Oikeusministeriö - Justitieministeriet

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Ahti Vielman /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 29/2006 vp:

SAK perii jäseniltään jäsenmaksua, joka on maksajalle verovähennyskelpoinen. Onko juridisesti ja moraalisesti oikein sekä kohtuullista, että kyseistä menettelyä käyttäen valtio osallistuu taloudellisesti välillisesti yhden ehdokkaan tukitoimiin ja toisen ehdokkaan antikampanjaan?

Onko yleensäkään oikein, että työntekijöiltä heitä itseään varten kerättyjä varoja käytetään ehdokkaiden tukemiseen?

Aikooko hallitus korjata em. epäkohdan lainsäädäntöteitse?

SAK:hon kuuluu henkilöitä eri puolueista. Onko juridisesti ja moraalisesti oikein, että SAK tukee kuitenkin taloudellisesti vain yhtä, vasemmistopuolueiden yhteistä ehdokasta?

SAK antaa vaaleissa suuren työpanoksen oman palkatun henkilökuntansa kautta. Ilmoittaako SAK em. työn rahallisen arvon samassa yhteydessä, kun vaalilain mukaisesti ilmoitetaan vaalien rahallinen tuki?

Millä tavalla hallitus muutoin seuraa ay-liikkeen antamaa rahallista panostusta eri vaalei-hin? Aikooko hallitus uusia tältä osin lainsäädäntöä?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Perustuslaissa turvataan jokaiselle kokoontumis- ja yhdistymisvapaus. Samoin on turvattu ammatillinen yhdistymisvapaus ja vapaus järjestäytyä muiden etujen valvomiseksi. Yhdistymisvapauteen kuuluu olennaisesti yhdistysten sisäinen itsemääräämisoikeus ja toimintavapaus. Hallituksen tarkoituksena ei ole ryhtyä lainsäädännön muuttamiseen tältä osin.

Tulon veronalaisuudesta ja tulosta tehtävistä vähennyksistä on säädetty tuloverolaissa (1535/1992). Verotuksen osalta asiaa on tarkasteltava verovelvollisen näkökulmasta. Verotuksessa veronalaisten tulojen hankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuneet kulut ovat vähennyskelpoisia. Työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut katsotaan verotuksessa tällaisiksi kuluiksi ja ne ovat siten vähennyskelpoisia riippumatta siitä, ketä ehdokasta työmarkkinajärjestö on asettunut vaaleissa tukemaan tai tukeeko järjestö vaaleissa ketään ehdokkaista.

Vaalirahoituksen ilmoittamisesta on säädetty laissa ehdokkaan vaalirahoituksen ilmoittamisesta (414/2000). Presidentinvaalissa jokaisen ehdokkaan asettaneen puolueen tai valitsijayhdistyksen on tehtävä ilmoitus vaalirahoituksesta. Vaalirahoituksen antajalla ei siten ole velvoitetta antamansa tuen julkistamiseen. Lain tarkoituksena on vaalirahoituksen avoimuuden lisääminen ehdokkaiden mahdollisten sidonnaisuuksien selvittämiseksi. Ilmoitus vaalirahoituksesta tehdään oikeusministeriölle kahden kuukauden määräajassa vaalien tuloksen vahvistamisesta. Ilmoitus on sellaisenaan julkinen.

Vaalirahoitusilmoituksessa ilmoitetaan ehdokkaan vaalikampanjan kokonaiskulut sekä ehdokkaan vaalikampanjan rahoitus eriteltynä toisaalta ehdokkaan omiin varoihin sekä toisaalta ehdokkaan, hänen tukiryhmänsä ja muun hänen tukemisekseen perustetun yhteisön, saamaan ulkopuoliseen tukeen. Ulkopuolinen tuki ryhmitellään vaalirahoitusilmoituksessa yksityishenkilöiltä, yrityksiltä, ja puoluejärjestöiltä ja muilta vastaavilta päätahoilta, kuten etujärjestöiltä, saatuun tukeen.

Erikseen on ilmoitettava kunkin yksittäisen tuen arvo ja sen antajan nimi, jos tämä arvo on vähintään 3 400 euroa. Tueksi luetaan rahana, tavarana, palveluna tai muulla vastaavalla tavalla korvauksetta saatu suoritus ottamatta kuitenkaan huomioon tavanomaista talkootyötä ja tavanomai-sia ilmaispalveluja.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta on todennut, että vaalitoimintaan osallistuminen on paljolti sellaista vapaata kansalaisaktiivisuutta, jota ei pidä pyrkiä liiaksi ohjaamaan säännöksin (PeVM 8/2000 vp). Perustuslakivaliokunnan mainitsemasta syystä hallituksen tarkoituksena ei ole ryhtyä ehdokkaan vaalirahoituksen ilmoittamista sääntelevän lain muuttamiseen. Oikeusministeriö seuraa kaikkien ehdokkaiden vaalirahoituksen, myös yksittäisten tukien, ilmoittamista ja esittää tarvittaessa säännösten täsmentämistä saatujen kokemusten perusteella.

Helsingissä 3.3.2006

oikeusministeri Leena Luhtanen