Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Markku Laukkasen /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 559/2009 vp:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä EU-vaalien äänestysaktiivisuuden parantamiseksi ja äänestyspaikkamäärän lisäämiseksi ja pitääkö hallitus tarpeellisena rajoittaa henkilöihin kohdistuvien mielipidetiedustelujen julkaisemista lähellä vaaleja?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Europarlamenttivaalit on Suomessa toimitettu neljä kertaa. Kaikilla kerroilla äänestysprosentti on jäänyt matalaksi: 60.3 % vuonna 1996, 31.4 % vuonna 1999, 41.1 % vuonna 2004 ja 40.3 % vuonna 2009. Myös koko Euroopan unionin alueella europarlamenttivaalien keskimääräinen äänestysaktiivisuus on ollut matala. Vuoden 1994 vaaleissa Euroopan unionin 12 jäsenvaltiossa keskimääräinen äänestysaktiivisuus oli 56.7 %, vuoden 1999 vaaleissa 15 jäsenvaltiossa 49.5 %, vuoden 2004 vaaleissa 25 jäsenvaltiossa 45.5 % ja vuoden 2009 vaaleissa 27 jäsenvaltiossa 43.1 %.

Äänestysaktiivisuus on yleisesti Euroopassa hiipunut myös muissa kuin europarlamenttivaaleissa. Oikeusministeriössä parhaillaan valmisteltavassa demokratiapoliittisessa asiakirjassa käydään laajasti lävitse kansalaisten äänestys- ja osallistumisaktiivisuuteen vaikuttavia tekijöitä, sekä arvioidaan keinoja äänestysaktiivisuuden vahvistamiseen. Valmistelutyössä on arvioitu, ettei äänestysaktiivisuuden parantamiseen ole olemassa mitään yksittäistä keinoa vaan se edellyttää pitkäjänteisiä toimia ja laajapohjaista yhteistyötä, jossa eri viranomaistahoilla, järjestöillä ja koululla on oma roolinsa. Etenkin nuorena saadut vaikuttamisen kokemukset ja aktiivista kansalaisuutta tukeva demokratiakasvatus ovat tärkeitä, sillä tutkimustulosten mukaan nuorena opittu äänestämättömyys jää usein pysyväksi ilmiöksi.

Vaalijärjestelmän kehittäminen ja esimerkiksi vaalirahoituksen läpinäkyvyys ovat tärkeitä myös äänestysaktiivisuuden parantamisen näkökulmasta. Äänestysaktiivisuuteen voidaan myös yrittää vaikuttaa esimerkiksi tiedotuksen keinoin sekä huolehtimalla, että äänestysmahdollisuudet kunnissa ovat monipuoliset.

Vaalilain (714/1998) mukaan sekä kunnan yleisistä ennakkoäänestyspaikoista että vaalipäivän äänestyspaikoista päättää asianomainen kunta itse. Kunnan asiana on perustuslain 14 §:n 3 momentin velvoittamana huolehtia siitä, että äänestäjien äänestysmahdollisuudet kunnassa sekä ennakkoäänestyksessä että vaalipäivänä ovat riittävät. Vaalilaissa on pyritty antamaan kunnille joustavat mahdollisuudet suunnitella ennakkoäänestys ja vaalipäivän äänestys tarkoituksenmukaiseksi kokonaisuudeksi. On katsottu, että kunta itse pystyy parhaiten arvioimaan sen, kuinka monta ennakkoäänestyspaikkaa kunnassa tarvitaan, missä kunnan osissa niiden tulisi sijaita ja kuinka monta ennakkoäänestyspäivää kunnan eri alueilla tarvitaan siihen nähden, paljonko alueilla on potentiaalisia ennakkoon äänestäjiä. Oleellista on, että kunta harkitsee, mikä on tarkoituksenmukainen tapa järjestää riittävät äänestysmahdollisuudet äänioikeutetuille.
Oikeusministeriö on vaalikohtaisesti antanut kunnille ohjeita siitä, että sekä ennakkoäänestyspaikkoja että vaalipäivän äänestyspaikkoja on kunnassa oltava riittävästi suhteessa äänioikeutettujen määrään ja sellaisissa paikoissa, joihin äänestäjien on helppo tulla ja johon he vaivattomasti osaavat. Ennakkoäänestyspaikkojen lukumäärä onkin lisääntynyt viimeisimmissä vaaleissa. Samaan aikaan kuitenkin vaalipäivän äänestyspaikkojen määrä on vähentynyt. Oikeusministeriö tulee jatkossakin kannustamaan kuntia siihen, että sekä ennakkoäänestyspaikkoja että vaalipäivän äänestyspaikkoja sijoitetaan yhtäältä niin, että syrjäisemmillä alueilla asuvien mahdollisuudet äänestää turvataan ja toisaalta myös sinne, missä äänestäjien muutoinkin tiedetään liikkuvan.

