Oikeusministeriö - Justitieministeriet

Ministerin vastaus

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Jukka Vihriälän /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 148/2003 vp.:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että Euroopan parlamentin jäsenten vaalien ajankohtaa myöhäistetään tai vaalit yhdistetään muihin kansallisiin vaaleihin ja vaalipiirijako muutetaan suurlääniperusteiseksi?

Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa:

Oikeusministeriön 15.3.2000 asettama toimikunta, joka julkaisi mietintönsä 5.6.2001 (vaalitoimikunta 2000, KM 2001/8), on viimeksi selvittänyt kysymyksiä alueellisen edustavuuden turvaamisesta europarlamenttivaaleissa ja europarlamenttivaalien ajankohdasta. Samassa yhteydessä pohdittiin myös sitä, mitä etuja ja haittoja joidenkin vaalien samanaikaiseen järjestämiseen liittyisi.

Euroopan neuvoston antaman vaalisäädöksen (76/787/EHTY, ETY, Euratom) 10 artiklan 1 kohdassa säädetään europarlamenttivaalien ajankohdasta. Kyseisen artiklan mukaan neuvosto on voinut aikanaan valita ensimmäisten suorien europarlamenttivaalien ajankohdan. Tuolloin valittiin tietty kesäkuun ajanjakso ja sen jälkeiset vaalit toimitettiin vastaavana ajanjaksona. Viimeksi pidetyissä vaaleissa tämä ajanjakso oli 10. – 13.6.1999. Kyseistä vaalisäädöstä muutettiin 25.6.2002 ja 23.9.2002 neuvoston päätöksellä 2002/772/EY, Euratom siten, että neuvosto voi määrätä yksimielisesti vaaleja varten toisen ajanjakson, joka voi olla aikaisintaan kaksi kuukautta ennen normaaliaikaa ja myöhäisintään yhden kuukauden kuluttua sen jälkeen. Europarlamenttivaalien aikaisin mahdollinen ajankohta on siis muutetun vaalisäädöksen mukaan huhtikuu ja myöhäisin ajankohta heinäkuu. Vaalisäädöksen muuttamista koskevassa valmistelussa vaalien siirtäminen pysyvästi toukokuulle oli useaan otteeseen esillä. Suomi kannatti asiaa. Yksimielisyyttä vaalien siirtämisestä ei kuitenkaan saavutettu, joten seuraavat vaalit pidetään 10. – 13.6.2004.

Vaalitoimikunta 2000 totesi mietinnössään, että pelkästään teknisillä seikoilla kuten vaalien ajankohdan siirtämisellä ei voida äänestysaktiivisuuteen vaikuttaa. Tärkeintä on vaalien yleisen kiinnostavuuden kohottaminen muun muassa tiedottamista lisäämällä. Puolueiden tulisi myös panostaa eurovaalikampanjointiin enemmän. Ehdokkaiden alueellinen jakautuminen tulisi ottaa huomioon sillä tavoin, että mahdollisimman moni äänestäjä voisi kokea europarlamenttivaalit myös alueellisina vaaleina.

Vaalien yhdistämistä vaalitoimikunta 2000 piti Suomen poliittiseen perinteeseen kuulumattomana. Esimerkiksi eduskuntavaaleja ja kunnallisvaaleja ei ole koskaan toimitettu yhdessä, vaikka toimikaudet ovat yhtä pitkät. Ainoana poikkeuksena oli erillisellä lailla toteutettu europarlamenttivaalien yhdistäminen kunnallisvaaleihin vuonna 1996. Yhdistämiseen päädyttiin, koska liittymissopimuksen mukaan vaalit oli pidettävä Euroopan unionin jäseneksi liittymistä seuraavan kahden vuoden kuluessa. Europarlamenttivaalien säännönmukaista yhdistämistä muihin vaaleihin vaikeuttaa pysyvästi toimikausien eroavaisuus. Vaalien yhdistämisessä käytännöllisiä näkökohtia tärkeämpänä tulisikin pitää periaatteellisia näkökohtia. Demokratiassa on tärkeätä, että äänestäjillä on riittävän usein mahdollisuus vaikuttaa äänestämällä. Yhdistettävien vaalien tulisi myös sopia teemojensa ja poliittisen merkityksensä puolesta yhteen eivätkä kummankaan vaalin vaaliteemat saisi jäädä toisen vaaliteemojen varjoon. Vaalitoimikunta päätyikin siihen, että mitään vaaleja ei ole mahdollista ehdottaa pysyvästi yhdistettäväksi toisiinsa, vaan että kussakin tapauksessa on aina erikseen harkittava yhdistämisen tarpeellisuus ja, jos yhdistämiseen nähdään olevan aihetta, se on toteutettava erillisellä lailla.

Vuonna 1996 toimitetuissa europarlamenttivaaleissa oli käytössä kaksi valinnaista ehdokasasettelutapaa, vaalialueittainen ja valtakunnallinen. Tuolloin kaikki puolueet kuitenkin asettivat ehdokkaansa valtakunnallisesti. Sittemmin eduskunta myös päätti (vaalilaki 714/1998, 165 ja 166 §) vaalilakien yhtenäistämistoimikunnan ehdotuksen (KM 1997/15) mukaisesti siirtymisestä yksinomaan valtakunnalliseen ehdokasasettelujärjestelmään. Vaalitoimikunta 2000 puolestaan katsoi mietinnössään yksimielisesti, että vaalijärjestelmän selkeys edellyttää vain yhden ehdokasasettelutavan käyttämistä.

Euroopan parlamentti on edellyttänyt (päätöslauselma A4-0212/98), että vaaleissa noudatetaan suhteellista vaalitapaa, mihin ei saa vaikuttaa se, että maa vaaleja varten mahdollisesti jaetaan vaalipiireihin. Tämä on myös huomioitu muutetussa EU:n vaalisäädöksessä. Vaalitoimikunta 2000 katsoi mietinnössään, että vaalipiireittäistä edustajain valintaa on pidettävä suhteelliseen vaalitapaan huonosti sopivana ottaen huomioon valittavien edustajien vähäinen määrä (16). Lisäksi Suomesta valittavien edustajien määrä on Nizzan sopimuksen mukaan vain 13. Vuonna 1996 käytössä olleita neljää vaalialuetta voidaan lisäksi pitää liian suurina ja keinotekoisina. Toisaalta vaalipiirejä lisättäessä suhteellisuus edelleen huononisi.

Koska suurlääneittäinen vaalipiirijako sopii huonosti suhteellisuuden periaatteen toteutumiseen vaaleissa, vaalitoimikunta 2000 piti alueellisen edustavuuden turvaamiseksi parhaana tapana sitä, että aluenäkökohdat otetaan huomioon ehdokasasettelussa, joka näin ollen jäisi puolueiden ja muiden ehdokkaita asettavien ryhmien ehdokasasettelussa sekä äänestäjien vaaleissa tekemien ratkaisujen varaan. Asettuessaan yksimielisesti valtakunnallisen ehdokasasettelun kannalle toimikunta lähti siitä, että vaalijärjestelmän pääpainon tulisi olla Euroopan parlamenttiin valittujen poliittisella edustavuudella.

Helsingissä 17 päivänä kesäkuuta 2003

Oikeusministeri Johannes Koskinen