Oikeusministeriö - Justitieministeriet

KOKO ESITE ON TULOSTETTAVISSA SIVUN OIKEASTA YLÄREUNASTA. 

Esitteessä selostetaan lyhyesti parisuhteen rekisteröintiä ja purkamista sekä rekisteröidyn parisuhteen oikeudellisia vaikutuksia.

Esitteen tiedot perustuvat rekisteröidystä parisuhteesta annettuun lakiin.

Esite on tarkoitettu annettavaksi rekisteröityyn parisuhteeseen aikoville silloin, kun maistraattia pyydetään tutkimaan, ettei parisuhteen rekisteröimiselle ole laissa säädettyä estettä.

Päivitetty 15.8.2005
Oikeusministeriö

Rekisteröidyn parisuhteen voi solmia kaksi samaan sukupuoleen kuuluvaa:

• joista kumpikin on täyttänyt 18 vuotta ja
• joka kumpikaan ei ole avioliitossa eikä rekisteröidyssä parisuhteessa

Parisuhde voidaan rekisteröidä Suomessa vain, jos ainakin toinen parisuhteen osapuolista on Suomen kansalainen ja hänellä on asuinpaikka Suomessa, tai jos kummallakin osapuolella on rekisteröintiä välittömästi edeltäneen kahden vuoden ajan ollut asuinpaikka Suomessa. Suomen kansalaisuuteen rinnastetaan kansalaisuus sellaisessa vieraassa valtiossa, jonka lainsäädäntö antaa mahdollisuuden parisuhteen rekisteröintiin pääasiallisesti samanlaisin oikeusvaikutuksin kuin Suomen laki.

...ja kenen kanssa?

Parisuhteen rekisteröinti ei ole sallittu läheisten sukulaisten kesken. Rekisteröidyn parisuhteen solmiminen on siis kielletty:

• lapsen ja hänen vanhempansa sekä sisarusten ja puolisisarusten välillä,
• kun toinen osapuolista on toisen veljen tai sisaren jälkeläinen sekä
• ottolapsen ja ottovanhemman kesken.

Parisuhteen rekisteröimisen esteiden tutkinta

Ennen parisuhteen rekisteröintiä osapuolten on yhdessä pyydettävä rekisteröimisen esteiden tutkintaa. Pyyntö esitetään maistraatille.

Esteiden tutkintaa pyydettäessä osapuolten on allekirjoitettava vakuutus siitä, ettei parisuhteen rekisteröimiselle ole estettä.

Kun maistraatti on todennut, ettei parisuhteen rekisteröimiselle ole esteitä, on osapuolille annettava tästä todistus. Jollei siihen ole painavia syitä, todistusta ei saa antaa aikaisemmin kuin seitsemäntenä päivänä tutkinnan pyytämisestä.

Todistus rekisteröimisen esteiden tutkinnasta on voimassa neljän kuukauden ajan todistuksen antamisesta lukien. Tämän määräajan kuluttua umpeen parisuhde voidaan rekisteröidä vasta sen jälkeen, kun uudelleen on tutkittu, ettei rekisteröimiselle ole estettä.

Parisuhteen rekisteröinnin toimittaa:

• maistraatin henkikirjoittaja
• käräjäoikeuden laamanni tai käräjätuomari

Parisuhde rekisteröidään niin, että osapuolet yhtä aikaa paikalla ollen ja rekisteröimisen toimittavan viranomaisen läsnäollessa allekirjoittavat rekisteröintiä koskevan asiakirjan, jonka viranomainen samalla vahvistaa allekirjoituksellaan.

Parisuhteen rekisteröinyt viranomainen huolehtii rekisteröimistiedon ilmoittamisesta valtakunnalliseen väestötietojärjestelmään.

Väestötietojärjestelmästä tieto rekisteröidystä parisuhteesta välitetään avioliittotiedon tavoin muun muassa viranomaisille hallinnollisten tehtävien hoitamista varten.

Parisuhteen rekisteröinti ja sukunimi

Parisuhteen rekisteröinti ei vaikuta osapuolten sukunimeen. Kumpikin osapuoli säilyttää siis sen sukunimen, joka hänellä oli rekisteröinnin tapahtuessa.

Elatusvelvollisuus rekisteröidyn parisuhteen aikana

Rekisteröidyssä parisuhteessa tulee kummankin osapuolen kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja toisen elatukseen. Tarvittaessa voidaan myös rekisteröidyn parisuhteen kestäessä vahvistaa, että toisen on maksettava toiselle elatusapua. Elatusavun määrä ja sen maksutapa voidaan vahvistaa joko sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä.

