Valtioneuvoston kertomus kielilainsäädännön soveltamisesta 2009, yhteenveto kappaleesta kolme.

Kunnat ovat vastuussa suuresta osasta asukkaille tarjottavista julkisista palveluista. Siksi onkin tärkeää, että kaksikieliset kunnat huolehtivat siitä, että kielelliset oikeudet toteutuvat palveluissa.

Suomen- ja ruotsinkielisen palvelun saatavuudessa on kuitenkin eroja kuntien välillä. Palvelun toimivuuteen vaikuttaa ensinnäkin kunnan koko. Muun muassa Kielibarometri 2008 -selvityksen sekä oikeusministeriön och Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen teettämien kyselytutkimusten mukaan pienet kaksikieliset kunnat tarjoavat pääasiassa paremmin suomen- ja ruotsinkielistä palvelua kuin suuret kaksikieliset kunnat. Toiseksi palveluiden saatavuuteen vaikuttaa kielellisen vähemmistön osuus väestöstä. Kunnissa, joissa vähemmistön osuus on yli 25 prosenttia palveluita useimmiten tarjolla melko hyvin molemmilla kielillä. Esimerkiksi Vaasassa ruotsinkielinen vähemmistö, joka määrällisesti edustaa 26 prosenttia kunnan asukkaista, on melko tyytyväinen palvelujen saatavuuteen ruotsiksi, kun taas Turussa ja pääkaupunkiseudun kaksikielisissä kunnissa, joissa ruotsinkielisen vähemmistön osuus on alle kymmenen prosenttia, ruotsinkieliset ovat tyytymättömiä palveluiden saatavuuteen.

Koska palvelu monissa pienissä kunnissa tällä hetkellä toimii melko hyvin sekä suomeksi että ruotsiksi monet kunnat pitävät itsestään selvänä, että kielellisten oikeuksien toteutumisesta huolehditaan. Siksi kunnissa ei ole tehty kieliä koskevia strategioita eikä selvitetty henkilökunnan kielitaitoa eikä myöskään järjestetty kielikoulutusta esimerkiksi sosiaali- ta terveydenhuollon alalla. Sitä vastoin monet suuret kaksikieliset kunnat ovat usein järjestäneet kielikursseja ja kielilainsäädäntöä koskevaa koulutusta henkilökunnalleen. Isommat kunnat ovat myös suuremmassa määrin huolehtineet siitä, että toimitaa varten on laadittu suomen- ja ruotsinkielisen palvelun järjestämistä koskevia ohjausasiakirjoja ja ohjeita sekä arvoineet kielellisiä palveluitaan. Kunnille vaikuttaisi kuitenkin usein olevan epäselvää kenelle vastuu siitä, että suomen- ja ruotsinkieliset palvelut myös käytännössä toimivat kuuluu. Suurimpana ongelmana etenkin ruotsinkielisten palveluiden osalta pidetään kielitaitoisen henkilökunnan puutetta.

Tutkimuksista, joihin valtioneuvoston kertomuksessa kielilainsäädännön soveltamisesta 2009 viitataan, ilmenee, että suurissa kunnissa tiettyjä sosiaali- ja terveydenhuollon alaan kuuluvia erityispalveluita on paremmin saatavilla molemmilla kielillä kuin pienissä kunnissa. Pienissä kunnissa, joissa lastensuojelu- tai mieleterveyspalveluita tarvitaan hyvin vähän, näitä palveluita ei välttämättä ole järjestetty lainkaan. Palvelut pyritään kyllä järjestämään, mutta sekä odotusaika että välimatkat voivat olla pitkiä verrattuna suuriin kuntiin, joissa nämä palvelut jo lähtökohtaisesti on järjestetty molemmilla kielillä.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen myötä monet kunnat liitetään yhteen suuremmiksi kunniksi. Kielivähemmistöt, etenkin ruotsinkieliset, suhtautuvat uudistuksen vaikutuksiin palveluun omalla kielellä tulevaisuudessa osittain hieman epäluuloisesti. Kokonaista 56 prosenttia ruotsinkielisen vähemmistön edustajista ja 27 prosenttia suomenkielisen vähemmistön edustajista uskoo, että uusien suurien kuntien myötä mahdollisuudet saada palvelua omalla kielellä huononevat.

Lue lisää kansalaisten ja viranomaisten näkemyksiä suomen- ja ruotsinkielisen palvelun toteutumisesta valtioneuvoston kertomuksen luvusta kolme.