Oikeusministeriö - Justitieministeriet

KOKO ESITE ON TULOSTETTAVISSA SIVUN OIKEASTA YLÄREUNASTA. 

Kun tarvitaan tulkki 

Pohjoismainen sopimus

Pohjoimaisella kielisopimuksella, joka tuli voimaan 1.3.1987, pyritään helpottamaan Pohjoismaiden kansalaisten mahdollisia kieliongelmia heidän vieraillessaan tai asuessaan toisessa pohjoismaassa.

Sopimus koskee

• Suomen, Ruotsin, Islannin, Norjan ja Tanskan kansalaisia
• seuraavia kieliä: suomi, ruotsi, islanti, norja ja tanska
• sekä suullista tulkkausta että asiakirjojen kirjallista kääntämistä

Sopimuksen mukaan pohjoismaan kansalaisen on tarvittaessa voitava käyttää omaa kieltään asioidessaan toisen pohjoismaan viranomaisen tai julkisen laitoksen kanssa. Tällaisia ovat esim. sairaan- ja terveydenhoito-, sosiaali-, työvoima-, vero-, poliisi- ja kouluviranomaiset sekä tuomioistuimet. Kyseisen viranomaisen tulee huolehtia tarvittavan tulkki- ja käännöspalvelun järjestämisestä. Sopimusta sovelletaan kaikissa Pohjoismaissa, ei kuitenkaan Färsaarilla.

Päivitetty 24.3.2003
Oikeusministeriö

Hyvin järjestetty kielipalvelu edistää kansalaisten kielellistä tasa-arvoa ja lisää yksilön oikeusturvaa hänen asioidessaan eri viranomaisten ja julkisten laitosten kanssa.

Hyvää kielipalvelua on tulkkauksen järjestäminen ja vieraskielisten asiakirjojen kääntäminen silloin, kun yksityinen kansalainen joutuu kääntymään viranomaisten puoleen eikä yhteistä kieltä ole asioiden hoitamiseen. Viranomaisten tulisi myös huolehtia siitä, että erilaisten lomakkeiden, ohjeiden ja esitteiden valmiita, erikielisiä käännöksiä on saatavilla. Tämä helpottaa ja nopeuttaa asioiden käsittelyä.

Kielipalvelua edellyttävät lait

Kielipalvelujen järjestämistä viranomaisten kieltä taitamattomalle yksityiselle kansalaiselle edellyttävät myös

• hallintomenettelylaki 22 §
• kielilain täytäntöönpanoasetus 6 § 2 momentti
• esitutkintalaki 37 §
• ulkomaalaislaki 68 §

Lait edellyttävät, että viranomainen huolehtii tulkitsemisesta asiassa, joka tulee vireille viranomaisen toimesta. Tulkitsemisella tarkoitetaan tulkkausta, kirjallisen käännöksen laatimista tai aistivammaisen viestin välittämistä.

Rikosasioissa kansalaisen on aina saatava tarvittava tulkitsemisapu.

Kun yksityinen kansalainen joutuu kääntymään viranomaisen puoleen, hän tietysti toivoo, että hänen käyttämänsä ilmaisut eivät aiheuta väärinkäsityksiä. Kyseessä saattavat olla yksilön kannalta tärkeät asiat, kuten terveys, työpaikka, asuntoasiat, sosiaaliset oikeudet, oikeusturva.

Viranomaisen kannalta taas on tärkeää, että annetut ohjeet, neuvot tai määräykset tulevat asiakkaalle tai potilaalle täysin selviksi ja että päätökset voidaan tehdä oikein perustein. Osapuolet voivat keskittyä itse asiaan ja käyttää juuri niitä ilmaisuja, joita itse haluavat, kun apuna on tulkki, jolla on tehtävän vaatima kielellinen, tietopuolinen ja tulkkaustekninen taito. Osapuolten välinen luottamuksellinen keskustelu tapahtuu silloin joustavasti ja luotettavasti.

Pohjoismaalainen ja viranomainen käyttävät Suomessa usein yhteisenä kielenään ruotsia, vaikka se ei olisi kummankaan oma kieli. Kuitenkin on muistettava, että esim. tavallisessa arkikeskustelussa ruotsilla toimeen tuleva tanskalainen ei välttämättä ymmärrä eri hallinnonalojen ruotsinkielistä terminologiaa. Ja tanskan kieleen tottumattomalle suomalaiselle taas puhuttu kieli tuottaa usein vaikeuksia. Tärkeän asian hoitamiseen tarvitaan siis tanskaa taitava tulkki.

