Perustuslaki – kaksikielisyytemme perusta

Arvoisat seminaariosallistujat, hyvät naiset ja herrat,

Ärade seminariedeltagare, mina damer och herrar,

Tämä seminaari on osa sitä toimintaa, jolla pyritään toteuttamaan palveluja niin suomen kuin ruotsinkin kielellä – siten edistämään kansalaisten hyvinvointia ja yhteenkuuluvuuden tunnetta yhteiskunnassamme. Kielipalvelusitoumus hallinnossa -projekti tukee uuden, ensi vuoden alusta voimaan tulevan kielilain täytäntöönpanoa ja perustuslakimme arvoja.

Maamme kaksikielisyys, suomen ja ruotsin kielen tasavertainen asema kansalliskielinä, kirjattiin jo ensimmäiseen itsenäisen Suomen perustuslaintasoiseen säädökseen, Hallitusmuotoon, vuonna 1919. Perusoikeusuudistuksen yhteydessä vuonna 1995 kansalliskielten asema vahvistettiin uudelleen ja kielellisiä oikeuksia koskevat säännökset siirrettiin sisällöllisesti muuttumattomina uuteen perustuslakiin vuonna 2000.

Perustuslaki luo vakaan pohjan suomen ja ruotsin asemalle sekä näitä kieliä koskeville kielellisille oikeuksille. Suomi ja ruotsi ovat kansalliskieliä – jo tämä perustuslaissa käytetty ilmaisu, „kansalliskieli“, kertoo siitä, että kysymys on nimenomaan Suomen kansasta. Se koostuu niin suomen- kuin ruotsinkielisistä ihmisistä. Kaksi kieltä.

Voidaan kysyä, mitä velvoitteita kahdesta kansalliskielestä ja perustuslain tasolla turvatuista kielellisistä oikeuksista seuraa.

Perustuslaki takaa ensinnäkin ihmisten yhdenvertaisuuden – esimerkiksi sen, ettei ketään saa syrjiä kielen perusteella.

Edelleen: jokaisen oikeudesta tuomioistuimissa ja muissa valtion viranomaisissa käyttää omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia, säädetään lailla. Tätä oikeutta kielilaki täsmentää. – Mutta kielilaki täsmentää muutakin: Perustuslain säännöstä, jonka mukaan ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien turvaaminen on julkisen vallan tehtävä. Tämä koskee myös kielellisten oikeuksien turvaamista. – Julkinen valta on laaja käsite, siihen sisältyy myös itsehallintoa nauttivat kunnat, ja kuntayhtymät. Kunnillahan onkin sangen paljon tärkeitä peruspalvelutehtäviä. Yksittäisten ihmisten kannalta onkin tärkeää, että kielelliset oikeudet toteutuvat riippumatta siitä, kuka toteuttava taho on. Esimerkiksi potilaan kannalta on varmastikin usein yhdentekevää, järjestetäänkö erikoissairaanhoito valtion vai kunnan toimesta. Perusoikeusmyönteistä onkin tarkastella julkisen vallan velvoitteita nimenomaan yksilöiden kannalta.

Perustuslaissa säädetään vielä, että maamme suomen- että ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan – mutta on huomattava, ettei samanlaisten perusteiden mukaan merkitse ”samalla tavalla“, eikä myöskään ”samassa laajuudessa”. Käytännön ratkaisut saattavat näyttää erilaisilta kieliryhmien osalta. Esimerkiksi kaksikielisen kunnan vähemmän käytetyllä kielellä voidaan palveluja tarjota tietyissä pisteissä – kunhan huolehditaan siitä, että kuntalaiset tietävät, mistä omakielistä palvelua saa. Yksikielisten terveyskeskuksien perustamista on myös pohdittu – nimenomaan jommankumman kieliryhmän oikeuksien toteuttamiseksi.

Uusi kielilaki onkin joustava: kielellisistä tarpeista on toki huolehdittava perustuslain edellyttämällä tavalla, mutta ratkaisu siitä, miten tämä parhaiten tapahtuu, jätetään viranomaisten itsensä harkittavaksi. Varsinkin kuntia ajatellen tämä on luonteva ratkaisu, sillä näin kuntien itsehallintoa kunnioitetaan – ja käytännön ratkaisut kunnissa voivat näyttää erilaisilta, esimerkiksi riippuen kunnan koosta.