...ja parisuhteen purkamisen jälkeen

Kun rekisteröity parisuhde puretaan, tuomioistuin voi velvoittaa toisen osapuolen maksamaan toiselle elatusapua, jos tämä harkitaan kohtuulliseksi.

Elatusapu voidaan vahvistaa suoritettavaksi joko määräajoin taikka kertakaikkisena summana. Elatusavun määrä ja suorittamistapa voidaan vahvistaa myös sopimuksella.

Osapuolten velat ja vastuu toisen velasta

Rekisteröidyssä parisuhteessa kumpikin osapuoli vastaa itse yksin tekemästään velasta. Kumpikaan ei myöskään joudu rekisteröidyn parisuhteen purkautumisen jälkeen vastuuseen sellaisesta velasta, jonka toinen on yksin tehnyt. Osapuolet voivat kuitenkin halutessaan ottaa yhdessä velkaa.

Osapuolet vastaavat kuitenkin yhdessä sellaisesta velasta, jonka toinen on yksin tehnyt perheen elatusta varten (esim. ruokatavaroiden taikka tarpeellisten huonekalujen osto velaksi).

Osapuolten omaisuus

Rekisteröidyn parisuhteen solmiminen ei aiheuta mitään muutoksia osapuolten omistussuhteisiin. Se omaisuus, joka toiselle kuuluu parisuhteen rekisteröimisen hetkellä, jää rekisteröimisen tapahduttuakin hänen omaisuudekseen. Samoin omaisuus, jonka toinen hankkii rekisteröidyssä parisuhteessa ollessaan tai saa perintönä taikka lahjana, on yksin hänen omaisuuttaan.

Osapuolet voivat kuitenkin hankkia omaisuutta myös yhteiseen omistukseen, esimerkiksi ostamalla yhteisesti asunto-osakkeet ja maksamalla kauppahinnan puoliksi omista varoistaan.

Rekisteröidyn parisuhteen purkauduttua osapuolten omaisuus jaetaan pääsäännön mukaan tasan menettelyssä, jota kutsutaan omaisuuden ositukseksi.

Avioehtosopimus

Rekisteröidyn parisuhteen osapuolet voivat joko ennen parisuhteen rekisteröintiä tai rekisteröidyssä parisuhteessa eläessään tehdä avioehtosopimuksen. Avioehtosopimuksella voidaan sopia siitä, että osapuolten omaisuutta ei rekisteröidyn parisuhteen purkauduttua jaeta tasan, vaan että esimerkiksi kumpikin osapuoli pitää oman omaisuutensa itsellään. Avioehtosopimuksessa voidaan myös sopia siitä, että tietty omaisuus, esimerkiksi toisen perimä maatila, jää jaon ulkopuolelle.

Avioehtosopimus tehdään kirjallisesti. Se päivätään ja allekirjoitetaan. Lisäksi kahden esteettömän henkilön on todistettava se oikeaksi. Avioehtosopimus tulee voimaan, kun se on rekisteröity maistraatissa. Avioehtosopimuksen voi toimittaa rekisteröitäväksi mihin tahansa maistraattiin.

Avioehtosopimus saattaa olla varsin monimutkainen sopimus. Avioehtosopimuksen tekemistä harkittaessa on aiheellista kääntyä asianajajan, valtion oikeusaputoimiston taikka muun asiantuntevan lakimiehen puoleen.

Yhteisen asunnon ja asuntoirtaimiston suoja

Laissa on pyritty turvaamaan se, että perheen asunto ja siihen kuuluva irtaimisto säilyvät perheen käytössä myös silloin, kun tämä omaisuus kuuluu yksin toiselle osapuolelle. Tämän vuoksi asunnon tai asuntoirtaimiston omistava osapuoli ei saa ilman toisen suostumusta myydä tai muutoin luovuttaa omaisuutta, joka yksinomaan tai pääasiallisesti on tarkoitettu käytettäväksi perheen asuntona eikä myöskään tällaiseen asuntoon kuuluvaa irtaimistoa.

Nämä asunnon myyntiä tai muuta luovuttamista koskevat rajoitukset koskevat sekä asuntona käytettyä kiinteistöä että asunto-osakkeita. Suostumus on tarpeen myös silloin, kun esimerkiksi asunto-osake kuuluu molemmille yhteisesti yhtä suurin osuuksin ja toinen aikoo myydä omistamansa osuuden jollekulle ulkopuoliselle.

