Hyvät seminaarin osanottajat,

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 20-vuotisjuhlavuoden pääteemana on lasten oikeus osallistua, vaikuttaa ja tulla kuulluiksi. Tämän seminaarin keskiöön on nostettu lapsen oikeuksien toteutumisen kannalta olennainen kysymys: kuuluuko lapsen ääni? Lisäisin tähän toisenkin keskeisen kysymyksen: miten lasta kuullaan? Kuulemisessa ja oikeuksien toteutumisessa on erittäin suuri merkitys niillä menettelyillä, jolla ääni saadaan kuuluviin.

Viime keväänä oikeusministeriössä järjestettiin tilaisuus, jossa tarkasteltiin hankkeita ja toimenpiteitä lapsiystävällisen oikeuden toteutumiseksi. Listasimme vireillä olevat ja lähiaikoina tai pidemmällä aikavälillä toteutettavat toimet lapsen aseman kehittämiseksi. Niitä on lukuisia. Osa liittyy laajoihin kokonaisuuksiin, hallitusohjelmiin tai valtioneuvoston hyväksymiin periaateohjelmiin ja edellyttää hallinnonalat ja ministeriöiden raja-aidat ylittävää yhteistyötä. Osa pohjaa kotimaisiin tarpeisiin, osa kansainvälisiin velvoitteisiin. On toimia, jotka ovat nimenomaan oikeusministeriön päävastuulla, ja toimia joiden toteuttamisesta vastaa toinen ministeriö.

Ministeriössämme tehdyn tarkastelun pohjalta voidaan todeta, että alle 18-vuotiaiden asemasta ja kohtelusta on varsin kattavasti säännöksiä liittyen sekä rikos- että siviiliprosessiin. Lainsäädäntömme on jo pitkälti muokattu "lapsilähtöiseksi". Se mitä ennen kaikkea tunnutaan tarvitsevan, on lapsen kuulemiseen liittyviä hyviä käytäntöjä ja koulutusta.

Meillä ei ikävä kyllä ole tilastoa oikeusprosessissa kuultavien lasten lukumääristä. Tämä on selkeä puute. Oikeusministeriössä selvitetäänkin, olisiko uhrin ikätieto liitettävissä siihen järjestelmään, jolla tietoja kerätään. Joiltakin käräjäoikeuksilta erikseen kysyttynä saadaan vastaus, että lapsia kuullaan tuomioistuimessa harvoin. Tietyissä asioissa on yleisempää, että kuuleminen tehdään terveydenhuollon puolella.

Tulostavoiteasiakirjoissa on kiinnitetty käräjäoikeuksien huomiota lapsen asemaan asioissa, joissa on tarve kuulla lasta oikeudenkäynnissä. Useina vuosina huomiota on kiinnitetty lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevien käsittelyaikojen lyhentämiseen. Asioiden käsittelyn viipyminen ja pitkät käsittelyajat ovat meillä todellinen ongelma. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut Suomelle oikeudenkäynnin kohtuuttoman pitkästä kestosta useita tuomioita, jotka ovat pääsääntöisesti kohdentuneet [...]rikosprosesseihin. Lainsäädäntö muuttuu meillä ensi vuoden alusta siten, että järjestelmään sisällytetään oikeussuojakeino ja hyvitys viipymistä vastaan. Hyvitysmahdollisuudesta huolimatta olen ehdottomasti sitä mieltä, että prosessit joissa lapsi on osallisena, tulisi pääsääntöisesti priorisoida kiireellisyydessä muiden edelle. Lapsen ei pidä joutua odottamaan. Lapselle aika on joka tapauksessa pitkä.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on langettanut Suomelle tuomioita myös menettelystä, jossa epäillyille ei ole varattu mahdollisuutta esittää kysymyksiä alaikäiselle uhrille. Vuodesta 2003 lähtien alle 15-vuotiaan esitutkinnassa antamaan videotallennettua kertomusta on voitu käyttää todisteena rikosjutussa, kunhan syytetylle on varattu mahdollisuus esittää kuultavalle kysymyksiä. Ongelmana käytännössä on ollut, että eräissä tapauksissa kyselyoikeuden toteuttaminen on laiminlyöty. Tässä on hyvä muistaa, että syytetyn kyselyoikeus voidaan toteuttaa myös välillisesti siten, että pyydetyt kysymyksen esittää joku muu kuin itse syytetty. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteen on Strasbourgin uhrimyönteisen linjan mukaisesti katsottu kuitenkin toteutuvan silloin, kun syytetty on saanut kuulustella uhria/todistajaa vain välillisesti ja lausumat on esitetty videolla.