Asiakas ja viranomainen käyttävät usein englantia asioiden hoitamisessa. Kuitenkin on tilanteita, joissa toisen osapuolen tai kenties molempien puutteellinen englannin taito on johtanut virheellisiin päätöksiin.

Kielellinen pätevyys

Tulkilla tulee olla erittäin hyvä kielitaito kummassakin työkielessään ja hänen on pystyttävä selkeään suulliseen ilmaisuun kummallakin kielellä. Arkikielen lisäksi myös virkakielen sanontojen tulee olla tuttuja - molemmilla kielillä. Tulkin on tunnettava keskeiset yhteiskunnalliset käsitteet ja niiden vastaavuudet molemmilla kielillä.

Tulkki ei kuitenkaan ole kaikkien alojen asiantuntija tai elävä sanakirja. Ammattitaitoinen tulkki tiedostaa vaikeudet, opettelee mahdollisimman hyvin ennen tulkkaustilannetta tietyn erikoisterminologian, pyytää tarvittaessa tarkennusta johonkin termiin ja käyttää sanakirjaa tarpeen vaatiessa.

Tietopuolinen pätevyys

Mitä laajemmat ja vankemmat yleistiedot tulkilla on, sitä paremmin hän suoriutuu erilaisista tulkkaustehtävistä. Aikaisempi koulutus ja työkokemus on tulkin ammatissa eduksi. Kutakin työtehtävää varten tulkki perehtyy alan terminologiaan ja asiaan liittyvään taustamateriaaliin.

Toimeksiantajan tulee huolehtia siitä, että tulkki saa riittävän ajoissa tarvitsemansa tausta-aineiston voidakseen hoitaa työnsä mahdollisimman hyvin.

Tulkkaustekniikka

Tulkkaus tapahtuu joko konsekutiivisesti tai simultaanisesti.

Konsekutiivitulkkauksessa kunkin osapuolen repliikki tai puhejakso tulkataan välittömästi puhujan lopetettua. Näin menetellään useimmiten keskusteluissa tai neuvotteluissa. Tulkki tekee muistiinpanoja esim. numeroista, nimistä ja muista tärkeistä asioista. Tulkki voi tarvittaessa keskeyttää puhujan, mikäli puheenvuoro on liian pitkä, sisällöltään epäselvä tai tulkki ei kuule, mitä sanotaan. Tulkki vastaa siitä, että sanoma välittyy eikä mikään unohdu.

Simultaanitulkkauksessa sanoma välittyy toiselle kielelle puhujan puhuessa. Tätä konferenssien tulkkaustapaa voidaan käyttää myös neuvotteluissa ja keskusteluissa, sillä nykyaikainen tekniikka mahdollistaa langattomien mikrofonien ja kuulokkeiden käytön. Oikeudessa käytetään myös jossain määrin simultaanitulkkausta. Samanaikaisuus nopeuttaa asian käsittelyä, kun tulkin suoritukselle ei tarvitse varata erillistä aikaa.

On tilanteita, joissa tulkataan simultaanisesti kuiskaten. Tällöin on huolehdittava siitä, että tulkki ehdottomasti kuulee kaiken ja että hän tarvittaessa voi keskeyttää puhujan. Toisinaan käytetään samassa tilaisuudessa vuoroin konsekutiivi- vuoroin simultaanitulkkausta.

Tulkkaustavasta päättää tulkin tilannut viranomainen.

Tulkkausetiikka

Ammattietiikan mukaisesti tulkki on vastuussa siitä, että:

• Kaikki, mitä sanotaan, tulee tarkasti tulkatuksi.
• Mitään ei tietoisesti jätetä tulkkaamatta. Tämä merkitsee mm. sitä, että tulkki ei saa tehdä tiivistelmiä, koska hän silloin voi jättää mainitsematta seikkoja, joilla saattaa olla suurikin merkitys asian käsittelyssä.
• Tulkki ei itse omasta takaa lisää mitään siihen, mitä keskustelun osapuolet ovat sanoneet. Tulkki ei liioin selitä mitään. Tulkin on oltava puolueeton, hänellä pitää olla molempien osapuolten luottamus. Tulkki ei siis toimi kummankaan asiamiehenä tai edustajana, ei myöskään neuvonantajana tai muunlaisena apurina.

Suomessa ei toistaiseksi ole virallisen tulkin tutkintoa eikä näin ollen lakia tulkin vaitiolovelvollisuudesta. Kuitenkin useat asian salassapitoa koskevat säännökset ovat sanamuodoltaan sellaisia, että niiden on katsottava velvoittavan myös tulkkina toimivaa. Tulkattavien on voitava luottaa siihen, että käsiteltävästä asiasta ei tulkin kautta leviä tieto muualle.

