Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Outi Mäkelän /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1077/2009 vp:

Harkittiinko joukkotuhonnasta syytettynä olevan ruandalaismiehen luovuttamista Ruandaan oikeudenkäyntiä varten uudelleen sen jälkeen, kun Ruotsin korkein oikeus teki vastaavassa tapauksessa linjauksen, jonka mukaan luovuttaminen ei ole Ruotsin eikä EU:n lainsäädännön vastaista, ja kun Ruotsin oikeusministeri totesi, että reilun oikeudenkäynnin toteutumista Ruandassa ei ole aihetta epäillä, ja jos ei harkittu, niin miksi ei sekä onko arvioitu, kuinka paljon Suomessa käytävään oikeusprosessiin tulee kulumaan aikaa ja rahaa ylemmät oikeusasteet huomioon ottaen?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Oikeusministeriö teki 20.2.2009 päätöksen, jolla vastattiin kielteisesti Ruandan pyyntöön luovuttaa kansanmurhasta ynnä muusta epäilty ruandalaismies oikeudenkäyntiä varten Ruandaan. Päätös noudatti vuonna 1994 Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmalla perustetun Ruandan kansainvälisen rikostuomioistuimen linjaa. Rikostuomioistuin oli vuonna 2008 evännyt kolmen tuomioistuimessa vireillä olevan vastaavanlaisen rikosasian siirtämisen Ruandan kansallisten tuomioistuinten käsiteltäväksi. Sotarikostuomioistuin ei ollut vakuuttunut, että syytetyt saisivat oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin Ruandassa siltä osin kuin kysymyksessä on heidän mahdollisuutensa kutsua ja kuulustella todistajia samoin edellytyksin kuin syyttäjätaho.

Kuten oikeusministeriön päätöksessä todettiin, ministeriöllä ei ollut aihetta kyseenalaistaa sotarikostuomioistuimen johtopäätöksiä eikä ministeriöllä ole myöskään perusteita arvioida Ruandassa vallitsevia olosuhteita toisin kuin sotarikostuomioistuin on niitä arvioinut.

Sotarikostuomioistuimen syyttäjien tarkoituksena on tuomioistuimen lopettamisstrategian mukaisesti asettaa syytteeseen henkilöt, jotka kantavat suurimman vastuun Ruandassa vuonna 1994 tehdyistä rikoksista. Tämän mukaisesti sotarikostuomioistuin on vuonna 2003 määritellyt syyttäjien esittämien arvioiden perusteella, että sotarikostuomioistuimen käsiteltäväksi tulee vuodesta 2004 alkaen enintään 64 uutta tapausta. Sotarikostuomioistuin on keskittynyt saattamaan mahdollisimman monta edellä mainituista jutuista päätökseen lopettamisstrategiansa mukaisesti, ja tiedossamme ei ole, että se olisi ottanut muita juttuja käsiteltäväkseen. Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto on joutunut jatkamaan sotarikostuomioistuimen tuomareiden toimikautta vuoden 2010 loppuun asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Myös Saksassa ja Ranskassa sikäläiset tuomioistuimet ovat noudattaneet sotarikostuomioistuimen linjaa evätessään luovuttamisen Ruandaan. Esimerkiksi kahdessa saksalaisessa tapauksessa marraskuussa 2008 tuomioistuin totesi nimenomaisesti, ettei luovuttaminen Ruandaan voi tulla kysymykseen sotarikostuomioistuimen kielteisen kannan jälkeen. Ruandan tapahtumia on käsitelty myös Kanadassa, jossa tuomioistuin langetti lokakuussa 2009 elinkautisen vankeusrangaistuksen ruandalaiselle syytetylle kansanmurhasta, rikoksista ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksista.

Ruotsissa luovuttamista Ruandaan lähestyttiin siltä kannalta, syyllistyisikö luovuttava valtio Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan vastaiseen menettelyyn luovuttaessaan epäillyn Ruandaan. Artikla koskee syytetyn oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Ruotsin korkein oikeus katsoi toukokuussa 2009, että vaikka oli olemassa epäilyjä luovutettavaksi pyydetyn henkilön mahdollisuuksista saada ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa tarkoitettu oikeudenmukainen oikeudenkäynti Ruandassa, epäilyt eivät kuitenkaan olleet riittävän vahvoja, jotta niiden olisi voinut katsoa muodostavan yleistä tasoa olevan oikeudellisen esteen luovuttamiselle Ruandaan kansanmurhasta ja vastaavista rikoksista. Ruotsi on sittemmin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen edellyttämänä keskeyttänyt luovutuspäätöksen täytäntöönpanon. Kyseinen henkilö on ollut vangittuna heinäkuusta 2008 alkaen.

