Velvoiteoikeus koskee joko sopimukseen tai vahinkoa aiheuttaneeseen tekoon perustuvia velvoitteita ja niiden osapuolten välisiä suhteita. Kysymys voi olla esimerkiksi kauppahintasaatavasta tai velvollisuudesta suorittaa vahinkoa kärsineelle korvaus aiheutetusta vahingosta.

Laissa säädetään esimerkiksi velvoitteen syntymisen tai lakkaamisen edellytyksistä, sopimusrikkomuksen seuraamuksista ja vahingonkorvausvastuun laajuudesta. Oikeudenalaa ei kuitenkaan ole kattavasti säännelty ja siksi velvoiteoikeuden yleisiä periaatteita heijastavalla oikeuskäytännöllä on käytännössä lainsäädännön ohella suuri merkitys.

Tärkeitä velvoiteoikeuteen liittyviä lakeja ovat oikeustoimilaki, velkakirjalaki, vahingonkorvauslaki, vanhentumislaki ja korkolaki. Erityislakeja ovat esimerkiksi irtaimen kauppaa koskeva kauppalaki, kiinteän omaisuuden luovutusta sääntelevä maakaari sekä huoneenvuokralaki.

Kuluttajansuojalainsäädäntö koskee elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisiä suhteita. Siihen kuuluvat kuluttajia yleisesti suojaavat säännökset, kuten mainonnan ja muun markkinoinnin asiallisuudelle ja totuudenmukaisuudelle sekä sopimusehtojen kohtuullisuudelle asetetut vaatimukset. Lisäksi kuluttajansuojalainsäädäntö sisältää yksittäisiä sopimussuhteita (esim. kulutustavaroiden kauppa, asuntokauppa, korjaus- ja huoltopalvelut, vakuutukset) koskevia velvoiteoikeudellisia säännöksiä, erityisesti sopijapuolten oikeuksista ja velvollisuuksista.

Kuluttajansuojalainsäädäntöä valmistellaan pääasiassa oikeusministeriössä ja työ- ja elinkeinoministeriössä.

Kuluttajansuojan toteutuminen on pyritty varmistamaan viranomaisorganisaatioilla, joita ovat Kuluttajavirasto, kuluttaja-asiamies, kuluttajariitalautakunta ja kunnalliset kuluttajaneuvojat. Näistä viranomaisista kuluttajariitalautakunta kuuluu oikeusministeriön hallinnonalalle.