Ammattitaitoinen tulkki kieltäytyy tehtävästä, jonka tulkkaamiseen hänellä ei ole edellytyksiä. Kyseessä saattaa olla täysin vieras ala, jonka käsitteistö on tulkille täysin tuntematon. Joskus toimeksianto tulee niin myöhään, että tulkilla ei ole mahdollisuutta perehtyä tarvittavaan tausta-aineistoon.

Tulkkia tarvitsevan viranomaisen tulee muistaa, että kielitaito ei ole sama kuin tulkkaustaito. Hyväkään kielitaito ei riitä, jos tulkiksi pyydetty henkilö ei ole selvillä edellä mainituista ammatin perusvaatimuksista. Asiakkaan hyvän ystävän, lähisukulaisen ja ennen kaikkea lapsen käyttämistä tulkkina tulee ehdottomasti välttää. Puolueetonta suhtautumista omaiseen ei voi edellyttää eikä
kyseisen henkilön molempien kielten taidosta yleensä ole riittäviä takeita.

Ennen tulkkausta:

• Varaa tulkki ajoissa. Kun tiedät tarvitsevasi tulkkia, pyri sopimaan asiasta mahdollisimman pian.
• Selvitä tulkille, minkälaisesta tilanteesta on kyse.
• Toimita mahdolliset asiakirjat ja muu tausta-aineisto tulkille. Näin tulkki voi ennakkoon perehtyä asiataustaan ja selvittää mahdolliset terminologiset vaikeudet.

Tulkkaustilanteessa:

• Puhu selkeästi. Mitä loogisempi puhuja, sitä helpompi häntä on tulkata.
• Puhuttele asiakastasi suoraan, älä puhu asiakkaastasi tulkille. Älä siis sano tulkille: "Pyytäkää häntä kertomaan, mitä hän tietää asiasta". Sano sen sijaan suoraan asiakkaalle: "Haluan, että kerrotte minulle, mitä Te tiedätte asiasta". Tulkki tulkkaa silloin minä-muodossa. Näin viranomainen ja asiakas saavat suoran kontaktin toisiinsa.
• Anna tulkille aikaa tulkata. Pidä taukoja luontevissa kohdissa. Ota jo alusta alkaen huomioon, että tulkkaus vie aikaa. Tulkki joutuu ehkä pyytämään jonkun asian tarkennusta.

Tulkin täytyy pysyä puolueettomana. Siksi:

• Älä kysy, mitä mieltä tulkki on asiasta tai asiakkaasta.
• Älä pyydä tulkkia kertomaan, mitä asiakas mahdollisesti on kertonut hänelle ennen tilaisuuden alkua.
• Älä keskustele tulkin kanssa vieressä istuvasta asiakkaasta.
• Älä pyydä tulkkia toimittamaan muita asioita tai toimimaan jomman kumman asiamiehenä.

Tulkki tarvitsee taukoja voidakseen keskittyä tehtäväänsä. Pitkä neuvottelu tai kuulustelu on välillä keskeytettävä ja annettava tulkille lepotauko, jotta hän voisi jatkaa molempien osapuolten viestien välittämistä täsmällisesti ja tehokkaasti.

Tulkin palkkio

Kustannukset tulkkauksesta, joka tapahtuu pohjoismaisen kielisopimuksen tai edellä mainittujen lakien perusteella, suoritetaan yleensä julkisista varoista. Viranomaisilla tulee olla selkeät ohjeet siitä, miten palkkioiden maksamisessa menetellään.

Tulkkien saatavuus

Tulkin hankkimisessa apua saa mm. työministeriön hallinnonalalla toimivista alueellisista asioimistulkkikeskuksista sekä Suomen kääntäjien ja tulkkien liitosta. Lisätietoja virallisen kääntäjän tutkinnosta antaa kääntäjien tutkintolautakunta. Lautakunta pitää myös luetteloa virallisista kääntäjistä.

Pohjoismaiden ministerineuvoston Haloo Pohjola -tietopalvelu: www.hallonorden.org

Pohjoismainen kielisopimus

1 artikla

Tässä sopimuksessa tarkoitettuja kieliä ovat suomi, islanti, norja, ruotsi ja tanska.

Sopimus koskee suullista ja kirjallista kanssakäymistä viranomaisen tai muun julkisen toimielimen kanssa, ei kuitenkaan puhelinkeskusteluja.

