Todistajana hallinto-oikeudessaKuvallinen versio

Todistaminen on kansalaisvelvollisuus: todistajan on aina tultava oikeuteen ellei hänellä ole laillista estettä (esimerkiksi lääkärintodistus sairaudesta). Esteestä on ilmoitettava tuomioistuimelle.

Aluksi todistaja vannoo todistajan valan tai antaa vastaavan vakuutuksen.

Todistajan on oikeudessa kerrottava kaikki, mitä hän tietää käsiteltävästä asiasta, ellei todistajan vaitiolo-oikeus tai -velvollisuus ole esteenä. Hänen on puhuttava totta. Jos todistajan havaitaan valehdelleen tai salanneen jotakin asiaan vaikuttavaa, hän joutuu syytteeseen perättömästä lausumasta. Perättömään lausumaan syyllistynyt tuomitaan yleensä vankeusrangaistukseen.

Asianosaisen lähisukulaisen ei tarvitse todistaa vastoin tahtoaan. Jos lähisukulainen kuitenkin suostuu todistamaan, hänelläkin on velvollisuus pysyä totuudessa.

Tarvittaessa oikeuden puheenjohtaja selvittää todistajalle, milloin hän voi kieltäytyä vastaamasta johonkin kysymykseen. Todistaja ei esimerkiksi ole velvollinen paljastamaan seikkoja, jotka saattaisivat johtaa syytteen nostamiseen häntä itseään tai hänen lähiomaistaan vastaan. Myöskään liike- tai ammattisalaisuutta ei tarvitse paljastaa, ellei oikeus siihen erityisesti velvoita.

Todistajalla on oikeus saada kohtuullinen korvaus tarpeellisista matka- ja toimeentulokustannuksista sekä taloudellisesta menetyksestä. Todistajanpalkkion maksaa yleensä todistajan nimennyt yksityinen asianosainen tai valituksen kohteena olevan päätöksen tehnyt viranomainen. Yksityisen asianosaisen kutsuman todistajan palkkio voidaan maksaa valtion varoista, jos todistajan kuuleminen on ollut asian ratkaisemiselle tärkeää.

Oikeusapua saavan asianosaisen nimeämälle todistajalle maksetaan todistajanpalkkio valtion varoista.