Tässä osassa kerrotaan rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Euroopan neuvoston jäsenvaltioiden välillä.

Taustaa

Euroopan neuvoston piirissä tehtiin vuonna 1957 rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskeva eurooppalainen yleissopimus (SopS 32/1970, Ri 404a). Yleissopimuksen on ratifioinut 43 Euroopan neuvoston jäsenvaltiota sekä näiden lisäksi Israel ja Etelä-Afrikka. Ainoastaan Bosnia ja Herzegovina, San Marino ja Monaco eivät ole vielä liittyneet sopimukseen. Suomi liittyi yleissopimukseen vuonna 1971.

Samoihin aikoihin kuin Suomi liittyi yleissopimukseen valmisteltiin laki rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta (456/1970). Lain valmistelussa otettiin huomioon yleissopimuksen asettamat vaatimukset valtion sisäiselle sääntelylle, joten laki ja yleissopimus ovat sisällöllisesti pääpiirteissään yhdenmukaiset.

Yleiseurooppalainen luovuttaminen, toisin kuin luovuttaminen Euroopan unionissa, on kaksivaiheinen menettely. Luovuttaminen käynnistyy yleensä etsityn väliaikaisella säilöönottamisella, minkä jälkeen vasta esitetään varsinainen luovutuspyyntö.

Säännönmukaisesti luovutusmenettely Suomesta käynnistyy etsityn henkilön jäädessä kiinni kansainvälisen etsintäkuulutuksen nojalla. Pääsääntöisesti hänet otetaan säilöön luovutuksen turvaamiseksi.

Vieraalle valtiolle ilmoitetaan määräaika (yleensä 30 päivää), jonka kuluessa sen on esitettävä virallinen luovutuspyyntö yleissopimuksessa mainittuine liitteineen oikeusministeriölle. Luovuttaminen syytetoimenpiteitä varten tulee aina perustua voimassa olevaan vangitsemismääräykseen siitä rikoksesta tai niistä rikoksista, joiden vuoksi luovuttamista halutaan. Luovutuspyyntöön on liitettävä jäljennös vangitsemismääräyksestä. Pyydettäessä luovutettavaksi rangaistuksen täytäntöönpanoa varten riittää, että on olemassa lainvoimainen tuomio. Mikäli edellä mainitun määräajan noudattaminen laiminlyödään, henkilö on päästettävä vapaaksi.

Saatuaan luovutuspyynnön oikeusministeriö toimittaa asiakirjat keskusrikospoliisille, jonka on suoritettava kiireellisesti tutkinta asiassa. Tässä yhteydessä luovutettavaksi pyydetyllä tulee olla avustajanaan asianajaja, jolle tarvittaessa maksetaan korvaus valtion varoista. Käytännössä tutkinta sisältää luovutettavaksi pyydetyn kuulemisen pyynnön johdosta.

Luovutettavaksi pyydetyllä on oikeus saattaa luovutusasia korkeimman oikeuden ratkaistavaksi. Oikeusministeriö voi lisäksi halutessaan aina pyytää korkeimman oikeuden lausunnon luovuttamisesta. Mikäli korkein oikeus katsoo, että luovuttamiselle on este, siihen ei voida suostua. Muussa tapauksessa oikeusministeriö päättää, onko luovuttamiseen suostuttava.

Mikäli korkeimman oikeuden lausunnosta ei muuta johdu eikä muutakaan estettä luovuttamiselle ole, oikeusministeriö määrää henkilön luovutettavaksi vieraalle valtiolle. Luovutuspäätöksessä tulee olla ehto, jonka mukaan luovutettua henkilöä ei saa siinä valtiossa, jonne hänet luovutetaan, asettaa syytteeseen tai rangaista muusta ennen luovuttamista tehdystä rikoksesta eikä luovuttaa edelleen toiselle valtiolle (erityissääntö). Mikäli näin halutaan menetellä, edellyttää se oikeusministeriön erikseen antamaa suostumusta.

Vieraalle valtiolle asetetaan määräaika, jonka kuluessa luovutettu on noudettava Suomesta.

Luovuttaminen Suomeen

Luovutusmenettely syytetoimenpiteitä varten Suomeen käynnistyy rikoksesta epäillyn vangitsemisella poissaolevana siitä rikoksesta tai niistä rikoksista, joiden perusteella luovuttamista halutaan. Rangaistuksen täytäntöönpanoa varten tapahtuva luovuttaminen edellyttää lainvoimaisen tuomion olemassaoloa.

Säännönmukaisesti luovutettavaksi pyydetty etsintäkuulutetaan kansainvälisesti. Etsintäkuulutus sisältää pyynnön ottaa henkilö säilöön vastaisen luovuttamisen turvaamiseksi.

Henkilön jäädessä kiinni Suomen viranomaisille asetetaan määräaika (18-40 päivää), jonka kuluessa luovutuspyyntö on toimitettava kyseisen valtion viranomaisille. Oikeusministeriö laatii luovutuspyynnön toimivaltaisen viranomaisen esityksestä, liittää siihen tarvittavat asiakirjat sekä toimittaa luovutuspyynnön vieraaseen valtioon.

Henkilö tulee noutaa Suomeen vieraan valtion asettamassa määräajassa. Keskusrikospoliisi huolehtii luovutetun noutamisesta.

Kun henkilö on luovutettu Suomeen, määrätään hänet yleensä pidettäväksi vangittuna syyteasian käsittelyyn saakka, joskin matkustuskieltoon määrääminen on myöskin mahdollista.

Suomen viranomaiset ovat velvollisia noudattamaan vieraan valtion asettamia ehtoja luovuttamiselle. Säännönmukaisesti vieras valtio asettaa ehdon, jonka mukaisesti luovutettua henkilöä ei saa asettaa syytteeseen, eikä rangaista muusta ennen luovuttamista tehdystä rikoksesta eikä hänen vapauttaan saa määrätä menetettäväksi tällaisen rikoksen johdosta ilman kyseisen valtion erikseen antamaa suostumusta (erityissääntö).

Päivitetty 30.10.2009