Euroopan unionin tasolla puhutan paljon hyvästä hallinnosta. Suomi onkin Euroopan unionissa ainutlaatuinen maa, sillä meillä oikeus hyvään hallintoon on turvattu perustuslain tasolla. Uusi, niinikään vuoden alussa voimaan tuleva hallintolaki sisältää useita säännöksiä hyvän hallinnon perusteista. Muun muassa viranomaisten hyvän kielenkäytön vaatimus sisältyy hallintolakiin. Tämän mukaan kaikkien viranomaisten suurena haasteena onkin käyttää selkeää ja ymmärrettävää kieltä. Mutta kumpaa kieltä, suomea vai ruotsia – se määräytyy kielilain mukaan. Näin kielilaki osaltaan täydentää hyvän hallinnon takeita. Ja kuinka hallinto voisi olla hyvää, jollei se ole kielellisesti ymmärrettävää? – Hyvän hallinnon käsite ei kuitenkaan rajaudu hallintoviranomaisten toimintaan: Hyvän hallintoon kuuluu myös hyvä palvelu, meillä siis hyvä palvelu suomen ja ruotsin kielellä.

Ärade seminariedeltagare, mina damer och herrar,

Den nya språklagen konkretiserar de i grundlagen tryggade språkliga rättigheterna. Det är viktigt att till exempel vid en domstol få använda sitt eget språk – vare sig det är finska eller svenska. Språklagen innehåller emellertid inte bara bestämmelser om språket hos en domstol, eller om expeditionsspråket. En ny aspekt i språklagen – i förhållande till den gamla språklagen – är serviceaspekten. I enlighet med grundlagens krav på god förvaltning innehåller den nya språklagen också bestämmelser om rätten till god språklig service på finsk och svenska.

Vi får alltså en ny språklag. Verkställigheten av en ny lag tar alltid sin tid. I synnerhet när det gäller allmänna lagar, vars tillämpningsområde är brett, kan det ta lång tid innan lagen verkligen fungerar väl. Det här fenomenet har åtminstone delvis att göra med en viss styvhet i myndigheternas förvaltningspraxis: – Förändringar, särskilt attitydförändringar, tar tid. Det här är säkert någonting vi måste komma ihåg beträffande den nya språklagen. Vi vet, att det finns stora förväntningar på den nya språklagen. Människor kommer därför att blir besvikna, om det inte blir stora förbättringar beträffande språklig service omedelbart. – Förväntningarna kan nog infrias, men det kräver säkert en viss grad av tålamod – och att arbetet för god service på båda språken fortsätter, trots besvikelser i början. Vi står i början av en process – en process, som kommer att leda till att språklagen förverkligas i praktiken. Alla, som vill att den här lagen skall bli en levande lag, bär ansvar för att kontinuerligt arbeta för lagen.

Språklagen ger moderna och flexibla ramar för myndigheternas verksamhet. Språklagen är därför ett gott verktyg för en allt bättre förvaltningskultur och för bättre språklig service. Men språklagen löser inte alla frågor kring språkliga rättigheter och språklig service. Som sagt: den är ett verktyg – ett medel. Utöver en ny lag behöver vi många olika stödåtgärder för att lagens anda skall förverkligas. Serviceförbindelser inom förvaltningen är ett utmärkt exempel på sådana stödåtgärder. Frivilliga serviceförbindelser är exempel på hur god förvaltning kan eftersträvas utan lagstiftningsåtgärder. Språkserviceförbindelser handlar om att göra språklagen levande – att göra den till en del av den dagliga service, som myndigheterna erbjuder, och som är så viktig för medborgarna.

Jag vill därför rikta mitt tack till projektet för stödet för språklagen – och önska piloterna lycka till med deras ”pilotarbete”. De servicemodeller som piloterna nu utarbetar kommer att vara till stor nytta för andra kommuner, som vill förbättra sin språkliga service. Kanske vi till och med någon dag får se språkförbindelser i statliga myndigheter.

Till sist vill jag också gratulera projektet till språkbarometern. Med hjälp av språkbarometern blir det möjligt att få vetenskapligt mätt information om hur kommuninvånarna upplever den språkliga servicen – och med hjälp av den här informationen kan kommunerna försöka förbättra sin service. Sådana här mätinstrument är viktiga: endast med hjälp av kunskap om hur lagstiftningen fungerar kan förbättringar ske. Förbättringar, för att de i grundlagen tryggade rättigheterna förverkligas i praktiken.