Avioliittolaissa tarkoitettu perheasioiden sovittelu on myös rekisteröidyssä parisuhteessa olevien käytettävissä. Sovittelun avulla pyritään siihen, että osapuolten väliset ristiriidat ja rekisteröidyssä parisuhteessa tai sen purkautuessa esiin tulevat ongelmat voitaisiin ratkaista oikeudenkäynnin ulkopuolella neuvotteluin ja sopimuksin. Sovittelupalvelun käyttäminen on aina vapaaehtoista – pakollista sovittelumenettelyä laki ei tunne.

Sovittelun järjestämisestä huolehtivat kunnan sosiaaliviranomaiset. Lisäksi sovittelupalveluita voivat antaa tähän luvan saaneet yhteisöt ja henkilöt.

Neuvottelut perheasioiden sovittelussa ovat luottamuksellisia. Sovittelija ei saa ilmaista sivullisille eikä muille viranomaisille sitä, mitä hän sovittelussa on saanut tietoonsa. Perheasioiden sovittelija ei saa ilmaista sovittelussa saamiaan tietoja myöskään tuomioistuimelle, jos sovittelijaa haluttaisiin kuulla todistajana oikeudenkäynnissä.

Tietoja perheasioiden sovittelusta saa oman kunnan sosiaalitoimistosta.

 Parisuhteen purkaminen harkinta-ajan jälkeen

Kun rekisteröidyn parisuhteen purkamista ensimmäisen kerran käsitellään tuomioistuimessa, asian käsittely lykätään toistaiseksi. Tämän jälkeen tuomioistuimen on tuomittava rekisteröity parisuhde puretuksi, kun:

• kuuden kuukauden harkinta-aika on kulunut umpeen ja
• osapuolet yhdessä vaativat tai toinen heistä vaatii, että rekisteröity parisuhde puretaan.

Vaatimus rekisteröidyn parisuhteen purkamisesta kuuden kuukauden harkinta-ajan kuluttua on tehtävä samalla tavoin kuin pantaessa rekisteröidyn parisuhteen purkamista koskeva asia vireille.

 Harkinta-ajan alkaminen

Jos rekisteröidyn parisuhteen purkamista koskeva asia oli pantu vireille osapuolten yhteisellä hakemuksella, kuuden kuukauden harkinta-aika alkaa kulua siitä, kun yhteinen hakemus jätettiin tai saapui tuomioistuimelle.

Jos taas hakemuksen on tehnyt toinen osapuoli yksin, harkinta-aika alkaa siitä, kun hakemus on annettu toiselle tiedoksi. Hakemuksen tiedoksiantamisesta huolehtii tuomioistuin.

 Parisuhteen purkamista koskevan asian raukeaminen

Rekisteröidyn parisuhteen purkamista koskeva asia raukeaa, jos vaatimusta parisuhteen purkamisesta ei ole tehty tuomioistuimelle vuoden kuluessa harkinta-ajan alkamisesta.

 Parisuhteen purkaminen ilman harkinta-aikaa

Rekisteröity parisuhde voidaan kuitenkin tuomita välittömästi puretuksi ilman muuten pakollista kuuden kuukauden harkinta-aikaa, jos sen osapuolet ovat keskeytyksettä asuneet erillään vähintään kaksi vuotta.

 Muut parisuhteen purkamisen yhteydessä käsiteltävät kysymykset

Rekisteröidyn parisuhteen purkamista koskevan asian yhteydessä voidaan tuomioistuimen ratkaistavaksi saattaa myös seuraavat asiat:

• elatusavun suorittaminen toiselle osapuolelle,
• yhteiselämän lopettaminen ja
• se, kumpi osapuolista saa toistaiseksi jäädä asumaan perheen kotiin.

Näistä asioista voidaan antaa myös väliaikainen määräys, joka on voimassa, kunnes asia ratkaistaan.

Nämä asiat voidaan kuitenkin saattaa tuomioistuimen ratkaistavaksi myös erillisessä oikeudenkäynnissä, vaikka parisuhteen purkamista ei samalla vaadittaisikaan. Esimerkiksi perheväkivaltatilanteessa toinen voi vaatia, että tuomioistuin määräisi yhteiselämän lopetettavaksi ja velvoittaisi toisen osapuolen muuttamaan yhteisestä kodista, vaikka hän ei samalla vaadikaan parisuhdetta purettavaksi.