2 artikla

Sopimusvaltiot sitoutuvat vaikuttamaan siihen, että sopimusvaltion kansalainen tarvittaessa voi käyttää omaa kieltään asioidessaan muun sopimusvaltion viranomaisissa ja muissa julkisissa toimielimissä. Tämä koskee tuomioistuimien lisäksi lähinnä sellaisia julkisia toimielimiä kuin sairaanhoito-, terveydenhoito-, sosiaali- ja lastensuojeluviranomaisia sekä työvoima-, vero-, poliisi- ja kouluviranomaisia.

Tuomioistuimien ja muiden julkisten toimielinten on mikäli mahdollista huolehdittava, että sopimusvaltion kansalainen saa niiden käsiteltävissä asioissa tarvittavan tulkitsemis- ja kääntämisavun. Rikosasioissa on kansalaisen aina saatava tarvittava tulkitsemisapu.

3 artikla

Tulkitsemis- tai kääntämiskustannukset 2 artiklassa tarkoitetussa asiassa on korvattava julkisista varoista. Tulkitsemiskustannukset virallisen syytteen alaisessa asiassa suoritetaan aina julkisista varoista.

Edellä sanottu ei estä sopimusvaltiota vaatimasta asiakirjan kääntämiskustannuksia tai osaa niistä siltä, joka on antanut asiakirjan, jos asiakirja on lavea tai vähämerkityksinen taikka jos siihen muutoin on erityistä syytä. Estettä ei ole myöskään sille, että sopimusvaltio antaa säännöksiä julkisyhteisön oikeudesta vaatia tulkille tai kääntäjälle suoritettua korvausta siitä, joka hävinneenä osapuolena tai muutoin vastaa oikeudenkäyntikustannuksista.

4 artikla

Laitokseen otetulle tulee siinä määrin kuin se on mahdollista antaa tilaisuus yhdessäoloon sellaisen henkilön kanssa, joka hallitsee hänen kieltään.

5 artikla

Sopimusvaltioiden tulee edistää julkisten kielipalveluelinten perustamista tai muunlaisten tulkki- ja käännöspalvelujen järjestämistä sellaisilla paikkakunnilla, joilla oleskelee suurehko määrä isäntämaan kieltä taitamattomia muun sopimusvaltion kansalaisia. Milloin se tällaisten isäntämaassa tai sen tietyllä paikkakunnalla asuvien kansalaisten lukumäärä huomioon ottaen on aiheellista, tulee isäntämaan edistää sellaisten ohjeiden, esitteiden, lomakkeiden ja vastaavien tekstien kääntämistä ja jakelua, jotka voivat helpottaa yksityisen henkilön ja viranomaisten välisiä yhteyksiä.

6 artikla

Sopimusvaltiot sitoutuvat tutkimaan mahdollisuuksia erityisiin kielipalvelua koskeviin toimiin, milloin olosuhteet antavat siihen aihetta, ja edistämään eri maiden viranomaisten välistä suoraa yhteistyötä sopimuksen tarkoituksen toteuttamiseksi.

7 artikla

Sopimus ei rajoita kahden tai useamman sopimusvaltion mahdollisuutta tehdä tarvittaessa erityisiä sopimuksia, jotka sisältävät pidemmälle ulottuvia velvollisuuksia kuin nyt on sovittu.

8 artikla

Kunkin sopimusvaltion tulee nimetä viranomainen tai muu toimielin, jonka tehtävänä on seurata sopimuksen soveltamista siinä valtiossa ja edistää valtioiden välistä yhteistyötä sopimuksessa tarkoitetuissa kysymyksissä.

Myös Pohjoismaiden ministerineuvoston tulee seurata sopimuksen soveltamista.

9 artikla

Sopimusvaltiot voivat liittyä sopimukseen
a) allekirjoittamalla sen ilman ratifiointivaraumaa; tai
b) allekirjoittamalla sen ratifiointivaraumin ja sen jälkeen ratifioimalla sen.

Ratifiointiasiakirjat talletetaan Suomen ulkoasiainministeriöön.

Sopimus tulee voimaan sen kuukauden ensimmäisenä päivänä, joka lähinnä seuraa kahden kuukauden kuluttua sen jälkeen, kun neljä sopimusvaltiota on liittynyt siihen. Myöhemmin liittyneen sopimusvaltion osalta sopimus tulee voimaan kaksi kuukautta sen jälkeen, kun tämä valtio on liittynyt sopimukseen.

Kukin valtio voi suhteessa toiseen sopimusvaltioon irtisanoa sopimuksen lakkaamaan kuukauden kuluttua irtisanomisesta.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet valtuutetut edustajat ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen Svanekessa Bornholmilla 17 päivänä kesäkuuta 1981.

Sopimus on tehty yhtenä suomen-, islannin-, norjan-, ruotsin- ja tanskankielisenä kappaleena.