Uudet videoneuvottelujärjestelmät tulevat varmasti vielä vähentämään lasten kuulemista paikan päällä tuomioistuimissa. Kaikissa Suomessa 1.1.2010 aloittavissa käräjäoikeuksissa on tekniset valmiudet kuulemiseen videoneuvottelu¬järjestelmien kautta. Tavoitteena on saada vastaavat valmiudet tämän vuoden loppuun mennessä myös hovi- ja hallinto-oikeuksiin. Lapset - kuten myös pelkäävät todistajat - tulisi ottaa erityisryhmänä huomioon lisäksi vanhojen oikeustalojen peruskorjauksissa ja tilakysymysratkaisuissa. On usein erittäin kyseenalaista, että uhri joutuu kohtaaman rikoksesta epäillyn uudelleen tahtomattaan.

Lapsi on jo ikänsä puolesta haavoittuva, mutta erityisen haavoittuvassa asemassa hän on rikoksen uhrina [...]. "Haavoittuvaiset uhrit" on ryhmä, joka nousee kansainvälisellä agendalla esiin useissa yhteyksissä. Euroopan Unionin puitepäätös uhrin asemasta rikosoikeudenkäyntimenettelyssä (15.3.2001) sisältää monia tähän liittyviä velvoitteita jäsenvaltioille: "Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että erityisen haavoittuvaiset uhrit voivat saada olosuhteitaan parhaiten vastaavaa erityiskohtelua." (artikla 2). Oikeutta suojeluun koskevassa 8. artiklassa viitataan erityisesti haavoittuvimpien uhrien mahdollisuuteen todistaa olosuhteissa, joissa häntä voidaan suojella julkisessa oikeudenkäynnissä todistamisen seurauksilta. Meillä oikeudenkäynnin julkisuuslaissa onkin säännös, joka mahdollistaa suljetun käsittelyn kun alle 15-vuotiasta kuulla tai syytteessä on alle 18-vuotias epäilty. Samassa puitepäätöksessä todetaan, että "kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että uhri ja rikoksentekijä voidaan pitää erillään tuomioistuimen tiloissa, paitsi jos rikosoikeudenkäynti sitä edellyttää. Tämän vuoksi kunkin jäsenvaltion on tarvittaessa luotava vähitellen omat odotustilat uhreja varten tuomioistuimen tiloihin." Puitepäätös edellyttää jäsenvaltiota mm. kannustamaan aloitteita, joilla "oikeudenkäyntiin osallistuville tai uhriin muuten yhteydessä olevien henkilöille annetaan mahdollisuus asianmukaiseen ammatilliseen koulutukseen, joka osoitetaan erityisesti haavoittuvimpien ryhmien tarpeisiin." (artikla 14).

Tukholman ohjelma tulee antamaan puitteet EU-yhteistyölle vuosille 2010-14. Ohjelman 16.10.2009 julkistettu luonnos sisältää kansalaisten oikeuksia koskevan luvun, jossa mainitaan mm. lapsen oikeudet, haavoittuvat ryhmät sekä rikoksen uhrit. Komissio on jo pitkään valmistellut uhripuitepäätöksen tarkistamista, ja Lissabonin sopimuksen hyväksymisen myötä, kysymys tulee olemaan direktiivistä.