Vaalilain 188 §:n mukaan muissa kuin kunnallisvaaleissa oikeusministeriö suorittaa kunnalle kertakorvauksena oikeusministeriön vahvistaman euromäärän jokaiselta vaaleissa äänioikeutetulta kunnan asukkaalta. Korvaus on tarkoitettu kattamaan kuntien vaalimenoja ja vähentämään kuntien taloudellista rasitusta vaalien järjestämisestä. Vuoden 2009 europarlamenttivaaleissa korvausmäärä nostettiin 1,9 euroon äänioikeutettua kohden, jolloin valtiolle korvauksesta aiheutuva kokonaismeno on yhteensä lähes 7,9 miljoonaa euroa.
Ulkomailla yleisiä ennakkoäänestyspaikkoja ovat valtioneuvoston asetuksella säädettävät Suomen edustustot ja niiden toimipaikat. Tavoitteeksi on asetettu, että mahdollisimman monet Euroopassa olevat edustustot olisivat europarlamenttivaaleissa avoinna ennakkoäänestystä varten kaikkina ennakkoäänestyksen ajanjakson neljänä päivänä (11. - 8. päivä ennen vaalipäivää). Asetusta valmisteltaessa muina keskeisinä perusteina ovat edustustojen kokemukset aikaisemmista vaaleista sekä edustustojen tiedot ja arviot äänioikeutettujen määristä toimialueellaan.

Länsimaisissa demokratioissa ei yleensä ole laissa säädettyjä rajoituksia mielipidetutkimuksille eikä äänestyspaikkahaastatteluille. Joissakin maissa on kuitenkin rajoitettu mielipidetutkimusten ja äänestyspaikkahaastattelujen julkistamista vaalien aikana tai jonakin ennalta määrättynä aikana ennen vaaleja. Suomen vaalilaissa on kielletty pitämästä puheita, julkipanemasta tai jakamasta painettuja tai kirjoitettuja kehotuksia sekä millään tavoin vaikuttamasta tai yrittämästä vaikuttaa äänestäjien vaalivapauteen ennakkoäänestyksen aikana ennakkoäänestyspaikalla ja vaalipäivänä äänestyspaikalla tai niiden välittömässä läheisyydessä. Vaalilain kielto ei kuitenkaan ulotu muualla kuin ennakkoäänestyspaikassa tai vaalihuoneistossa ja niiden välittömässä läheisyydessä tehtäviin mielipidetutkimuksiin tai äänestyspaikkahaastatteluihin.

Yleisradion toteuttama henkilögallup on herättänyt vilkasta keskustelua viime hetken mielipidetiedustelujen merkityksestä äänestämiseen ja vaalitulokseen. Kysymys on ongelmallinen ja aiheesta on hyvä käydä keskustelua laajasti myös politiikan ja sananvapauden tutkijoiden kanssa. Vaikka kannatusmittausten tekemiseen ja julkistamiseen vaalien aikana saattaa liittyä kielteisiäkin seikkoja, niiden kieltämisellä tai nykyistä laajemmalla rajoittamisella puututtaisiin perustuslaissa jokaiselle turvattuun sananvapauteen eli oikeuteen ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Oikeusministeriössä ei ole vireillä tällaisia hankkeita. Yhtenä vaihtoehtona voidaan nähdä, että kysymys kannatusmittauksista vaalien aikana ratkaistaan median itsesääntelyn piirissä.

Oikeusministeriö etsii syksyn aikana keinoja selvittää, miten viime hetken mielipidetiedustelut vaikuttavat äänestyskäyttäytymiseen tai millaisia muita taustaselvityksiä aiheesta tulisi tehdä. Näitä kysymyksiä on myös syytä pohtia siinä yhteydessä, kun demokratiapoliittisesta asiakirjasta syksyn aikana keskustellaan eduskunnassa ja kansalaisyhteiskunnassa.

Helsingissä 2 päivänä heinäkuuta 2009

Oikeusministeri Tuija Brax