Oikeusministeriö - Justitieministeriet

Kielellisten oikeuksien turvaaminen on viranomaisen velvollisuus

Valtion viranomainen on aina velvollinen toimimaan sekä suomeksi että ruotsiksi.

Kaksikielisen valtion viranomaisen tulee palvella yleisöä suomeksi ja ruotsiksi. Sen tulee myös osoittaa tämä niin, että esimerkiksi erilaiset opasteet, lomakkeet ja esitteet ovat esillä molemmilla kielillä. Asiakkaan on voitava mahdollisimman helposti tietää, mistä hän saa palvelua omalla kielellään.

Palvelun laatu ei saa riippua siitä, käyttääkö asiakas suomen tai ruotsin kieltä. Kielen selvittämiseksi viranomainen voi kysyä, kumpaa kieltä asiakas haluaa käyttää.

Myös yksikielisen valtion viranomaisen tulee palvella molemmilla kielillä. Se saa kuitenkin käyttää tulkkausta tai käännösapua, jollei sillä ole valmiuksia toimia asiakkaan kielellä. Sen on myös oma-aloitteisesti huolehdittava tulkin kutsumisesta silloin, kun se huomaa, että asiointi vaatii tulkin apua.

Kaksikielistä kuntaa koskevat samat velvoitteet kuin valtion kaksikielistä viranomaista. Yksikielinen kunta toimii omalla kielellään.

Palvelua joustavasti molemmilla kielillä

Viranomaisen toimiminen kahdella kielellä ei tarkoita, että kaikkien työntekijöiden tulisi hallita molempia kieliä. Viranomaisen tulee suunnitella toimintansa niin, että kielitaitoa on siellä, missä sitä todella tarvitaan ja että asiakkaan on helppo saada selville, mistä hän saa palvelua omalla kielellään.

Käytännössä voidaan toimia monin tavoin oma tehtäväalue huomioon ottaen. Esimerkiksi jos asiakaspalvelupisteitä on useita, eri palvelupisteet voivat antaa palvelua eri kielillä. Työvuoro- tai työnjakojärjestelyillä voidaan varmistaa, että molempia kieliä hallitsevia työntekijöitä on aina saatavissa. Valtion yksikielinen alueyksikkö voi puhelimitse ottaa yhteyttä keskusviranomaisen sellaiseen yksikköön, jossa on asian hoitamiseksi riittävä kielitaito. Myös Internetissä ja viranomaisen intranetissä saatavilla olevat suomen- ja ruotsinkieliset lomakkeet, niiden täyttöohjeet ja muu tieto helpottavat toimintaa.

Tiedotusta sekä suomeksi että ruotsiksi

Viranomaiset antavat paljon yleistä tietoa ihmisten oikeuksista ja velvollisuuksista. Yksikielinen viranomainen tiedottaa virka-alueensa kielellä. Sen sijaan kaksikielisen viranomaisen on kaikessa yleisölle suunnatussa tiedottamisessaan käytettävä sekä suomen että ruotsin kieltä. Tiedottamisen ei välttämättä tarvitse olla yhtä laajaa molemmilla kielillä mutta molempien kieliryhmien tiedonsaanti on aina otettava huomioon.

Tärkeintä on, että keskeinen tieto asian sisällöstä on saatavissa molemmilla kielillä. Tiedottaminen toisella kielellä voi tapahtua joko suppeammin, esimerkiksi toiskielisen tiedotteen lyhyemmässä muodossa, tai toisessa muodossa, esimerkiksi toisenlaisessa esitteessä. Vähintään toisella kielellä on annettava tieto siitä, mistä asiassa on kysymys, sekä yhteystiedot henkilöstä, jolta voi saada tarkempia tietoja.

Esimerkiksi tieto ja ohjeistus siitä, miten jonkin asian voi panna vireille tai miten jotakin etuutta voi hakea, on annettava molemmilla kielillä. Myös viranomaisten yhteystiedot ja muut perustiedot viranomaisten toiminnasta samoin kuin erilaiset ilmoitukset ja kuulutukset tulee olla molemmilla kielillä.

Poikkeuksellisessa tilanteessa, kuten onnettomuus- tai hätätilanteessa, kukin ministeriö vastaa siitä, että yksilön hengen, terveyden ja turvallisuuden sekä omaisuuden ja ympäristön kannalta oleellinen tieto kunnan tai alueen kielestä riippumatta annetaan koko maassa sekä suomen että ruotsin kielellä.

Kielilaki koskee myös liikelaitoksia ja eräitä yhtiöitä

Kielellinen palveluvelvoite koskee tietyin rajoituksin myös valtion liikelaitoksia sekä sellaisia palveluja tuottavia yhtiöitä, joissa valtiolla tai kunnilla on määräämisvalta. Tärkeintä yleisölle annettavassa palvelussa ja tiedottamisessa on tällöin, että yksilö saa peruspalvelut omalla kielellään.

Asiakkaan kannalta keskeiset tiedotukset tulee laatia molemmilla kielillä. Tällaisia ovat esimerkiksi sopimusehdot, hintatiedot ja aikataulut. Esimerkiksi kaksikielisellä paikkakunnalla tulee olla mahdollista tehdä sähkönjakelusopimus omalla kielellä. Yksikielisessä kunnassa ei palvelua molemmilla kielillä tarvitse antaa yhtä laajasti kuin kaksikielisessä kunnassa.

Annettaessa julkisia hallintotehtäviä muiden kuin viranomaisten hoidettavaksi tulee varmistaa, että toiminnassa ylläpidetään kielilain edellyttämä palvelutaso. Jos esimerkiksi kunta ostaa julkisia palveluja yksityiseltä yritykseltä, sen on varmistettava, että asiakkaat saavat heille kuuluvan kielellisen palvelun.