Kun rekisteröity parisuhde purkautuu toisen kuoleman vuoksi

Kun rekisteröity parisuhde on purkautunut toisen osapuolen kuoleman vuoksi eikä kummallakaan ole rintaperillisiä, eloonjäänyt osapuoli perii vainajan omaisuuden. Omaisuuden jakoa ei tässä vaiheessa tapahdu. Eloonjääneen osapuolen aikanaan kuollessa ensiksi kuolleen osapuolen lähisukulaisilla on yleensä oikeus saada perintönä puolet viimeksi kuolleen jäämistöstä. Eloon jäänyt osapuoli ei voi testamentilla määrätä siitä osuudesta, joka kuuluu ensiksi kuolleen perillisille.

Kun rekisteröity parisuhde on purkautunut toisen osapuolen kuoleman johdosta ja kuolleelta on jäänyt rintaperillisiä (lapsia tai näiden jälkeläisiä), voivat eloonjäänyt osapuoli tai perilliset vaatia toimitettavaksi omaisuuden jakoa eli ositusta.

Tässä omaisuuden osituksessa osapuolten kaikki omaisuus jaetaan pääsäännön mukaan tasan. Eloonjäänyt osapuoli saa omaisuudesta puolet ja kuolleen perilliset yhteensä toisen puolen. Omaisuuden osituksen jälkeen kukin perillinen voi lisäksi vaatia, että perillisten kesken toimitetaan perinnönjako.

Omaisuus jaetaan tällä tavoin tasan kuitenkin vain silloin, kun eloonjääneelle osapuolelle kuuluu vähemmän omaisuutta kuin kuolleelle. Jos sen sijaan eloonjääneellä osapuolella on enemmän omaisuutta kuin kuolleella oli, on eloonjääneellä aina oikeus pitää kaikki oma omaisuutensa itsellään.

Esimerkki 1
Matti ja Lauri ovat keskenään rekisteröidyssä parisuhteessa, joka purkautuu Matin kuoleman johdosta. Matin perillisinä ovat hänen lapsensa A ja B. Matilla on omaisuutta 300 000 euron arvosta ja Laurilla 100 000 euron arvosta. Tässä tapauksessa omaisuuden ositus toimitetaan siten, että Lauri saa puolet yhteenlasketusta
omaisuudesta (400 000 eurosta) eli 200 000 euroa ja lapset A ja B yhteensä samoin 200 000 euroa. Toisin sanoen: koska tässä tapauksessa eloonjääneellä osapuolella, Laurilla, oli vähemmän omaisuutta kuin ensiksi kuolleella Matilla, heidän omaisuutensa jaetaan tasan Laurin ja Matin lasten kesken.

Esimerkki 2
Aino ja Maija ovat keskenään rekisteröidyssä parisuhteessa, joka purkautuu Maijan kuoleman vuoksi. Maijan perillisiä ovat hänen lapsensa C ja D. Maijalla on omaisuutta 200 000 euron ja Ainolla 600 000 euron arvosta. Tässä tapauksessa Aino pitää koko omaisuutensa 600 000 euroa, ja Maijan lapset saavat vain äidilleen kuuluneen omaisuuden (200 000 euroa). Toisin sanoen: koska eloonjääneellä oli enemmän omaisuutta kuin kuolleella, saa eloonjäänyt pitää koko omaisuutensa itsellään eikä hänen tarvitse luovuttaa mitään omaisuudestaan vainajan lapsille.

Eloonjääneelle osapuolelle turvataan lisäksi laissa oikeus pitää hallinnassaan perheen yhteisenä kotina käytetty asunto ja siihen kuuluva asuntoirtaimisto, jos eloonjääneellä ei ole omistuksessaan muuta, kodiksi sopivaa asuntoa.

... ja parisuhde puretaan tuomioistuimen päätöksellä

Kun rekisteröidyn parisuhteen purkamista koskeva asia on tullut tuomioistuimessa vireille, voi kumpikin osapuoli vaatia omaisuuden jakoa, ositusta, toimitettavaksi. Ei siis ole tarpeen jäädä odottamaan kuuden kuukauden harkinta-ajan umpeen kulumista tai lopullista tuomioistuimen päätöstä, vaan ositus voidaan toimittaa heti, kun oikeudenkäynti on alkanut.

