Oikeusministeriö - Justitieministeriet

Asialle määräytyy käsittelykieli eri tilanteissa

Kielilaki sisältää yksityiskohtaiset säännökset siitä, miten asian käsittelykieli määräytyy hallintoasiassa, hallintolainkäyttöasiassa, rikosasiassa, riita- ja hakemusasiassa sekä muutoksenhakuviranomaisessa.

Hallintoasioita ovat esimerkiksi opinto- ja muuta tukea tai eläkettä koskevan hakemuksen käsittely sekä maankäyttöön liittyvät lupa- ja kaavoitusasiat. Hallintolainkäyttöasioilla tarkoitetaan esimerkiksi hallinto-oikeudessa ja vakuutusoikeudessa käsiteltäviä asioita. Käräjäoikeuksissa käsiteltäviä hakemusasioita ovat esimerkiksi avioerot, lainhuudatukset sekä lähestymiskieltoasiat.

Kullakin asialla on aina vain yksi käsittelykieli. Näin on myös silloin, kun asiassa on erikielisiä asianosaisia. Käsittelyn aikana saatetaan käyttää useampia kieliä, sillä jokaisella on asian käsittelykielestä riippumatta oikeus käyttää suomea tai ruotsia ja tulla kuulluksi jommallakummalla näistä kielistä. Tämä koskee myös oikeutta hakea muutosta.

Käsittely ja päätös aina samalla kielellä

Asian käsittelykielellä tarkoitetaan sitä kieltä – joko suomea tai ruotsia - jolla viranomainen käsittelee asian, kun asianosainen on läsnä, ja jolla se antaa päätöksensä. Asian valmisteluun ja käsittelyyn liittyvät asiakirjat voivat sen sijaan olla osittain suomen ja osittain ruotsin kielellä.

Pääsäännön mukaan kaksikielisessä viranomaisessa asian käsittelykieli on asianosaisen kieli. Jos asianosaiset ovat erikielisiä, viranomainen tekee päätöksen siitä, kumman kielen valinta käsittelykieleksi on asianosaisten kannalta tarkoituksenmukaisinta. Kaksikielisen viranomaisen on käsiteltävä asia suomeksi tai ruotsiksi ilman ulkopuolisen tulkin apua.

Yksikielinen viranomainen käyttää asian käsittelykielenä virka-alueensa kieltä. Se voi kuitenkin poiketa tästä jos arvioi toisen kielen käyttämisen asianosaisen kannalta paremmaksi ja osaa tätä kieltä riittävän hyvin.

Asian käsittelykielestä päätettäessä huomiota tulee kiinnittää asianosaisten, ei heidän oikeudenkäynti- tai muiden avustajiensa kieleen. Viranomaisen etu, esimerkiksi tuomarien kielitaito, ei saa vaikuttaa päätökseen.

Oikeus tulkkaukseen ja käännökseen

Asianosaisella, jonka oma kieli on toinen kuin asian käsittelykieli, on yleensä oikeus saada maksuton tulkkaus ja maksuton virallinen käännös päätöksestä. Virallisella käännöksellä tarkoitetaan viranomaisen itsensä tai laillistetun kääntäjän tekemää suomen- tai ruotsinkielistä käännöstä.

Tulkkaus voi olla joko viranomaisen itsensä hoitamaa - esimerkiksi tuomari voi toimia tulkkina, kun asianosaiset ovat erikielisiä - tai se voi järjestyä viranomaisen paikalle kutsuman ja kustantaman tulkin avulla.

Poikkeuksena tulkkauksen ja käännöksen maksuttomuudesta ovat tuomioistuimissa käsiteltävät riita- ja hakemusasiat. Niissä tulkkauksen järjestämisestä ja päätöksen käännättämisestä huolehtii yleensä se osapuoli, joka on halunnut tulkkauksen ja käännöksen. Näin siksi, että yksityisten väliset riidat ratkaistaan yleensä heidän omalla kustannuksellaan, vaikka asia tuodaankin tuomioistuimeen. Tuomioistuin päättää lopuksi, kumman osapuolen maksettavaksi oikeudenkäyntikulut ja niihin kuuluvat tulkkaus- ja käännöskulut tulevat.