Oikeusministeriö - Justitieministeriet

Tässä osassa kerrotaan keskinäistä rikosoikeusapua koskevasta lainsäädännöstä ja kansainvälisistä sopimuksista.

Lainsäädäntö
Monenväliset sopimukset
Kahdenvälisiä sopimuksia

Tekstissä mainitut säädökset löytyvät valtion säädöstietopankista osoitteesta www.finlex.fi.

Soveltamisala

Keskinäisen oikeusavun tärkeimmät muodot ovat todisteiden luovuttaminen vieraassa valtiossa tapahtuvaa rikostutkintaa ja oikeudenkäyntiä varten sekä oikeudenkäyntiasiakirjojen tiedoksiannot. Siihen ei perinteisesti lueta rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista, tuomittujen siirtämistä eikä seuraamusten täytäntöönpanoa.

Suomen viranomainen antaa oikeusapua vieraan valtion viranomaiselle siten kuin kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetussa laissa (4/1994, Pr 705) säädetään tai on erikseen sovittu. Laissa on ainoastaan joitakin oikeusavun pyytämistä vieraalta valtiolta koskevia säännöksiä. Vieraan valtion velvollisuus antaa oikeusapua ja sen antamisessa noudatettavat muodot ja menettelyt määräytyvät kansainvälisten sopimusten ja vieraan valtion lain mukaisesti.

Sopimuksia

Tärkeimpiä monenvälisisiä sopimuksia ovat Euroopan neuvoston piirissä tehty keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskeva eurooppalainen yleissopimus (SopS 30/1981, Pr 708) sekä keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehty yleissopimus (SopS 56/2004, PrEU 109) ja siihen vuonna 2001 tehty pöytäkirja (PrEu 109).

Euroopan neuvoston keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevaa yleissopimusta kutusutaan vakiintuneesti vuoden 1959 yleissopimukseksi ja keskinäisestä oikeusavusta Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehtyä yleissopimusta MLA 2000 yleissopimukseksi.

MLA 2000 yleissopimus ja siihen liittyvä pöytäkirja tulivat kansainvälisesti voimaan 23.8.2005 ja 5.10.2005. Yleissopimuksen eräitä määräyksiä (muun muassa tiedoksianto ja todisteiden vastaanottaminen) sovelletaan myös jäsenvaltioiden sekä Norjan ja Islannin välillä. Pöytäkirjalla säännellään erikseen tietojen pyytämistä pankkitileistä ja -tapahtumista

Vuonna 2003 allekirjoitettiin Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen välillä sopimus keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa ja rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta. Sopimus edellyttää, että jäsenvaltiot ja Yhdysvallat saattavat kahdenväliset sopimuksensa tai järjestelynsä EU-USA sopimuksessa sovitulle tasolle tarkoituksin helpottaa oikeudellista yhteistyötä jäsenvaltioiden ja Yhdysvaltojen välillä.

Suomen ja Yhdysvaltojen välistä luovutussopimusta täydentävä pöytäkirja sekä sopimus tietyistä keskinäiseen oikeusapuun rikosasioissa liittyvistä näkökohdista allekirjoitettiin 16.12.2004.

Hallituksen esitys sopimusten hyväksymisestä ja voimaansaattamisesta annettiin eduskunnalle kesäkuussa 2005. Eduskunta on hyväksynyt voimaansaattamislait ja ne on vahvistettu 11.1.2008.  

Pääasiallinen sisältö

Keskinäisen oikeusavun piiriin kuuluu sekä rikosoikeusapulain että eurooppalaisen yleissopimuksen mukaisesti muun muassa:

• oikeudenkäyntiasiakirjojen tiedoksianto;
• todistajien, asiantuntijoiden ja asianosaisten kuuleminen, asiakirjojen sekä muiden todisteiden ja selvitysten hankkiminen, tarvittaessa pakkokeinoin, rikosasian käsittelyä varten;
• syytetoimenpiteisiin ryhtyminen;
• rikosrekisteritietojen luovuttaminen rikosasian käsittelyä varten; sekä
• muu rikosasian käsittelyä varten tarvittava oikeusapu

Vuoden 1959 yleissopimuksen mukaisena keskusviranomaisena Suomessa toimii oikeusministeriö. Suomen viranomaiselle tehtävä oikeusapupyyntö voidaan toimittaa myös suoraan sille viranomaiselle, jonka toimivaltaa pyynnön täyttäminen kuuluu, esim. poliisille tuomioistuimelle tai syyttäjälle. Keskusrikospoliisilla on merkittävä rooli keskinäisessä oikeusavussa.

