Oikeusministeriö - Justitieministeriet

Henkilön kuoleman jälkeen on pidettävä perunkirjoitus, jossa luetteloidaan vainajan sekä mahdollisen elossa olevan lesken varat ja velat. Kuolinpesän osakkaan, testamentin toimeenpanijan, pesänselvittäjän tai muun henkilön, jolla omaisuus on hoidettavana, tulee huolehtia perunkirjoituksen toimittamisesta. Perunkirjoituksen toimittavat kaksi uskottua miestä, jotka laativat perukirjan ja arvostavat omaisuuden.

Tietoa perunkirjoituksesta on verohallinnon sivuilla.

Erityisesti silloin, kun vainajalla on velkaa, on syytä kääntyä oikeudellisen asiantuntijan puoleen.

Milloin perunkirjoitus on toimitettava?

Perunkirjoitus on toimitettava kolmen kuukauden kuluessa kuolemantapauksesta. Määräajalle on mahdollisuus saada pidennystä hakemuksesta. Hakemus tulee tehdä kirjallisesti asianomaiselle verovirastolle edellä mainitun ajan kuluessa.

Mikäli henkilön kuolemantapausta ei voida todentaa lääkärinlausunnolla, kolmen kuukauden määräaika alkaa kulua vasta henkilön kuolleeksi julistamisesta. Jos vainaja tunnistetaan, kuolinpäiväksi merkitään todennäköinen ajankohta eli Kaakkois-Aasian katastrofissa 26.12.2004.

Siihen, että perunkirjoitusta ei toimiteta määräajassa, voi lain mukaan liittyä haitallisia seurauksia (veronkorotus ja osakkaan henkilökohtainen vastuu vainajan velasta). Laissa ei ole erityissäännöksiä tilanteesta, jossa perunkirjoituksen myöhästyminen on johtunut siitä, että ruumis on tunnistettu vasta perunkirjoitusajan mentyä umpeen. Näissä tapauksissa on joka tapauksessa syytä tehdä perunkirjoitus viipymättä sen jälkeen, kun kuolema on varmistunut.

Veronkorotuksen välttämiseksi kadonneen henkilön omaisten on syytä varmistaa verotoimistosta, onko heidän tarpeen hakea määräajan pidennystä. Jos kadonneella henkilöllä on velkaa, on syytä neuvotella oikeudellisen asiantuntijan kanssa tarpeesta hakea määräajan pidennystä velkavastuun välttämiseksi.

Mihin perukirja toimitetaan?

Perukirja tulee toimittaa vainajan asuinpaikan verotoimistoon yhden kuukauden kuluessa perunkirjoituksesta.

Ketkä perivät?

Kuolinpesän osakkaat hallinnoivat ja määräävät kuolinpesän omaisuudesta yhdessä.

Mikäli testamentilla ei ole muuta määrätty, määräytyy perillistaho perintökaaren mukaan. Ensisijaisia perillisiä ovat lapset (rintaperilliset) ja heidän sijaansa tulevat lasten jälkeläiset. Jos perittävä oli naimisissa tai rekisteröidyssä parisuhteessa eikä häneltä jäänyt rintaperillisiä, perii hänet aviopuoliso tai rekisteröidyn parisuhteen toinen osapuoli. Mikäli perittävällä ei ollut puolisoa tai puoliso ei ole elossa, perivät vanhemmat ja sen jälkeen sisarukset tai heidän jälkeläisensä. Mikäli nämäkään eivät ole elossa, perivät isovanhemmat, tai jos heitä ei enää ole, heidän lapsensa. Lakisääteinen perimys katkeaa tähän, eli perittävän sedät ja tädit voivat vielä periä, mutta serkut eivät.

Perinnönjako

Osakkaat voivat sopia siitä, miten jako suoritetaan. Mikäli sopimukseen ei päästä, voi kuka tahansa kuolinpesän osakkaista hakea kuolinpesään pesänselvittäjän ja -jakajan, joka huolehtii kuolinpesän selvittämisestä ja suorittaa perinnönjaon. Hakemus tällaisen henkilön määräämisestä tehdään käräjäoikeudelle.

Mikäli joku osakkaista on alaikäinen, tulee huolehtia, että hänelle on määrätty pesänselvitystä ja perinnönjakoa koskevissa asioissa edunvalvojan sijainen, mikäli se lain mukaan on tarpeen esimerkiksi huoltajan ja lapsen välisen eturistiriidan vuoksi.

Ositus

Ennen perinnönjakoa laaditaan ositus, mikäli vainaja on ollut avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa, eikä avio-oikeutta ole poissuljettu avioehtosopimuksella. Osituksessa puretaan puolisoiden eli vainajan ja lesken välinen aviovarallisuussuhde, ja määritellään perittävän osuus avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta sekä avio-oikeudesta vapaa omaisuus. Tästä muodostuu perittävän omaisuus, joka jaetaan perillisille.

Perintökaaressa on erityiset säännökset lesken suojaamiseksi. Leskellä on oikeus pitää kuolinpesä jakamattomana, ellei rintaperillinen vaadi jakoa tai testamentista muuta johdu. Jakovaateesta huolimatta leskellä on aina oikeus pitää perheen yhteisenä kotina käytetty asunto ja koti-irtaimisto jakamattomana, jollei leskellä ole muuta asunnoksi sopivaa varallisuutta.

Päivitetty 31.1.2005