Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Juha Hakolan /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 17/2010 vp:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että laittoman maahantulon järjestämistä koskevan lainsäädännön aukko saadaan pikaisesti korjattua?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Rikoslain (39/1889) 17 luvun 8 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan laittoman maahantuloon järjestämiseen syyllistyy se, joka tuo tai yrittää tuoda Suomeen tai Suomen kautta muuhun maahan ulkomaalaisen, jolla ei ole maahantuloon vaadittavaa passia, muuta matkustusasiakirjaa, viisumia tai oleskelulupaa.

Korkein oikeus on äskettäin antanut ennakkoratkaisun (KKO 2010:6), jonka mukaan viisumin saaneen ulkomaalaisen tuominen Suomeen ei täyttänyt rikoslain 17 luvun 8 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetyn laittoman maahantulon järjestämisen tunnusmerkistöä, vaikka viisumia haettaessa oli annettu vääriä tietoja matkan tarkoituksesta. Korkeimman oikeuden ratkaisun perusteella henkilöllä on maahantuloon vaadittava viisumi, jos hänellä on voimassa oleva vaaditun lajinen viisumi. Tältä osin ratkaisussa viitataan ulkomaalaislain (301/2004) 11 §:n 1 momentin 2 kohtaan sekä 18 ja 20 §:ään, joissa säädetään maahantulon edellyttämästä viisumista, viisumivapaudesta ja viisumivelvollisuudesta sekä Schengen-viisumin eri lajeista.

Kuten korkeimman oikeuden ratkaisuista ilmenee, lainvalmisteluaineistosta ei löydy vastausta kysymykseen, mitä "maahantuloon vaadittavalla" tarkoitetaan. Kun tähän tulkintakysymykseen on nyt saatu ratkaisu, on selvitettävä, edellyttääkö ratkaisu lainsäädäntöön tehtäviä muutoksia. Jos muutosten tekeminen havaitaan perustelluksi ja tarkoituksenmukaiseksi, vaihtoehtoina ovat lainsäädännön selventäminen vastaamaan korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevää tulkintaa tai kysymyksessä olevan rikoslain kohdan soveltamisalan laajentaminen niin, että sen piiriin tulevat kuulumaan myös väärin matkustustarkoituksin saadut viisumit.

Kun lähdetään säätämään uusia kriminalisointeja tai laajentamaan olemassa olevien kriminalisointien alaa, on otettava huomioon rikoslainsäädännön hyväksyttävälle käytölle asetettavat yleiset edellytykset (esimerkiksi LaVL 9/2004 vp ja LaVM 15/2005 vp). Niiden mukaan kaikelle rikoslainsäädännölle on oltava hyväksyttävä peruste, on kyettävä osoittamaan painava yhteiskunnallinen tarve, joka edellyttää uuden rikostunnusmerkistön säätämistä, säädettävän kriminalisoinnin tulee olla ennaltaehkäisevä ja tunnusmerkistön on oltava tarkkarajainen.

Kriminalisointien laajentamiseen liittyy kysymys siitä, onko väärän matkustustarkoituksen ilmoittamiseen syytä puuttua rikosoikeuden keinoin niin, että se sisällytetään laittoman maahantulon järjestämisen tunnusmerkistöön. Ulkomaalaislain 148 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan ulkomaalainen voidaan käännyttää maasta, jos hän on antanut viisumia hakiessaan tahallaan henkilöllisyyttään tai matkaansa koskevia, viisumin tai oleskeluluvan myöntämiseen vaikuttaneita vääriä tietoja. Kysymystä maahantulon järjestäjän rikosoikeudellisesta vastuusta ei voida muutenkaan tarkastella irrallisena maahantulijan vastuusta. Maahantulija ja maahantulon järjestäjä voivat syyllistyä väärän todistuksen antamiseen viranomaiselle (rikoslain 16 luvun 8 §) tai osallisuuteen mainittuun rikokseen, jos vääriä tietoja annetaan Suomen viranomaiselle.

Rikoslainsäädännön valmistelu kuuluu oikeusministeriölle sekä laittoman maahantulon käytännön torjunta sisäasiainministeriölle. Lainsäädännön muuttamisen tarvetta on jo arvioitu Valtakunnansyyttäjänvirastossa. Oikeusministerin ja sisäasiainministerin helmikuussa 2010 käymissä neuvotteluissa on sovittu lainvalmistelussa tarvittavien selvitysten tekemisestä.

Helsingissä 25 päivänä helmikuuta 2010

Oikeusministeri Tuija Brax