On tärkeätä muistaa, että elatusavusta voidaan sopia myös ilman oikeudenkäyntiä. Jo ennen parisuhteen purkamista koskevan oikeudenkäynnin alkamista osapuolet voivat tehdä asiasta kirjallisen sopimuksen, jonka kunnan sosiaaliviranomaiset vahvistavat. Vahvistettu sopimus on saman veroinen kuin tuomioistuimen päätös. Tietoja tästä sopimusmenettelystä saa oman kunnan sosiaalitoimistosta.

Tietoja rekisteröidyn parisuhteen purkamiseen liittyvistä oikeudellisista kysymyksistä antavat:

• asianajajat ja
• oikeusaputoimistot

 Tieto parisuhteen purkamisesta merkitään väestötietojärjestelmään

Tuomioistuin ilmoittaa parisuhteen purkamista koskevasta päätöksestään väestötietojärjestelmään.

Kun rekisteröity parisuhde purkautuu toisen kuoleman vuoksi

Kun rekisteröity parisuhde on purkautunut toisen osapuolen kuoleman vuoksi eikä kummallakaan ole rintaperillisiä, eloonjäänyt osapuoli perii vainajan omaisuuden. Omaisuuden jakoa ei tässä vaiheessa tapahdu. Eloonjääneen osapuolen aikanaan kuollessa ensiksi kuolleen osapuolen lähisukulaisilla on yleensä oikeus saada perintönä puolet viimeksi kuolleen jäämistöstä. Eloon jäänyt osapuoli ei voi testamentilla määrätä siitä osuudesta, joka kuuluu ensiksi kuolleen perillisille.

Kun rekisteröity parisuhde on purkautunut toisen osapuolen kuoleman johdosta ja kuolleelta on jäänyt rintaperillisiä (lapsia tai näiden jälkeläisiä), voivat eloonjäänyt osapuoli tai perilliset vaatia toimitettavaksi omaisuuden jakoa eli ositusta.

Tässä omaisuuden osituksessa osapuolten kaikki omaisuus jaetaan pääsäännön mukaan tasan. Eloonjäänyt osapuoli saa omaisuudesta puolet ja kuolleen perilliset yhteensä toisen puolen. Omaisuuden osituksen jälkeen kukin perillinen voi lisäksi vaatia, että perillisten kesken toimitetaan perinnönjako.

Omaisuus jaetaan tällä tavoin tasan kuitenkin vain silloin, kun eloonjääneelle osapuolelle kuuluu vähemmän omaisuutta kuin kuolleelle. Jos sen sijaan eloonjääneellä osapuolella on enemmän omaisuutta kuin kuolleella oli, on eloonjääneellä aina oikeus pitää kaikki oma omaisuutensa itsellään.

Esimerkki 1
Matti ja Lauri ovat keskenään rekisteröidyssä parisuhteessa, joka purkautuu Matin kuoleman johdosta. Matin perillisinä ovat hänen lapsensa A ja B. Matilla on omaisuutta 300 000 euron arvosta ja Laurilla 100 000 euron arvosta. Tässä tapauksessa omaisuuden ositus toimitetaan siten, että Lauri saa puolet yhteenlasketusta
omaisuudesta (400 000 eurosta) eli 200 000 euroa ja lapset A ja B yhteensä samoin 200 000 euroa. Toisin sanoen: koska tässä tapauksessa eloonjääneellä osapuolella, Laurilla, oli vähemmän omaisuutta kuin ensiksi kuolleella Matilla, heidän omaisuutensa jaetaan tasan Laurin ja Matin lasten kesken.

Esimerkki 2
Aino ja Maija ovat keskenään rekisteröidyssä parisuhteessa, joka purkautuu Maijan kuoleman vuoksi. Maijan perillisiä ovat hänen lapsensa C ja D. Maijalla on omaisuutta 200 000 euron ja Ainolla 600 000 euron arvosta. Tässä tapauksessa Aino pitää koko omaisuutensa 600 000 euroa, ja Maijan lapset saavat vain äidilleen kuuluneen omaisuuden (200 000 euroa). Toisin sanoen: koska eloonjääneellä oli enemmän omaisuutta kuin kuolleella, saa eloonjäänyt pitää koko omaisuutensa itsellään eikä hänen tarvitse luovuttaa mitään omaisuudestaan vainajan lapsille.

