Todisteiden vastaanottamista kansainvälisen oikeusavun muotona tarvitaan silloin, kun todistaja tai todisteena käytettävä asiakirja tai esine on vieraassa valtiossa. Tässä osassa esitellään todisteiden vastaanottamiseen liittyvää lainsäädäntöä ja sopimuksia.

Tekstissä mainitut säädökset löydät valtion säädöstietopankista osoitteesta www.finlex.fi.

Pohjoismaisissa suhteissa sovelletaan Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan kesken tehtyä sopimusta oikeusavusta tiedoksiannon toimittamisessa ja todistelussa (SopS 26/75). Tällä sopimuksella on otettu käyttöön suoran yhteydenpidon periaate, jonka mukaan oikeusapupyynnöt toimitetaan suoraan asianomaisille viranomaisille ilman keskusviranomaisen välitystä. Suomen ja Ruotsin välillä sovelletaan kuitenkin jäljempänä mainittua EU-asetusta.

Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä sovelletaan 28.5.2001 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 1206/2001 jäsenvaltioiden tuomioistuinten välisestä yhteistyöstä siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa tapahtuvassa todisteiden vastaanottamisessa. Asetus perustuu tuomioistuinten välisiin suoriin yhteyksiin. Komissiossa on laadittu asetuksen soveltamista varten käsikirja (pdf-tiedosto, 24 s.).

Tärkeä kansainvälinen sopimus on Haagin vuoden 1970 yleissopimus todisteiden vastaanottamisesta ulkomailla siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa SopS 37/76. Kyseisen sopimuksen keskusviranomaisena toimii Suomessa oikeusministeriö. Todisteiden vastaanottamisesta säädetään myös Haagin vuoden 1954 riita-asiain oikeudenkäyntiä koskevassa sopimuksessa SopS 2/57. Vuoden 1970 sopimuksella on kuitenkin parannettu ja täydennetty tätä sopimusta.

Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin sivuilta löytyvät kyseisen järjestön piirissä solmitut sopimukset, selitysmuistiot ja niiden ratifiointitilanteet.

Kansalliset säännökset menettelystä kansainvälisessä oikeusavussa todisteiden vastaanottamisessa sisältyvät lakiin Suomen ja ulkomaan viranomaisten yhteistoiminnasta oikeudenkäynnissä sekä ulkomaan tuomioistuimen päätöksen täytäntöönpanosta eräissä tapauksissa (171/21 muutoksineen). Sen mukaan tuomioistuimen on annettava ulkomaan oikeusviranomaiselle sen pyytämää hakemus- tai riita-asiaan liittyvää oikeusapua, jos toimeen ryhtyminen on Suomessa tuomioistuimen asia, eikä toimi ole Suomen oikeusjärjestyksen perusteiden vastainen. Laissa on myös säännökset todistelusta ulkomaan viranomaisen edessä.

Lisäksi on olemassa kahdenvälisiä sopimuksia mm. Venäjän (SopS 48/1980) kanssa.

Todistelupyynnön kohdistuessa sopimusten ulkopuolisiin maihin käytetään diplomaattista tietä eli pyyntö lähetetään ulkoasiainministeriön välityksellä.

Päivitetty 7.1.2010