Oikeusapupyyntö vieraaseen toimitetaan noudattaen vieraan valtion edellyttämää järjestystä tai soveltuvaa sopimusta. Vuoden 1959 yleissopimuksen mukaisesti meneteltäessä sekä tiedoksianto- että todistelupyynnöt toimitetaan vieraan valtion keskusviranomaiselle (yleensä oikeusministeriölle), joka ohjaa ne kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti edelleen toimivaltaiselle viranomaiselle täytäntöönpantaviksi.

MLA 2000 yleissopimuksen voimaantulon myötä postitiedoksiannosta ja suorien yhteyksien varassa toimivasta oikeusavusta on tullut pääsääntö, josta voidaan poiketa vai rajoitetusti. Edellä mainitut tiedoksiantoa ja todistelua koskevat Schengenin yleissopimuksen määräykset on kumottu MLA 2000 yleissopimuksen velvoittavammilla määräyksillä. Niitä alettiin soveltaa MLA 2000 yleissopimuksen tullessa kansainvälisesti voimaan.

Pohjoismaiden välinen oikeusapuyhteistyö toimii perinteisesti suorin yhteyksin.

Suoriin yhteyksiin siirtyminen edellyttää, että viranomaiset tietävät mihin oikeusapupyynnöt tulee toimittaa. Tätä varten on Euroopan oikeudellisen verkoston piirissä rakennettu kartasto (oikeudellinen Atlas), jonka avulla on mahdollista paikantaa toimivaltainen viranomainen. Kartasto löytyy Euroopan oikeudellisen verkoston sivuilta.

Vastavuoroinen tunnustaminen

Tampereella 1999 kokoontunut Eurooppaneuvosto edellytti oikeudellisten päätösten vastavuoroisen tunnustamisen kohottamista Euroopan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön kulmakiveksi korvaamaan perinteistä kansainvälistä oikeusapua.

Perinteisessä järjestelmässä oikeusapua tarvitseva valtio lähettää toiseen valtioon oikeusapupyynnön, esimerkiksi takavarikkoa koskevan pyynnön, minkä jälkeen vastaanottava valtio tekee päätöksen oikeusavun myöntämisestä eli esimerkiksi päättää takavarikosta. Oikeudellisten päätösten vastavuoroiseen tunnustamiseen perustuvassa järjestelmässä oikeusapua tarvitseva viranomainen tekee päätöksen takavarikosta, minkä jälkeen se lähettää päätöksen toisen jäsenvaltion oikeusviranomaiselle täytäntöönpantavaksi. Päätös pannaan täytäntöön kuten vastaava kansallinen päätöskin.

Oikeusavun saralla ensimmäinen oikeudellisten päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteelle rakentuva instrumentti on Euroopan unionin oikeus- ja sisäasioiden neuvoston 22.7.2003 hyväksymä puitepäätös omaisuuden tai todistusaineiston jäädyttämisestä.

Puitepäätöksen määräykset on saatettu kansallisesti voimaan 2.8.2005 lailla omaisuuden tai todistusaineiston jäädyttämistä koskevien päätösten täytäntöönpanosta Euroopan unionissa (HE 56/2005 vp; EV 84/2005 vp.).

Tietoja muista oikeudellisten päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteelle rakentuvista oikeudellisista instrumenteista ja niiden kansallisesta täytäntöönpanosta (sakkopuitepäätös, jäädystyspuietpäätös,konfiskaatiopuitepäätös) löytyy oikeusministeriön verkkosivuilta, tästä.

Katso myös Oikeusrekisterikeskus

Päivitetty 30.10.2009