Eloonjääneelle osapuolelle turvataan lisäksi laissa oikeus pitää hallinnassaan perheen yhteisenä kotina käytetty asunto ja siihen kuuluva asuntoirtaimisto, jos eloonjääneellä ei ole omistuksessaan muuta, kodiksi sopivaa asuntoa.

... ja parisuhde puretaan tuomioistuimen päätöksellä

Kun rekisteröidyn parisuhteen purkamista koskeva asia on tullut tuomioistuimessa vireille, voi kumpikin osapuoli vaatia omaisuuden jakoa, ositusta, toimitettavaksi. Ei siis ole tarpeen jäädä odottamaan kuuden kuukauden harkinta-ajan umpeen kulumista tai lopullista tuomioistuimen päätöstä, vaan ositus voidaan toimittaa heti, kun oikeudenkäynti on alkanut.

Parisuhteen purkamisen perusteella toimitettavassa omaisuuden osituksessa jaetaan pääsäännön mukaan kaikki omaisuus tasan osapuolten kesken.

Esimerkki 3
Aino ja Maija hakevat virallistetun parisuhteen purkamista yhteisellä hakemuksella. Omaisuuden ositus voidaan toimittaa sen jälkeen, kun hakemus on jätetty tuomioistuimelle. Ainolla on omaisuutta 100 000 euron ja Maijalla 200 000 euron arvosta. Tällöin omaisuuden ositus toimitetaan pääsäännön mukaan niin, että kumpikin saa osalleen puolet puolisoiden omaisuudesta (300 000 euroa) eli 150 000 euroa.

On kuitenkin muistettava, että omaisuuden jakaminen tasan on vain pääsääntö, josta voidaan poiketa. Tästä pääsäännöstä poikkeaminen voi erityisesti perustua siihen, että osapuolet ovat tehneet avioehtosopimuksen, taikka siihen, että omaisuuden ositusta sovitellaan kohtuusnäkökohtien perusteella.

 Avioehtosopimus ja omaisuuden ositus

Avioehtosopimus voidaan tehdä joko ennen parisuhteen rekisteröintiä tai rekisteröidyn parisuhteen kestäessä. Avioehtosopimuksessa osapuolet sopivat siitä, millä tavoin omaisuuden ositus on toimitettava. Avioehtosopimuksella voidaan myös kumota aikaisempi avioehtosopimus tai muuttaa sitä.

Käytännössä tavallisin on avioehtosopimus, jossa määrätään, että kummallakaan osapuolella ei ole avio-oikeutta toisen omaisuuteen. Tämä tarkoittaa sitä, että parisuhteen purkauduttua osapuolten omaisuutta ei jaeta tasan, vaan kumpikin pitää oman omaisuutensa itsellään.

Avioehtosopimuksella voidaan myös määrätä, että osapuolella ei ole avio-oikeutta tiettyyn toiselle kuuluvaan omaisuuteen, esimerkiksi tämän perintönä saamaan maatilaan. Tämä määräys merkitsee sitä, että osapuolten kesken jaetaan tasan kaikki muu omaisuus paitsi avioehtosopimuksessa mainittu maatila, joka jää ulkopuolelle.

Avioehtosopimus ei kuitenkaan ole ehdottomasti sitova. Sen määräyksistä voidaan poiketa tai se voidaan jättää kokonaan huomiotta osituksen sovittelussa, jos avioehtosopimuksen noudattaminen johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen.

 Omaisuuden osituksen sovittelu

Omaisuuden osituksen sovittelu tarkoittaa sitä, että yksittäistapauksessa voidaan kohtuusharkinnan perusteella poiketa niistä säännöistä, joita omaisuuden osituksessa muuten olisi noudatettava.

Omaisuuden ositusta voidaan sovitella, jos:

• ositus muuten johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka
• siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua.

Kun osituksen sovittelua harkitaan, on erityisesti otettava huomioon:

• parisuhteen kestoaika,
• osapuolten toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden säilyttämiseksi ja kartuttamiseksi sekä
• muut näihin verrattavat, osapuolten taloutta koskevat seikat.

Osituksen sovittelu tapahtuu siis ottamalla huomioon kohtuus- ja oikeudenmukaisuusnäkökohdat kussakin yksittäistapauksessa erikseen. Tämän vuoksi ei voida ennalta asettaa mitään yleisiä sääntöjä siitä, milloin osituksen sovittelu tulee kysymykseen, miten sovittelu toimitetaan taikka kuinka useissa tapauksissa ositusta sovitellaan.