Parisuhteen purkamisen perusteella toimitettavassa omaisuuden osituksessa jaetaan pääsäännön mukaan kaikki omaisuus tasan osapuolten kesken.

Esimerkki 3
Aino ja Maija hakevat virallistetun parisuhteen purkamista yhteisellä hakemuksella. Omaisuuden ositus voidaan toimittaa sen jälkeen, kun hakemus on jätetty tuomioistuimelle. Ainolla on omaisuutta 100 000 euron ja Maijalla 200 000 euron arvosta. Tällöin omaisuuden ositus toimitetaan pääsäännön mukaan niin, että kumpikin saa osalleen puolet puolisoiden omaisuudesta (300 000 euroa) eli 150 000 euroa.

On kuitenkin muistettava, että omaisuuden jakaminen tasan on vain pääsääntö, josta voidaan poiketa. Tästä pääsäännöstä poikkeaminen voi erityisesti perustua siihen, että osapuolet ovat tehneet avioehtosopimuksen, taikka siihen, että omaisuuden ositusta sovitellaan kohtuusnäkökohtien perusteella.

 Avioehtosopimus ja omaisuuden ositus

Avioehtosopimus voidaan tehdä joko ennen parisuhteen rekisteröintiä tai rekisteröidyn parisuhteen kestäessä. Avioehtosopimuksessa osapuolet sopivat siitä, millä tavoin omaisuuden ositus on toimitettava. Avioehtosopimuksella voidaan myös kumota aikaisempi avioehtosopimus tai muuttaa sitä.

Käytännössä tavallisin on avioehtosopimus, jossa määrätään, että kummallakaan osapuolella ei ole avio-oikeutta toisen omaisuuteen. Tämä tarkoittaa sitä, että parisuhteen purkauduttua osapuolten omaisuutta ei jaeta tasan, vaan kumpikin pitää oman omaisuutensa itsellään.

Avioehtosopimuksella voidaan myös määrätä, että osapuolella ei ole avio-oikeutta tiettyyn toiselle kuuluvaan omaisuuteen, esimerkiksi tämän perintönä saamaan maatilaan. Tämä määräys merkitsee sitä, että osapuolten kesken jaetaan tasan kaikki muu omaisuus paitsi avioehtosopimuksessa mainittu maatila, joka jää ulkopuolelle.

Avioehtosopimus ei kuitenkaan ole ehdottomasti sitova. Sen määräyksistä voidaan poiketa tai se voidaan jättää kokonaan huomiotta osituksen sovittelussa, jos avioehtosopimuksen noudattaminen johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen.

 Omaisuuden osituksen sovittelu

Omaisuuden osituksen sovittelu tarkoittaa sitä, että yksittäistapauksessa voidaan kohtuusharkinnan perusteella poiketa niistä säännöistä, joita omaisuuden osituksessa muuten olisi noudatettava.

Omaisuuden ositusta voidaan sovitella, jos:

• ositus muuten johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka
• siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua.

Kun osituksen sovittelua harkitaan, on erityisesti otettava huomioon:

• parisuhteen kestoaika,
• osapuolten toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden säilyttämiseksi ja kartuttamiseksi sekä
• muut näihin verrattavat, osapuolten taloutta koskevat seikat.

Osituksen sovittelu tapahtuu siis ottamalla huomioon kohtuus- ja oikeudenmukaisuusnäkökohdat kussakin yksittäistapauksessa erikseen. Tämän vuoksi ei voida ennalta asettaa mitään yleisiä sääntöjä siitä, milloin osituksen sovittelu tulee kysymykseen, miten sovittelu toimitetaan taikka kuinka useissa tapauksissa ositusta sovitellaan.

Tavallisimmat tilanteet, joissa sovittelu tulee harkittavaksi, voidaan kuitenkin kuvata seuraavan kahden esimerkin avulla:

Esimerkki 1: Lyhytaikainen parisuhde, ei avioehtosopimusta
Matti ja Lauri solmivat rekisteröidyn parisuhteen. Parisuhteen kestettyä kaksi vuotta he hakevat tuomioistuimelta parisuhteensa purkamista. Matilla on omaisuutta 160 000 euron arvosta, Laurilla on 80 000 euron arvoinen asunto-osake. Kumpikin on ansiotyössä.

