Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Paavo Arhinmäen /vas näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1277/2010 vp:

Miten hallitus aikoo varmistaa, että kaikilla Suomen kansalaisilla on mahdollisuus käyttää äänioikeuttaan ilman taloudellisia kustannuksia ja miten hallitus aikoo huolehtia siitä, että henkilöllisyystodistusta vailla olevat kansalaiset saavat tiedon mahdollisuudesta saada äänestämistä varten tarvittava henkilöllisyystodistus?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Vaalilain (714/1998) 57 §:n 2 momentin ja 75 §:n 2 momentin mukaan äänestäjä on äänestämään ilmoittautuessaan velvollinen esittämään vaalivirkailijalle selvityksen henkilöllisyydestään. Säännös tarkoittaa käytännössä, että säännönmukaisessa tapauksessa äänestäjän tulee esittää vaaliviranomaiselle henkilöllisyystodistus. Henkilöllisyystodistusta äänestäjältä ei oikeusministeriön kuntien vaaliviranomaisille antamien vaaliohjeiden mukaan ole kuitenkaan ehdottomasti vaadittava, jos henkilöllisyys muutoin on varmasti todettavissa, kuten silloin, jos vaaliviranomainen tuntee äänestäjän.

Kansalainen, jolla ei ole henkilöllisyyttä osoittavaa asiakirjaa, voi saada poliisilaitokselta väliaikaisen henkilökortin äänestämistä varten. Aikaisempien vaalien yhteydessä on kuitenkin käynyt ilmi, että jotkut, usein iäkkäät äänestäjät eivät omista passia, ajokorttia, henkilökorttia tai muutakaan vastaavaa henkilöllisyyden todentavaa asiakirjaa, eivätkä käytännössä voi hankkia väliaikaista henkilökorttia äänestämistä varten. Mikäli vaaliviranomainen ei tunne tällaista äänestäjää, henkilöllisyyden selvittäminen voi käytännössä osoittautua hankalaksi. Oikeusministeriön vaaliohjeiden mukaan vaaliviranomaisen on tällöin käytettävä harkintavaltaansa ja pyrittävä arvioimaan tilanne kokonaisvaltaisesti sen perusteella, miten luotettavana vaaliviranomainen pitää äänestäjän mahdollisesti esittämää muunlaista selvitystä henkilöllisyydestään. Joissakin tapauksissa äänestäjän mukana voi olla esimerkiksi saattajia, jotka kykenevät paitsi selvittämään oman henkilöllisyytensä, myös suullisesti todistamaan saatettavan henkilöllisyyden. Äänestäjällä voi myös olla mukanaan muita asiakirjoja, jotka - vaikka niissä ei ole valokuvaa - vahventavat äänestäjän omaa ilmoitusta henkilöllisyydestä.

Vaikka vaalilaissa ei nimenomaisesti edellytetä virallisen kuvallisen henkilöllisyystodistuksen esittämistä äänestettäessä, henkilöllisyyden todentava virallinen kuvallinen asiakirja on käytännössä usein äänestämisen edellytys. Säädetty henkilöllisyyden selvittämisvelvollisuus on myös äänestäjän edun mukaista. Ääni- ja äänestysoikeuden toteutumisen kannalta on tärkeää, että kukaan ei äänestä toisen nimissä tai puolesta ja että merkintä äänioikeuden käytöstä joko vaaliluetteloon tai äänioikeusrekisteriin tehdään oikean henkilön kohdalle.

Valtioneuvoston oikeuskansleri on 15.1.1997 antamassaan päätöksessä katsonut, että kansalaisen varattomuus ei saa olla este äänestysoikeuden käyttämisen edellytyksenä vaadittavan todistuksen hankkimiseksi. Henkilöllisyystodistuksen saaminen tässä tarkoituksessa on kansalaisen perusoikeuden täyttämisen kannalta välttämätön. Oikeuskanslerin näkemyksen mukaan tällaisesta todistuksesta mahdollisesti aiheutuvat kustannukset tulee yhteiskunnan suorittaa viime kädessä välttämättömästä toimeentulosta ja huolenpidosta huolehtivien sosiaaliviranomaisten puolelta. Oikeusministeriön sosiaali- ja terveysministeriöstä saaman tiedon mukaan äänestämisessä tarvittavan maksuttoman väliaikaisen henkilökortin valokuvasta aiheutuva menoerä voidaan ottaa toimeentulotukea saavien henkilöiden kohdalla huomioon täydentävänä toimeentulotukena. Muiden kuin toimeentulotukea muutoinkin saavien henkilöiden kohdalla valokuvan hankinnasta aiheutuvan menon korvaaminen toimeentulotukea myönnettäessä noudatettavassa menettelyssä ei sosiaali- ja terveysministeriön mielestä olisi kuitenkaan perusteltua tuen hakemiseen kuluvan ajan ja harkintamenettelystä aiheutuvien hallintokustannusten vuoksi.

Oikeusministeriön pyynnöstä antamassaan lausunnossa Poliisihallitus katsoo, että julkista valtaa käytettäessä viranomaisen tulisi kyetä keskittymään laissa sille säädettyjen tehtävien suorittamiseen. Valokuvauspalvelut eivät ole poliisille laissa säädettyjä virkatehtäviä, eikä tällaisten tehtävien suorittamiseen ole poliisihallituksen mielestä tarkoituksenmukaista sitoa poliisin resursseja. Poliisihallituksen mukaan kuvan laatu kaikissa poliisin myöntämissä henkilöllisyyttä osoittavissa asiakirjoissa on erittäin tärkeää henkilön tunnistettavuuden turvaamiseksi. Tästä syystä poliisi ei suosi automaattisia valokuvauspisteitä, koska valokuvausautomaattien valokuva vain harvoin täyttää kuvalta edellytettävän laatuvaatimuksen. Poliisihallitus katsoo kuitenkin, että kansalainen voi ottaa henkilökorttia varten tarvittavan kuvan myös itse, kunhan lopputulos täyttää poliisin valokuvausohjeessa asetetut laatuvaatimukset.

Äänioikeutetuille lähetettävässä vaalilain 21 §:ssä tarkoitetussa ilmoituskortissa kerrotaan velvollisuudesta esittää äänestäessä vaaliviranomaiselle selvitys henkilöllisyydestä ja mahdollisuudesta saada äänestämistä varten maksuton väliaikainen henkilökortti, mikäli äänioikeutetulla ei ole henkilöllisyyttä osoittavaa asiakirjaa. Asiasta on kerrottu myös internetissä oikeusministeriön vaalisivuilla. Lisäksi oikeusministeriö on opastanut kuntien keskusvaalilautakuntia omissa vaalikuulutuksissaan harkintansa mukaan tiedottamaan myös mahdollisuudesta saada maksutta väliaikainen henkilökortti äänestämistä varten.

Helsingissä 9 päivänä maaliskuuta 2011

Oikeusministeri Tuija Brax