Tavallisimmat tilanteet, joissa sovittelu tulee harkittavaksi, voidaan kuitenkin kuvata seuraavan kahden esimerkin avulla:

Esimerkki 1: Lyhytaikainen parisuhde, ei avioehtosopimusta
Matti ja Lauri solmivat rekisteröidyn parisuhteen. Parisuhteen kestettyä kaksi vuotta he hakevat tuomioistuimelta parisuhteensa purkamista. Matilla on omaisuutta 160 000 euron arvosta, Laurilla on 80 000 euron arvoinen asunto-osake. Kumpikin on ansiotyössä.

Omaisuuden osituksesta voimassaolevien pääsääntöjen mukaan osapuolten omaisuus (240 000 euroa) olisi jaettava tasan, jolloin Matti joutuisi luovuttamaan 40 000 euroa omasta omaisuudestaan
Laurille.

Osituksen sovittelua koskevien sääntöjen mukaan voidaan kuitenkin tällöin päättää, että kumpikin pitää oman omaisuutensa, koska muuten Lauri tulisi lyhytaikaisen parisuhteen jälkeen saamaan perusteetonta etua.

Esimerkki 2: Pitkäaikainen parisuhde, avioehtosopimus

Aino ja Maija hakevat tuomioistuimelta rekisteröidyn parisuhteensa purkamista sen kestettyä 16 vuoden ajan. Ainon tulot ovat 4000 euroa kuukaudessa ja Maijan 1000 euroa. Osapuolten omaisuus, 100 000 euron arvoinen osakehuoneisto ja 50 000 euron arvoinen osakesalkku kuuluu kokonaisuudessaan Ainolle. Kummallakaan ei ole velkoja.

Ainon ja Maijan tekemän avioehtosopimuksen mukaan kummallakaan ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, joten omaisuutta jaettaessa Aino tulisi säilyttämään omistamansa osakehuoneiston omistuksessaan eikä Maija saisi lainkaan omaisuutta.

Osituksen sovittelua koskevien sääntöjen mukaan avioehtosopimuksen määräykset voidaan jättää huomiotta ja jakaa omaisuus niin, että Maija saa siitä osan, koska avioehtosopimuksen noudattaminen johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen, kun otetaan huomioon parisuhteen kestoaika ja osapuolten taloudellinen asema.

Miten omaisuuden ositus toimitetaan?

Omaisuuden ositus voidaan toimittaa joko niin, että

• osapuolet toimittavat osituksen itse keskenään tekemänsä sopimuksen mukaisesti (sopimusositus) taikka
• osituksen toimittaa tuomioistuimen tähän tehtävään määräämä pesänjakaja, tavallisesti asianajaja (toimitusositus).

Kun osapuolet itse toimittavat osituksen, osituksesta on laadittava asiakirja, joka on allekirjoitettava ja kahden henkilön todistettava oikeaksi. Jos taas pesänjakaja toimittaa osituksen, hän allekirjoittaa toimituksesta laadittavan asiakirjan.

Omaisuussuhteita selvitettäessä ja omaisuuden ositusta suunniteltaessa on aina syytä kääntyä asianajajan, oikeusaputoimiston tai muun asiantuntevan lakimiehen puoleen. Tällöin on myös aiheellista tiedustella mahdollisuutta saada maksutonta oikeusapua tai korvausta oikeudenkäyntikuluista oikeusturvavakuutuksen (kotivakuutus) perusteella.

 Kansainväliset parisuhteet monimutkaisempia

Jos parisuhteella on kansainvälinen tausta, joihinkin siinä esiintyviin oikeuskysymyksiin saatetaan soveltaa vieraan valtion lakia. Tämän esitteen tiedot eivät silloin välttämättä pidä paikkaansa.

Vieraan valtion laki voi tulla sovellettavaksi, jos

• toinen osapuoli tai molemmat osapuolet ovat muun valtion kuin Suomen kansalaisia tai
• osapuolet ovat pitempään asuneet muualla kuin Suomessa.

Vieraan valtion lain soveltaminen voi vaikuttaa erityisesti omaisuuden jakoon parisuhteen purkautuessa tai toisen osapuolen kuoltua. Parisuhteen rekisteröinti ja sen purkaminen toimitetaan sitä vastoin aina Suomen lain mukaisesti.

Osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien selvittämiseksi voi näissä tapauksissa olla tarpeen ottaa yhteyttä kansainvälisiä perheoikeuskysymyksiä tuntevaan lakimieheen.