Syyskuun 13 päivänä vuonna 1935 annetulla asetuksella päätettiin Säräisniemen pitäjään perustaa väliaikainen varavankila valtion omistamalle 6 600 hehtaarin suoalueelle. Aluksi Pelson varavankila toimi Sukevan vankilan siirtolana, mutta jo marraskuussa 1935 se aloitti toimintansa itsenäisenä varavankilana. 

Pelson varavankilan, kuten muidenkin niin kutsuttujen ”suovankiloiden” perustamiseen oli vaikuttamassa korkean vankiluvun aiheuttama tilanahtaus maamme vankiloissa. Suovankiloiden perustamiseen vaikutti myös kiivaana käynyt keskustelu vankiloiden työtoiminnan järjestämisestä: elinkeinoelämä, erityisesti puusepänteollisuus valitti vankeinhoitolaitoksen polkevan hintoja. Vaikka vankeinhoitolaitoksen silloinen ylijohtaja (A. P. Arvelo) olisikin halunnut kehittää vankityötä teolliseen suuntaan, eduskunnan keväällä 1935 myöntämän seitsemän miljoonan markan turvin perustettiin Karvian, Huittisten, Köyliön ja Pelson varavankilat. Varavankiloiden ensisijainen tehtävä oli raivata suoalueita viljelykäyttöön.  Toki vankilan perustaminen Pelsolle oli ollut esillä jo aikaisemminkin muun muassa 1910-luvun lopussa, mutta vasta liikenneolojen parantaminen ja Oulu-Kajaani- rautatien valmistuminen  1930-luvulla tekivät nämä suunnitelmat mahdollisiksi.

Kuluneiden 70 vuoden aikana vankila on kokenut melkoisen muutoksen. Vuonna 1936 varavankila koostui kahdesta lautaparakista, talousrakennuksesta ja verstaasta, johon oli yhdistetty työ- ja palokalustovarasto. Vankilaan kuului myös kellari sekä talli vankilan 20 hevoselle. Henkilökuntaa oli 40 ja vankeja noin 200.

Nykyään Pelson vankila on yksi maamme suurimmista vankiloista. Vankitiloja, Kestilän avovankilaosasto mukaan lukien on yhteensä noin 230. Vankilassa työskentelee noin 170 viranhaltijaa. Vankilan henkilökunnalla on käytössään Suomen vankeinhoitolaitoksen uusin ja nykyaikaisin hallintorakennus. Päärakennus on valmistunut vuonna 1983.

Vankila ja sen alaisuudessa toimiva Kestilän avovankilaosasto järjestävät monipuolista toimintaa - työntekoa, koulutusta ja kuntoutusta.  Saha-, puusepän- ja metalliteollisuuden lisäksi Pelsolla harjoitetaan muualla vankeinhoitolaitoksessa jo harvinaiseksi käynyttä maatilataloutta: lypsykarja-, lammas- ja hevostaloutta, peltoviljelyä sekä metsätaloutta. Pelson merkitys alkuperäisrotujen säilyttäjänä on ollut merkittävä – ja täällä onkin lähes puolet koko maan pohjoissuomenkarjan eläimistä.

Vankilan toiminta-ajatuksena on nykyajan vaatimusten mukaisesti olla ulospäin suuntautuva, hyviä suhteita luova ja verkostoitunut yhteiskunnallinen toimija. Tällä tavoin vankila pystyy myötävaikuttamaan uusintarikollisuuden vähentämiseen ja rikollisuutta ylläpitävän syrjäytymiskehityksen katkaisemiseen yhdessä muiden viranomaisten kanssa.

Kun Pelson varavankilaa 1930-luvulla perustettiin, vankeinhoitolaitos kärsi yliasutuksesta ja vankitilojen puutteesta. Tuolloiseen vankiluvun nousuun vaikuttivat muun muassa juopumus- ja kieltolakirikkomuksista tuomittujen sakkovankien määrän nousu, maailman laajuisen ja myös Suomeen ulottuneen laman  aiheuttama omaisuusrikollisuuden kasvu sekä poliittisten vankien määrän kasvu.