Kihlakunnansyyttäjä Leena Salovartio nosti edellisessä OHOI-lehdessä esiin epäkohtia, jotka hänen mielestään liittyvät seksuaalirikosten oikeuskäsittelyyn ja lasten kuulemiseen: "On paikkakuntia, joissa istuntoihin kutsutaan 12-vuotiaita ja jopa nuorempia. Lasta ei pitäisi kuulla oikeudessa, koska se traumatisoi. Alle 15-vuotiaita lapsiuhreja ei suotta pitäisi kutsua oikeuteen ja aiheuttaa heille lisäkärsimystä. " Salovartio toivoo oikeuskäytännön yhtenäistämistä lasten kuulemisessa ja kannattaa tuomareiden erikoistumista syyttäjien erikoissyyttäjäjärjestelmän tapaan. Syyttäjillä on koulutusjärjestelmä, jossa naisiin ja lapsiin kohdistuneisiin pahoinpitely- ja seksuaalirikoksiin erikoistuneet viisi erikoissyyttäjää jakavat osaamistaan vuosittaisissa koulutuksissa. Erikoistuvat yhteyssyyttäjät ovat vastuussa tiedon jakamisesta alueillaan.

Oikeusministeriö tarjoaa vuosittain koulutussuunnitelman puitteissa koulutusta mm. lapsiasioissa tuomioistuinlaitoksen henkilöstölle. Erityisosaamista ja koulutuksen tarjontaa olisi syytä kehittää uhrisensitiiviseen suuntaan; lapsiuhrin tai muun haavoittuvan uhrin kohtaaminen ja kuuleminen oikeudenkäynnin yhteydessä vaatii tietoja ja taitoja.

Erityisen huolissani olen alaikäisistä seksuaalirikosten uhreista ja heidän kuulemisestaan. Lasta vakavasti traumatisoinut rikollinen teko on pystyttävä selvittämään ja käsittelemään siten, että prosessi ei aiheuttaisi lapselle lisäkärsimystä. Esimerkki suositeltavasta lapsi- ja uhrisensitiivisestä käytännöstä on islantilaisperäisen Barnahus-malli, joka on levinnyt laajalti muihinkin pohjoismaihin. Lastentalo-mallissa lapsen ei rikosprosessin yhteydessä tarvitse käydä eri paikoissa tai viranomaisissa (poliisi, lääkäri jne), vaan lapsi kuullaan ja tutkitaan yhdessä ja samassa, lapselle miellyttävässä ympäristössä. Tässäkin mallissa lapsen kuuleminen videoidaan ja tätä tallennetta siten voidaan hyödyntää jatkossa. Olen käynyt tutustumassa malliin ja se teki kieltämättä suuren vaikutuksen. Lastentalo-mallin pilotointi onkin sisällytetty sekä sisäisen turvallisuuden ohjelmaan että lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjalmaan. Hanke on sosiaali- ja terveysministeriön vastuulla, mutta asian eteneminen on myös oikeusministeriön intressissä.

Suomi on kumppanina mukana Ruotsin vetämässä EU-rahoitteisessa CURE-hankkeessa, jonka tavoitteena on lapsiuhrin aseman parantaminen. Hankkeessa etsitään hyviä käytäntöjä.
Lapsen äänen paremmaksi kuulemiseksi tarvitaan eri ammattiryhmien keskeistä vuoropuhelua, yhteistä pohdintaa ja viranomaisyhteistyön kehittämistä. Siinä tarkoituksessa te tuomarit, oikeusavustajat ja syyttäjät olette tänne kokoontuneet. Tarvitaan tietoa, taitoa - myös tahtoa. On oltava herkkyyttä ja menetelmiä asettua lasta kuulevalle taajuudelle. Se ei ole aikuiselle ylipäätään aina helppoa, saati sitten lapsen kohtaavalle viranomaiselle. Toivon teille lapsen edun nimissä antoisia seminaaripäiviä.