Oikeusministeriö - Justitieministeriet

Ministerin vastaus

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Lauri Oinosen /kesk ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 946/2002 vp.:

Kuinka valtio pitää valtiollisten vaalien kulujen varsinaisena maksajana huolen siitä, että tulevissa vuoden 2003 eduskuntavaaleissa kunnat eivät tule vaalilain hengen ja tahdon vastaisesti heikentämään kansalaisten ennakkoäänestysmahdollisuuksia vähentämällä yleisten ennakkoäänestyspaikkojen määrää ja niiden aukioloaikoja vuoden 1999 eduskuntavaaleista ja että kunnat eivät käytä väärin sanontaa ”ennakoitua vähäistä äänestäjien määrää” esimerkiksi monitaajamisten kuntien eri taajamien ennakkoäänestyspäivien ja –aikojen heikentämiseksi vuoden 1999 eduskuntavaaleista vastoin eduskunnan oikeusasiamiehen ja perustuslain 14 §:n kantaa. Kuinka estetään se, että kunnat eivät rahasta itselleen valtiollisilla vaaleilla?

Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa:

Vaalilakia (714/1998) muutettiin 1.5.2002 voimaan tulleella lailla (247/2002). Vaalilain 9 §:n mukaan kotimaan yleisistä ennakkoäänestyspaikoista kunnassa päättää kunnanhallitus. Lain 47 §:n mukaan kotimaan yleinen ennakkoäänestyspaikka on avoinna seitsemänä päivänä (11. – 5. päivä ennen vaalipäivää), jollei kunnanhallitus erityisestä syystä toisin määrää. Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että erityinen syy voi olla lähinnä vain kunnan jonkin alueen tai taajaman vähäiseksi arvioitu äänestäjämäärä. Perusteluissa todettiin myös, että jokaisessa kunnassa tulisi olla vähintään yksi yleinen ennakkoäänestyspaikka, joka on avoinna kaikkina seitsemänä päivänä.

Kunnanhallituksen päätöksestä voi siihen tyytymätön tehdä oikaisuvaatimuksen kuntalain (365/1995) 89 §:n mukaisesti. Kunnanhallituksen oikaisuvaatimukseen antamaan päätökseen voi edelleen hakea muutosta kunnallisvalituksella hallinto-oikeudelta kuntalain 90 §:n mukaisesti.

Vaalilain muutoksella pyrittiin antamaan kunnille joustavat mahdollisuudet suunnitella ennakkoäänestys ja vaalipäivän äänestys tarkoituksenmukaiseksi kokonaisuudeksi. Kunta itse pystyy parhaiten arvioimaan sen, kuinka monta ennakkoäänestyspaikkaa kunnassa tarvitaan, missä kunnan osissa niiden tulisi sijaita ja kuinka monta ennakkoäänestyspäivää kunnan eri alueilla tarvitaan siihen nähden, paljonko alueilla on potentiaalisia ennakkoon äänestäjiä. Esimerkiksi vähäväkinen, mutta alueeltaan laaja kunta voi järjestää ennakkoäänestyksen siten, että kunnan keskustaajamassa oleva ennakkoäänestyspaikka on avoinna koko ennakkoäänestyksen ajan, mutta sen lisäksi kunta voi kuitenkin tarjota ennakkoäänestysmahdollisuuden myös syrjäkylien asukkaille järjestämällä ennakkoäänestyksen eri sivukylissä esimerkiksi 1-3 päivänä sen mukaan, kuinka paljon kylissä arvioidaan olevan ennakkoon äänestäjiä.

Oleellista on, että kunta harkitsee, mikä tarkoituksenmukainen tapa järjestää asia. Kunnan on yhtäältä perustuslain 14 §:n 3 momentin velvoittamana huolehdittava siitä, että äänestäjien äänestysmahdollisuudet kunnassa ovat riittävät. Toisaalta kunnan on otettava huomioon se, mikä on taloudellisesti ja työekonomisesti mielekästä. Esimerkiksi sivukylässä, jossa on muutama sata asukasta, joista puolet äänestää vaalipäivänä, ei liene mielekästä järjestää ennakkoäänestystä seitsemänä päivänä, vaan riittänee, että se järjestetään esimerkiksi 1-3 päivänä.

On syytä kuitenkin korostaa, että vaalilain 47 §:n mukaisesti pääsääntönä on, että ennakkoäänestyspaikka on käytössä koko ennakkoäänestyksen ajan. Edellä viitatut poikkeusjärjestelyt vaativat aina perustellun erityisen syyn. Oikeusministeriö seuraa ennakkoäänestysjärjestelyjen asianmukaisuutta ja tarvittaessa puuttuu niihin.

Kun vastuu yleisten ennakkoäänestyspaikkojen määräämisestä siirrettiin valtiolta kunnille, vaalilain muutokseen sisällytettiin myös se uudistus, että valtio suorittaa kunnille niiden äänioikeutettujen asukkaiden lukumääriin perustuvan kertakorvauksen. Korvaus on tarkoitettu kattamaan kuntien kaikenlaisia vaalimenoja ja vähentämään kuntien taloudellista rasitusta vaalien järjestämisessä. Valmistelussa on lähdetty siitä, että vuoden 2003 eduskuntavaaleissa korvaus olisi 1,7 euroa äänioikeutettua kohden eli kokonaisuudessaan noin 6,8 miljoonaa euroa. Korvaus vahvistetaan sen jälkeen kun valtion ensi vuoden talousarvio on vahvistettu. Verrattuna vuoden 1999 eduskuntavaaleihin valtion vaalimenot nousevat tämän korvausmenettelyn johdosta noin neljällä miljoonalla eurolla.

Kotimaan yleisten ennakkoäänestyspaikkojen määrä vuoden 2003 eduskuntavaaleissa on selvillä lopullisesti 24.1.2003, minkä jälkeen oikeusministeriön vaalitietojärjestelmään kuuluvaan äänestyspaikkarekisteriin ei voi enää tehdä muutoksia.

Oikeusministeriön tiedossa ei ole seikkoja, jotka antaisivat aiheen olettaa, että kunnat eivät huolehtisi perustuslain 14 §:n 3 momentin mukaisesti siitä, että kunnissa on riittävästi yleisiä ennakkoäänestyspaikkoja ja vaalipäivän äänestyspaikkoja.

Helsingissä 3 päivänä joulukuuta 2002

Oikeusministeri Johannes Koskinen