Toisen tyyppinen yliasutus on noussut jälleen ongelmaksi, minkä vuoksi vankilahenkilökunnan työstä on tullut entistä vaativampaa ja raskaampaa. Viime aikainen vankiluvun nousu on aiheutunut vakavan ja ammattimaisen rikollisuuden lisääntymisestä  ja tuomioistuinten rangaistuskäytännön ankaroitumisesta eräissä rikostyypeissä.

Oikeusministeriön käytössä olevilla välineillä vankiluvun nousun taustalla oleviin syihin on vaikeampaa ja hitaampaa vaikuttaa kuin usein ajatellaan.  Tässä suhteessa näkymät eivät kuitenkaan ole aivan synkät, koska oikeusministeriössä on vireillä uudistuksia, joiden myötä on tulossa helpotusta vankiloiden nykyiseen ahtauteen.

Ensinnäkin sakon muuntorangaistusta koskeva esitys on jo annettu eduskunnalle keväällä, ja käsittelystä siellä on odotettavissa ripeä. Voimaan tullessaan uudet säännökset vähentävät heti jonkin verran sakkovankien määrää, ja täysimääräisenä vankiluvun vähennyksen on laskettu olevan 80 vangin luokkaa. Melkoisen paljon työtä on aiheuttanut virolaisten vankien palauttaminen kotimaahansa. Nykyvangeista palautettavien lukumäärä ei ylittäne kolmeakymmentä. Tästäkin on kuitenkin jo apua, ja palauttamisten käynnistäminen on ollut periaatteessa tärkeää. Sillä on myös rikostorjunnallista vaikutusta.

Vankeuslakipaketti tuo mukanaan mahdollisuuden vapauttaa vanki valvottuun koevapauteen. Tämä tapahtuisi aikaisintaan kuusi kuukautta ennen säännönmukaista ehdonalaista vapauttamista. Koevapauden valvonta on tarkoitus järjestää sähköisin valvontamenetelmin, joiden toteuttamista parhaillaan valmistellaan oikeusministeriössä. Vaikka uusien säännösten soveltaminen on tarkoitus aloittaa harkitusti ja asteittain, valvotun koevapauden käyttöön ottamisella voidaan vähentää päivittäistä vankilukua 40-50  vangilla, kun valvonta tukee vangin suunnitelmallista ja hallittua siirtymistä takaisin yhteiskuntaan.

Tilastojen mukaan huumausainerikoksista tuomittujen vankien määrä on kääntynyt laskuun oltuaan nousussa useita vuosia.  Jos törkeiden huumausainerikosten väheneminen muodostuu pysyväksi suuntaukseksi, se näkyy suoraan vankiluvussa. Tämä suuntaus heijastuu myös muuhun rikollisuuteen sitä vähentävästi. Omaisuusrikollisuus on poliisitilastojen mukaan ollut jo nyt useamman vuoden laskevalla uralla. Pidemmällä aikavälillä rikosalttiiden ikäluokkien pieneneminen ilmeisesti vähentää rikosten ja vankien määrää.

Valitettavasti emme ole viime vuosien budjeteissa onnistuneet saamaan vankiloille riittävästi lisähenkilöstöä. Tässä mielessä ensi vuosi näyttäisi vähän valoisammalta.  Ponnisteluja lisähenkilöstön saamiseksi jatketaan jo lähiviikkoina, kun kuluvan vuoden toisesta lisätalousarviosta neuvotellaan. 

Lisähenkilöstöä vankiloissa tehtävään lähityöhön on tulossa vankeuslakipaketin myötä. Samalla uudistuksessa ainakin parikymmentä virkaa on tarkoitus siirtää keskushallinnon tehtävistä aluevankiloihin ja vankiloihin. Vuonna 2007 sijoittajatoiminnan vakiinnuttamisen vaatima lisähenkilöstö pystyttäneen turvaamaan. Henkilökunnan uudelleen kohdentamisen mahdollistaa myös hallinnollisten tehtävien keskittäminen ja rationalisointi aluevankilajärjestelmän käyttöönottamisen myötä. 

