Raportin laatineen horisontaaliryhmän puheenjohtajana toimi hallintoneuvos Pekka Vihervuori korkeimmasta hallinto-oikeudesta.

KAKSIVAIHEINEN VALITUSTIE

Lähtökohtana hallintolainkäyttölaissa on, että muutoksenhaussa on kaksi tuomioistuinastetta. Ensimmäisenä oikeusasteena toimivat alueelliset hallintotuomioistuimet ja toisena korkein hallinto-oikeus. Ongelmana raportin mukaan on, että edelleen on voimassa erityissäännöksiä, joiden perusteella hallintoviranomaisen päätöksestä valitetaan suoraan korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksen ja terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen päätöksiin haetaan muutosta suoraan korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Valtion virkamiesasioissa muutoksenhaun ensimmäisenä vaiheena on nykyisin oikaisuvaatimus virkamieslautakuntaan, jonka päätöksestä voidaan valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Sen sijaan kunnallista virkasuhdetta koskevat valitukset ohjautuvat alueellisiin hallinto-oikeuksiin.

Työryhmän mukaan muutoksenhakusäännökset eri hallinnonaloilla on viipymättä tarkistettava niin, että lähtökohtana on valitusten ohjaaminen ensin alueellisiin hallinto-oikeuksiin. Tähän työryhmä kiinnitti huomiota jo viime vuonna antamassaan väliraportissa.

KESKITTÄMISTÄ TARKISTETTAVA

Tavoitteena hallinto-oikeusorganisaation kehittämisessä on ollut, että muutoksenhaku eri asiaryhmissä ohjautuu kaikkiin hallinto-oikeuksiin ja ettei asioiden käsittelyssä ole hallinto-oikeuksien välillä olennaisia eroja.

Muutamissa asiaryhmissä muutoksenhaku on kuitenkin keskitetty yhteen alueelliseen hallinto-oikeuteen. Perusteena on ollut esimerkiksi tarve yhtenäisen käytännön luomiseen jo ensimmäisessä oikeusasteessa. Esimerkiksi arvonlisä- ja tuontiverotusta koskevissa asioissa sekä eräissä ulkomaalaisasioissa valitukset ohjautuvat Helsingin hallinto-oikeuteen.

Työryhmän mielestä tulisi harkita asioiden hajauttamista kaikkiin hallinto-oikeuksiin, jollei enää ole erityisiä syitä niiden keskittämiseen. Esimerkiksi arvonlisäverolaki on ollut voimassa lähes kahdeksan vuotta, joten sen soveltamiskäytännön voidaan arvioida pääosin vakiintuneen.

TARKISTUKSIA MENETTELYSÄÄNNÖKSIIN

Raportin mukaan hallintolainkäyttölain säännökset päätöksen tehneen hallintoviranomaisen asemasta oikeudenkäynnissä kaipaavat joiltakin osin selkeyttämistä. Käytännössä tulkintakysymyksiä on liittynyt lähinnä päätöksen tehneen hallintoviranomaisen asemaan suullisessa käsittelyssä ja sen oikeuteen valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä.

Työryhmän mielestä hallintotuomioistuimissa tulisi myös harkita esimerkiksi puhelintiedoksiannon käyttöä samoin kuin mahdollisuutta kuulla todistajaa puhelimitse. Vastaavia uudistuksia on ehdotettu hovioikeusmenettelyyn hallituksen esityksessä, joka on parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä.

Virheellisesti maksettujen taloudellisten etuuksien – esimerkiksi valtionavustusten tai sosiaaliavustusten – takaisinperinnästä ei nykyisin ole yleistä lainsäädäntöä. Asiaa koskevat erityissäännökset ovat epäyhtenäisiä. Sääntelyn tarvetta tulisi raportin mukaan erikseen selvittää.

Sekä työryhmän loppuraportti että 1.5.2000 päivätty väliraportti löytyvät oikeusministeriön verkkosivuilta osoitteesta www.om.fi/3584.htm

Lisätietoja:
lainsäädäntöneuvos Arja Manner, puh. (09) 1606 7692