Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Lasse Hautalan /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 443/2011 vp:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että perusteluissa mainitun kaltaisten ikävien, ei omasta toiminnasta tai laiminlyönnistä aiheutuneiden vahinkojen korvausasiat saadaan järjestettyä?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Yleisenä periaatteena on, että ensisijainen vastuu omaisuudesta ja varautumisesta sille aiheutuviin vahinkoihin on omistajalla itsellään. Yleensä omaisuusvahinkoihin varaudutaan vakuutuksin. Näi-hin lähtökohtiin on viitannut esimerkiksi eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta, kun se helmi-kuussa 2011 puolsi sitä, että poikkeuksellisten tulvien aiheuttamien vahinkojen korvaamisesta an-nettu laki (284/1983) kumotaan (MmVM 31/2010 vp).

Vakuutuksesta korvataan vain sellaiset vahingot, joiden varalta vakuutus on otettu ja jotka se vakuutussopimuksen ehtojen mukaan kattaa. Oikeusministeriön tietojen mukaan on tavallista, että rakennukseen kohdistuvien vahinkojen varalta otettavista vakuutuksista korvataan vain sellaiset va-hingot, jotka johtuvat äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta. Lainsäädäntö ei sinänsä estä vakuutuslaitoksia myöntämästä vakuutuksia myös muunlaisista syistä johtuvien vahinkojen varalta.

Kysymyksen perusteluissa kuvatun yksittäistapauksen kaltaiset tilanteet ovat tietysti yksittäi-sen omistajan kannalta valitettavia. Valtiontaloudellisesti ei kuitenkaan olisi tarkoituksenmukaista luoda sellaista korvausjärjestelmää, jonka perusteella valtio olisi viime kädessä vastuussa sellaisesta omaisuuden vahingoittumisesta, jota ei korvata omistajan ottamasta vakuutuksesta ja jota myöskään kukaan ulkopuolinen ei ole aiheuttanut sellaisella toiminnalla tai laiminlyönnillä, joka synnyttää vahingonkorvausvelvollisuuden.

Helsingissä 17 päivänä tammikuuta 2011

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson