Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Petri Salon /kok ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1056/2009 vp:

Miten hallitus aikoo muuttaa rikoslakia turvatakseen ihmisten kotirauhan myös tirkistely- ja muissa häiriökäyttäytymistapauksissa?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Kotirauhan rikkomista koskevilla rikoslain 24 luvun säännöksillä suojataan jo nykyisin tiettyä kotirauhan suojaamaa paikkaa ja siellä oleskelevia henkilöitä lähinnä fyysistä tunkeutumista ja muuta häirintää vastaan. Henkilö voidaan tuomita kotirauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Jos kyseessä on törkeä kotirauhan rikkominen, tuomio voi olla enintään kaksi vuotta vankeutta.

Kirjallisessa kysymyksessä todetaan, että kansalainen X on tuomittu toistuvasti vuosien ja vuosikymmenten aikana kotirauhan rikkomisista lyhyisiin vankeusrangaistuksiin ja niiden sijasta yhdyskuntapalvelurangaistuksiin. Tapahtumainkuvauksen perusteella vaikuttaa siis siltä, että kotirauhan rikkomisista - jonka tyypillinen rangaistus on sakkoa - on tuomittu toistuvuuden perusteella tapahtumien erityispiirteet huomioiden normaalirangaistusta ankarammin vankeuteen ja niiden sijasta yhdyskuntapalvelurangaistuksiin.

Rangaistuksen määräämisestä koskevan sääntelyn ja oikeuskäytännön mukaan henkilölle tuomitut ehdottomat vankeusrangaistukset ja aiemmat yhdyskuntapalvelurangaistukset muodostavat tietyssä vaiheessa esteen yhdyskuntapalveluun tuomitsemiselle. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että tekojen toistuvuus ja useiden rangaistusten määrääminen johtaa lopulta siihen, että henkilö tuomitaan ehdottomaan vankeusrangaistukseen, jota ei enää muunneta yhdyskuntapalveluksi, ja tekijä joutuu suorittamaan rangaistuksen vankilassa.

Kirjallisen kysymyksen perusteluista käy ilmi ajatus, että rikoksentekijä tulisi voida rikosprosessin aikana vangita kotirauhan rikkomisesta. On totta, että kotirauhan rikkomisen kuuden kuukauden vankeusmaksimi ei mahdollista pakkokeinolain mukaista vangitsemista. Muita pakkokeinoja voidaan kuitenkin käyttää. Käytössä ovat myös poliisilain mukaiset valtuudet, joiden mukaan poliisit voivat muun muassa estää rikoksia varoittamalla ihmisiä rikoksen uhasta, suojaamalla heitä, eristämällä suunnitellun rikospaikan, poistamalla paikalta rikoksen tekemiseen valmistautuvat henkilöt ja äärimmäisenä keinona ottamalla heidät kiinni. Esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilain kokonaisuudistuksen yhteydessä uuteen poliisilakiin suunnitellaan otettavaksi olennaisesti nykyistä täsmällisemmät ja laajemmat säännökset poliisitoiminnassa noudatettavista periaatteista, joissa korostuu rikosten ennalta estäminen. Vakavissa rikoksissa rikosten estämisessä voitaisiin jo käytössä olevien lisäksi käyttää eräitä uusia tiedonhankintakeinoja.

Rikos- ja prosessioikeudellisen sääntelyn eräänä linjauksena on kuitenkin vakiintuneesti ollut se, ettei rangaistusasteikkoa tule säätää korkeaksi pelkästään sen vuoksi, että tämä mahdollistaisi tiettyjen pakkokeinojen käytön. Mutta kuten edellä todettu, henkilön toistuva rikollisuus johtaa lopulta vankeusrangaistuksen tuomitsemiseen.

Toisaalta kirjallisessa kysymyksessä mainittu häirintä voi olla peruste myös lähestymiskiellon määräämiselle, joka voidaan määrätä enintään yhdeksi vuodeksi. Lähestymiskieltosääntely pureutuu erityisesti yksityishenkilöiden väliseen yhteydenpitoon, ja se voi usein olla varsinaista rangaistusta tehokkaampi. Lisäksi lähestymiskiellon rikkomisesta voidaan siitäkin tuomita vankeutta.

Erilainen häirintäkäyttäytyminen, kuten "vainoaminen" ja "kiusaaminen", voi nykyisin tulla rikoslain mukaan arvioitavaksi monena eri rikoksena, kuten kotirauhan häirintänä, salakuunteluna, salakatseluna, kunnianloukkauksena, laittomana uhkauksena, pakottamisena ja äärimuodossa henkeen ja terveyteen kohdistuvana rikoksena. Lähestymiskiellon rikkominen on sekin kriminalisoitua. Kriminalisointien ala on laaja, muttei varmaankaan täysin aukoton. Oikeusministeriön tarkoituksena on jatkossa selvittää kokonaisvaltaisesti - myös viestintäteknologiaa koskien - häirintäkäyttäytymistä koskevien kriminalisointien ajanmukaisuutta.

Helsingissä 5 päivänä tammikuuta 2010

Oikeusministeri Tuija Brax