Isossa-Britanniassa puolitoista kuukautta ennen Ruotsin päätöstä ylioikeus katsoi, että neljän kansanmurhasta epäillyn henkilön luovuttaminen Ruandaan oikeudenkäyntiä varten olisi sisältänyt todellisen riskin "räikeästä oikeuden toteutumattomuudesta" ja siten luovuttaminen olisi rikkonut Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan määräystä syytetyn oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Tämän vuoksi luovuttamisesta oli kieltäydyttävä.

Näin ollen vastaus edustaja Mäkelän kysymyksen ensimmäiseen osaan on, että Ruotsin päätös kansanmurhasta epäillyn luovuttamisesta Ruandaan ei antanut aihetta ottaa meidän tekemäämme ratkaisua uudelleen tarkastelun alaiseksi.

Suomessa tuomioistuimen käsittelystä päättää kaikilta osin riippumaton tuomioistuin. Oikeusministeriöllä ei ole perustuslain tai muun lainsäädännön nojalla oikeutta puuttua yksittäiseen oikeudenkäyntiin, ei myöskään siinä todistelusta aiheutuneisiin kustannuksiin tai oikeudenkäynnin kestoon. Sen sijaan oikeusministeriö on kansalaisten oikeusturvan varmistamiseksi osoittanut lisäresursseja Porvoon käräjäoikeuteen (nykyinen Itä-Uudenmaan käräjäoikeus), jotta kansanmurhaa koskeva oikeudenkäynti ei vaikuttaisi muihin oikeudenkäynteihin ja siten alueen asukkaiden oikeusturvaan. Kyseisen asia käsitellään kolmen tuomarin kokoonpanossa ja siitä aiheutuvan voimavaravajauksen vuoksi Porvoon/Itä-Uudenmaan käräjäoikeudelle on tähän mennessä myönnetty huhtikuun 2010 loppuun saakka yhteensä 35,5 henkilötyökuukautta lisätuomarien palkkaamiseksi. Käräjäoikeuden lisähenkilöstön palkkausmenot ovat 225 000 euroa. Todistelusta ja tulkkauksista sekä matkoista Ruandaan on aiheutunut noin 175 000 euron kulut. Puolustus on tähän mennessä laskuttanut palkkioita 206 000 euroa. Syyttäjälaitoksen osalta tähän mennessä palkkausmenot ovat 108 000 ja muut menot 50 000 euroa. Kustannukset ovat siten tähän mennessä yhteensä noin 764 000 euroa. Jutun käsittely jatkuu puolustuksen todistajien kuulemisella joko Suomessa tai sellaisessa Afrikan maassa, joka suostuu ja soveltuu tähän.

Tuomioistuimille on Ruanda-jutusta aiheutuviin lisämenoihin myönnetty vuoden 2009 II lisätalousarviossa määrärahaa 105 000 euroa ja syyttäjille 190 000 euroa. Vuoden 2010 talousarviossa syyttäjille on Ruanda- ja WinCapita-juttuja varten myönnetty yhteensä 1 068 000 euroa.

Kansanmurhaa koskevat oikeudenkäynnit ovat onneksi harvinaisia. Jokainen luovutuspäätös harkitaan yksittäistapauksena. Suomen muut kansainväliset velvoitteet oikeusvaltio- ja kriminaalipolitiikan saralla ovat selvästi suuremmat, ja mittakaavan vuoksi voi olla hyvä suhteuttaa tästä oikeudenkäynnistä aiheutuvat kulut Suomen muuhun panokseen. Esimerkiksi Kansainvälisen rikostuomioistuimen rahoittamiseen Suomi osallistui vuonna 2009 noin 800 000 eurolla. Entisen Jugoslavian alueen sotarikostuomioistuimen sekä Ruandan sotarikostuomioistuimen rahoittamiseen Suomi osallistuu Yhdistyneiden kansakuntien budjetin kautta, maksuosuutemme ollessa viime vuonna kummankin osalta yhteensä noin 1 150 000 euroa. Suomessa rangaistustaan suorittavista Jugoslavia-tuomioistuimen tuomitsemista vangeista on tähän mennessä aiheutunut noin 800 000 euron laskennalliset kulut. Siviilikriisinhallintaan, jossa on mukana myös tuomareita, syyttäjiä ja vankeinhoitoviranomaisia, Suomi käyttää vuodessa noin 18 000 000 euroa.

Helsingissä 8.1.2010

Oikeusministeri Tuija Brax