Omaisuuden osituksesta voimassaolevien pääsääntöjen mukaan osapuolten omaisuus (240 000 euroa) olisi jaettava tasan, jolloin Matti joutuisi luovuttamaan 40 000 euroa omasta omaisuudestaan
Laurille.

Osituksen sovittelua koskevien sääntöjen mukaan voidaan kuitenkin tällöin päättää, että kumpikin pitää oman omaisuutensa, koska muuten Lauri tulisi lyhytaikaisen parisuhteen jälkeen saamaan perusteetonta etua.

Esimerkki 2: Pitkäaikainen parisuhde, avioehtosopimus

Aino ja Maija hakevat tuomioistuimelta rekisteröidyn parisuhteensa purkamista sen kestettyä 16 vuoden ajan. Ainon tulot ovat 4000 euroa kuukaudessa ja Maijan 1000 euroa. Osapuolten omaisuus, 100 000 euron arvoinen osakehuoneisto ja 50 000 euron arvoinen osakesalkku kuuluu kokonaisuudessaan Ainolle. Kummallakaan ei ole velkoja.

Ainon ja Maijan tekemän avioehtosopimuksen mukaan kummallakaan ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, joten omaisuutta jaettaessa Aino tulisi säilyttämään omistamansa osakehuoneiston omistuksessaan eikä Maija saisi lainkaan omaisuutta.

Osituksen sovittelua koskevien sääntöjen mukaan avioehtosopimuksen määräykset voidaan jättää huomiotta ja jakaa omaisuus niin, että Maija saa siitä osan, koska avioehtosopimuksen noudattaminen johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen, kun otetaan huomioon parisuhteen kestoaika ja osapuolten taloudellinen asema.

Miten omaisuuden ositus toimitetaan?

Omaisuuden ositus voidaan toimittaa joko niin, että

• osapuolet toimittavat osituksen itse keskenään tekemänsä sopimuksen mukaisesti (sopimusositus) taikka
• osituksen toimittaa tuomioistuimen tähän tehtävään määräämä pesänjakaja, tavallisesti asianajaja (toimitusositus).

Kun osapuolet itse toimittavat osituksen, osituksesta on laadittava asiakirja, joka on allekirjoitettava ja kahden henkilön todistettava oikeaksi. Jos taas pesänjakaja toimittaa osituksen, hän allekirjoittaa toimituksesta laadittavan asiakirjan.

Omaisuussuhteita selvitettäessä ja omaisuuden ositusta suunniteltaessa on aina syytä kääntyä asianajajan, oikeusaputoimiston tai muun asiantuntevan lakimiehen puoleen. Tällöin on myös aiheellista tiedustella mahdollisuutta saada maksutonta oikeusapua tai korvausta oikeudenkäyntikuluista oikeusturvavakuutuksen (kotivakuutus) perusteella.

 Kansainväliset parisuhteet monimutkaisempia

Jos parisuhteella on kansainvälinen tausta, joihinkin siinä esiintyviin oikeuskysymyksiin saatetaan soveltaa vieraan valtion lakia. Tämän esitteen tiedot eivät silloin välttämättä pidä paikkaansa.

Vieraan valtion laki voi tulla sovellettavaksi, jos

• toinen osapuoli tai molemmat osapuolet ovat muun valtion kuin Suomen kansalaisia tai
• osapuolet ovat pitempään asuneet muualla kuin Suomessa.

Vieraan valtion lain soveltaminen voi vaikuttaa erityisesti omaisuuden jakoon parisuhteen purkautuessa tai toisen osapuolen kuoltua. Parisuhteen rekisteröinti ja sen purkaminen toimitetaan sitä vastoin aina Suomen lain mukaisesti.

Osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien selvittämiseksi voi näissä tapauksissa olla tarpeen ottaa yhteyttä kansainvälisiä perheoikeuskysymyksiä tuntevaan lakimieheen.