Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Anne-Mari Virolaisen /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 90/2010 vp:

Miten hallitus aikoo toimia, että seksuaalirikosten tunnusmerkistö saadaan vastaamaan eurooppalaista käytäntöä ja että alaikäisen ja lapsen raiskauksen rikosnimikkeeksi tulee hyväksikäytön sijaan raiskaus?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Suomen rikoslainsäädännössä raiskausrikoksia kuten muitakin seksuaalirikoksia koskevat rangaistussäännökset ovat rikoslain (39/1889) 20 luvussa. Näitä rikoksia koskevien säännösten uudistamistarpeet arvioitiin perusteellisesti rikoslain kokonaisuudistuksen kolmannessa vaiheessa. Uudet säännökset tulivat voimaan vuoden 1999 alussa.

Kuten kirjallisesta kysymyksestä ilmenee, rikoslain 20 luvussa raiskausrikokset jaetaan raiskaukseen (1 §), törkeään raiskaukseen (2 §) ja pakottamiseen sukupuoliyhteyteen (3 §). Kun nämä teot kohdistuvat alle 16-vuotiaaseen lapseen, rikoksentekijä syyllistyy samalla lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön (6 §) tai törkeään lapseen seksuaaliseen hyväksikäyttöön (7 §).

Kuten rikoslain 20 luvun 1 ja 3 §:stä ilmenee, raiskausrikoksesta tuomitseminen ei edellytä väkivallan käyttöä tai edes sillä uhkaamista. Kysymykseen saattaa tulla esimerkiksi pelkotilan hyväksikäyttäminen uhkaavassa tilanteessa. Pelkotilalla tarkoitetaan tässä yhteydessä sellaista pelon aiheuttamaa tilaa, joka lamauttaa puolustuskyvyn joko sen vuoksi, että uhattu pitää puolustautumista liian vaarallisena tai ei pelkonsa vuoksi kykene toimimaan oman tahtonsa mukaisesti (HE 6/1997 vp, s. 173).

Kansallista harkinnanvaraa on sen suhteen, minkälaisia tekomuotoja esimerkiksi raiskausrikoksen tunnusmerkistö pitää sisällään. Mitään tähän liittyvää kansainvälistä velvoitetta ei ole. Aihepiiriin liittyy Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisu M.C. v. Bulgaria 4.12.2003, mutta se koskee näytön arviointia raiskauksen tutkinnassa ja syyteharkinnassa. Ratkaisussa tuomioistuin arvosteli sitä, että painoa oli pantu suoranaiselle näytölle väkivallasta ja vastarinnasta eikä suostumuksen puuttumista ollut arvioitu kaikkien tapaukseen liittyvien seikkojen perusteella.

Oikeusministeriön tehtäviin kuuluu rikoslainsäädännön toimivuuden seuraaminen. Jos muutostarpeita havaitaan, lainsäädäntötoimiin myös ryhdytään. Lainvalmistelu edellyttää kuitenkin tuekseen riittävää tietoa oikeuskäytännöstä. Vuosi sitten Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos sai valmiiksi oikeusministeriön pyynnöstä tehdyn tutkimuksen lapsiin kohdistuvien hyväksikäyttörikosten rangaistuskäytännöstä. Tämä tutkimus on jo johtanut lainvalmistelutoimenpiteisiin, kun työryhmä pohtii tarvittavia lainsäädäntömuutoksia. Pohdittavana on esimerkiksi kysymys siitä, pitäisikö nykyistä ankarammin arvioida sellaisia tekoja, joissa rikoksentekijä on sukupuoliyhteydessä lapsen kanssa.

Myös raiskausrikosten osalta aika on kypsä lainsäädännön uudelleenarvioinnille. Oikeuspoliittisessa tutkimuslaitoksessa ollaan käynnistämässä näihin rikoksiin liittyvää tutkimusta. Sen valmistuttua on johtopäätösten ja tarvittavien lainsäädäntömuutosten paikka.

Helsingissä 5 päivänä maaliskuuta 2010

Oikeusministeri Tuija Brax