Mä lehden luin. Hämmästys oli melkoinen, kun oikein paperille präntättynä luki, että politiikkaohjelmiin ollaan pettyneitä. Yllättävää, kun katsoo, mitä ohjelmissa on saatu aikaan.

Erityisen hyvin ohjelmien konsepti sopii uusiin tai uudestaan aktivoituviin näkökulmiin, joissa voidaan laajalla alueella saada aikaan tuloksia. Tämä siten, että kokonaisuus näkyy ja vuorovaikutus toimii.

Sellainen on tyypillisesti kansalaisvaikuttamisen ohjelma. Joitakin kertoja on ollut oleviaan sellaista asian tynkää, jossa jokin asia ei toimi. Olen ajatellut, että saan loppuraporttiin kielteisiäkin kokemuksia. Mutta sitten nekin ovat lähteneet toimimaan.

Silti aktiivisen kansalaisuuden edistäjän elämä ei ole yhtä juhlaa. Aion seuraavassa kertoa karmeimman pettymykseni. Se ei suoraan liity tähän työhön.

Minulla oli tilaisuus vetää työryhmää, jonka muun muassa piti esittää uusi versio julkisen palvelun määritelmästä Yleisradiolakia varten.

Teimme työtä käskettyä. Muiden uudistusten joukossa liitimme esitykseemme kansalaisen. Näin tehdään monessa maassa, muun muassa Englannissa, jossa erityisesti korostetaan yhteisöllistä näkökulmaa. Yleisradion piti tukea ”kansalaisten osallistumista…”.

Perustelut olivat vankkoja. Ensinnäkään kuulijat/katsojat eivät ole Yleisradiolle nyhdettäviä asiakkaita, vaan täysivaltaisia kansalaisia. Toiseksi Yleisradiolla on erityinen tehtävä kansalaisyhteiskunnan kanssa. Se taas on keskeinen kansalaisten osallistumisen ja myös vaikuttamisen areena.

Kolmanneksi Yleisradio ylläpitää monikulttuuristuvassa Suomessa kansalaisten keskinäistä dialogia, kykyä ymmärtää toinen toisiamme ja rakentaa yhteisiä kansallisia päämääriä. Ja viimein mutta ei vähäisempänä: Suomen kansalaiset ovat myös Euroopan Unionin kansalaisia. Tarvitaan Yleisradion ote ja voimavarat, jotta suomalaiset voivat täysipainoisesti toimia EU:n kansalaisina. Maailmankansalaisuudesta puhumattakaan.

Tätä ylpeänä esitimme. Mutta miten kävi? Lainvalmistelussa sana ”kansalainen” korvattiin sanalla ”jokainen”. Ja mikä oli perustelu? Kansalainen syrjii niitä Suomessa asuvia, jotka eivät ole Suomen kansalaisia.

Voi sancta simplicitas. Perustelu ei juuri tässä asiassa voisi olla heikompi. Ensinnäkin Suomen perustuslaki takaa Suomessa asuvalle ei-kansalaiselle samat osallistumisen oikeudet kuin kansalaisillekin. Vain äänestämisessä, ehdokkaaksi asettumisessa ja ulkomaille matkustamisessa on poikkeuksia. Toiseksi samassa määritelmässä painottamalla painotettiin suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta.

Yritin hätäpäissäni vielä lausunnossani eduskunnan liikennevaliokunnalle ehdottaa, että laitettaisiin edes aktiivinen kansalainen. Mutta se oli jo myöhäistä. Niin että enää ei tarvitse pohtia, ovatko suomalaiset alamaisia vai kansalaisia. Nyt olemme jokaisia.

Onhan jokainen siistimpi nimi kuin alamainen. Pitäisikö nyt valittava presidenttikin velvoittaa aloittamaan uuden vuoden puheensa sanoilla: Jokaiset. Varje.

Sellaista on kansalaisuuden edistämistyö Suomessa. Voiko käsitys kansalaisuudesta ohuemmaksi kulua?

Seppo Niemelä, ohjelmajohtaja