Toinen myönteinen seikka on, että myös vankeinhoitoon saadaan rahoitusta niin sanotusta köyhyyspaketista. Tällä määrärahalla on tarkoitus helpottaa vankien paluuta takaisin yhteiskuntaan. Vapauttamissuunnitelmalla, valvotun koevapauden tukitoimilla ja päihdekuntoutuksella pyritään vähentämään vankien syrjäytymistä ja uusintarikollisuutta.

Vankeinhoidossa eletään tällä hetkellä syvällisten ja laajojen uudistusten aikaa. Vankeusrangaistusten täytäntöönpanoa koskeva kokonaisuudistus, vankeinhoidon rakenteiden ja toimintatapojen uudistus (RAKE-hanke), uuteen palkkausjärjestelmään siirtyminen (UPJ) sekä hallinnonalan  palvelukeskuksen (PALVO) perustaminen merkitsevät suuria haasteita vankeinhoitolaitokselle ja vankeinhoidon sisällölliselle kehittämiselle.  Nämä muutokset tulevat vaatimaan tuntuvaa panostusta koulutukseen ja myös jokaiselta virkamieheltä uudistusmyönteistä asennetta. – Tässä mielessä myönteisenä asiana onkin todettava, että täällä Pelsolla sekä laitoksen johdolla että henkilökunnalla on aikaisemminkin löytynyt uudistusmyönteisyyttä – olihan Pelso ensimmäinen vankila, joka jo 1990-luvun puolesta välistä alkaen oli halukas olemaan aktiivisesti mukana uutta palkkausjärjestelmää valmisteltaessa. Tätä samaa asennetta tarvitaan jatkossakin.

Talousarvioehdotuksessa päädyttiin siihen, että uudet vankeussäännökset tulevat voimaan 1. päivänä lokakuuta vuonna 2006. Näin aluevankiloiden toiminnan järjestämiselle jää riittävästi aikaa ja koko vankeinhoitolaitoksen henkilöstön laajamittainen koulutus saadaan viedyksi läpi.  Valtakunnallinen yleiskoulutus onkin alkamassa jo marraskuun alussa.

Uuden vankeuslainsäädännön keskeisenä ytimenä voidaan pitää vankeusajan suunnitelmallisuuden lisäämistä. Välineenä tähän tulee toimimaan rangaistusajan suunnitelma, eli kotoisemmin sanottuna RanSu, joka sisältää myös vapauttamis- tai valvontasuunnitelmat. Rangaistuksen täytäntöönpanosta tulee jokaisen vangin kohdalla muodostua suunnitelmallinen ja hallittu prosessi. Tähän prosessiin tulee entistä tiiviimmin nivouttaa myös hallittu ja suunnitelmallinen vapauttaminen riippumatta siitä tapahtuuko vapauttaminen valvottuun koevapauteen, ehdonalaiseen vapauteen vaiko yhteiskuntaan ilman suoranaista valvontaa. Hallittu vapauttaminen edellyttää entistä tiiviimpää yhteistyötä ja verkostoitumista yhteiskunnan muiden toimijoiden ja viranomaisten kanssa - aivan kuten Pelson vankilan toiminta-ajatuksena jo nykyään on.

Vankeinhoito elää siis lähihistoriansa suurimman muutoksen aikaa. Olemme saamassa perusteellisesti ja laajapohjaisesti valmistellun, nykyaikaisen vankeuslainsäädännön. Aluevankilaorganisaatio mahdollistaa uudessa lainsäädännössä asetettujen tavoitteiden saavuttamisen.  Vaikka uudistuksen rakennuspuut näyttävät siis olevan koossa,  uudistuksen toteuttamiseen ja läpiviemiseen käytännössä tarvitsemme jokaisen vankeinhoitolaitoksen virkamiehen panosta, ja uudistusmyönteistä asennetta.

Lopuksi haluan lämpimästi onnitella juhlivaa Pelson vankilaa ja vankilan koko henkilökuntaa. Johtajalla on tärkeä merkitys vankilan ilmapiirin luomiseen ja siihen mielikuvaan, joka vankilasta välittyy.  Erityiskiitokset haluankin osoittaa vankilan pitkäaikaiselle johtajalle,
Jorma Leppäharjulle. 

Suotta ei suota raivattu, antoisaa juhlapäivää!