Valtioneuvoston kertomus kielilainsäädännön soveltamisesta 2009, yhteenveto kappaleesta kaksi.

Vuodenvaihteessa 2007-2008 Suomessa oli 5 300 484 asukasta. Näistä 5 273 311 asui Manner-Suomessa ja 27 173 Ahvenanmaalla, jossa kielilakia ei sovelleta. Manner-Suomen väestöstä 91,2 prosenttia puhui äidinkielenään suomea ja 5,5 prosenttia ruotsia. Suomenkielisiä oli yhteensä 4 836 183 ja ruotsinkielisiä 289 596.

Suomen kieltä puhutaan Manner-Suomessa lähes kaikkialla kun taas ruotsin kieltä puhutaan rajatummalla alueella. Suurin osa ruotsinkielisistä asuu rannikkoseudulla. Uudellamaalla ruotsinkielisiä asuu noin 103 000, Pohjanmaalla noin 90 000, Itä-Uudellamaalla noin 31 000 ja Varsinais-Suomessa noin 26 000. Lopuista noin 40 000 ruotsinkielisestä useimmat asuvat Keski-Pohjanmaalla, Pirkanmaalla ja Kymenlaaksossa.

Kielellisen jaotuksen perusyksikkö on kunta. Kunta on joko yksikielinen tai kaksikielinen. Kaksikielisissä kunnissa enemmistön kielenä voi olla joko suomi tai ruotsi. Kaksikielisissä kunnissa kansalaisten kielelliset oikeudet ovat laajemmat kuin yksikielisissä kunnissa, sillä kaksikielisillä kunnilla on velvollisuus järjestää palvelut sekä suomeksi että ruotsiksi. Esimerkiksi enemmistöltään ruotsinkielisessä Paraisten tai Uudenkaarlepyyn kaupungissa asuvalla suomenkielisellä asukkaalla on oikeus saada palvelua suomeksi ja vastaavasti enemmistöltään suomenkielisessä Hangon tai Vantaan kaupungissa asuvalla ruotsinkielisellä asukkaalla on oikeus saada palvelua ruotsiksi.

Vuonna 2009 kaksikielisiä kuntia on 34 ja näistä 19 kunnassa enemmistön kielenä on suomi ja 15 kunnassa ruotsi. Parhaillaan käynnissä olevan kunta- ja palvelurakenneuudistuksen seurauksena kuntien määrä on kuntaliitosten myötä muuttunut vuoden 2008 jälkeen ja tulevien vuosien aikana kuntarakennetta muutetaan edelleen. Vuonna 2010 kaksikielisten enemmistöltään suomenkielisten kuntien määrä on 13 ja enemmistöltään ruotsinkielisten kuntien määrä on 18.

Kielilain mukaan valtion viranomaiset ovat yksi- tai kaksikielisiä. Kaikki valtion keskushallintoviranomaiset, kuten ministeriöt ja niiden hallinnonalaan kuuluvat virastot, ovat kaksikielisiä. Sen sijaan niiden alue- ja paikallishallinnon yksiköt ovat yksikielisiä, jos niiden virka-alueeseen kuuluu vain samankielisiä kuntia.

Valtion viranomaisen ja kaksikielisen kunnallisen viranomaisen tulee yhteydenotoissa yksityishenkilöihin käyttää heidän omaa kieltään, suomea tai ruotsia. Jos kieli ei kohtuudella ole selvitettävissä, viranomaisen tulee yhteydenotoissaan käyttää molempaa kieltä. Valtion viranomaisen tulee yhteydenotoissa kuntiin käyttää kunnan enemmistön kieltä. Valtion viranomaisten keskinäisessä yhteydenpidossa käytetään pääsääntöisesti suomea. Valtion viranomaiset voivat kuitenkin käyttää työkielenään myös ruotsia tai muuta kieltä, jos tämä on tarkoituksenmukaista.

Lue lisää Suomen kielimaisemasta valtioneuvoston kertomuksen kappaleesta kaksi.