Arvoisa Venäjän korkeimman arbitraatiotuomioistuimen puheenjohtaja Anton Ivanov,
arvoisat varaoikeusministeri Ljubimov ja
varaluonnonvarain- ja ympäristöministeri Popov,
presidentti Hallberg,
hyvät seminaarin suomalaiset ja venäläiset osallistujat,

Minulla on ilo avata seminaari, jonka aiheiden tärkeys on meille kaikille ilmeinen.

Yleisellä tasolla ympäristöoikeudellisessa sääntelyssä voidaan todeta olevan kyse erilaisten toimintojen ja yleisten sekä yksityisten intressien yhteensovittamisesta.

Ympäristöoikeudelle on konfliktien ratkaisuun tähtäävän luonteen lisäksi tunnusomaista vahva tulevaisuuteen suuntautunut näkökulma.

Suomen kansallisessa järjestelmässä ympäristöoikeudellinen päätöksenteko on järjestetty pääasiassa ensi vaiheessa hallinnolliseksi päätöksenteoksi. Oikeusturvan takeisiin kuuluu mahdollisuus saattaa asia riippumattoman tuomioistuimen tutkittavaksi. Usean hankkeen toteuttamisen edellytykset ratkaistaankin muutoksenhakutuomioistuimessa, viime kädessä täällä Korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Sääntelyn ylikansallinen tausta

Vaikka ympäristöön laajasti vaikuttavia hankkeita on toteutettu iät ja ajat, on eräs viimeaikainen kehityspiirre suurten ja valtioiden rajat ylittäviä vaikutuksia aiheuttavien hankkeiden yleistyminen. Osa näistä hankkeista saattaa ulottaa vaikutuksensa tai jopa fyysisesti sijoittua useamman valtion lainkäyttövallan piiriin.

Uudentyyppisten ympäristöongelmien syntymisen ja valtioiden rajat ylittävien ympäristöongelmien laajentumisen vuoksi korostuu kansainvälisen yhteistyön merkitys. Globaaleja ympäristöongelmia ei voida ratkaista yksinomaan valtioiden omaehtoisin toimin, vaan asioiden ratkaiseminen edellyttää aitoa yhteistyötä ja vastuun kantamista eri tahoilla. Tällä ylikansallisella sääntelyllä voidaan luoda perusta kansalliselle sääntelylle.

Euroopan unionin jäsenvaltioiden osalta yhteisöoikeus muodostaa lisäksi tätä nykyä merkittävän ympäristöoikeuden lähteen. Tämä näkyy myös Suomen kansallisessa ympäristölainsäädännössä, joka on uudistunut varsin laajasti Euroopan unionin jäsenyyden aikana.

Tässä kohden haluan korostaa ympäristövaikutusten arviointia koskevaa kansainvälistä puitekehikkoa. Ympäristövaikutusten arviointia edellyttävistä kansainvälisistä sopimuksista keskeisin on Espoossa vuonna 1991 allekirjoitettu, vuonna 1997 kansainvälisesti voimaan tullut yleissopimus valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arvioinnista (Espoon sopimus). Espoon sopimus määrittää menettelyn, jonka kautta rajan ylittävät ympäristövaikutukset sekä kohdevaltion ja sen kansalaisten näkemykset ehdotetusta hankkeesta otetaan huomioon. Tarkastelu kohdentuu erityisesti hankkeen vaihtoehtojen selvittämiseen, joka on yksi ympäristövaikutusten arviointimenettelyn ydinelementeistä. Suhteessa naapuri- ja myös kauempana sijaitseviin valtioihin Venäjä on hankkeita toteutettaessa sekä aiheuttaja- että kohdevaltion roolissa.

Venäjä on allekirjoittanut Valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arviointia koskevan yleissopimuksen, ns. Espoon sopimuksen, mutta ei ole ratifioinut sitä. Toivon, että Venäjä liittyisi sopimukseen. Mikäli tämä ei lähitulevaisuudessa ole mahdollista, pidän tärkeänä, että Venäjä Itämeren alueen hankkeissa muiden Itämeren maiden tapaan noudattaisi Espoon sopimuksen menettelyjä, koska täällä on runsaasti hankkeita, joiden rajat ylittäviä ympäristövaikutuksia koskeva arviointi ja tiedonvaihto vaativat huomiota.

Yleistä sähköisestä asioinnista

Lounaalla ja iltapäivällä tuomioistuinlaitoksen edustajat käsittelevät toista ajankohtaista asiaa: viestintää ja sähköistä asiointia tuomioistuimissa.

Suomessa lainsäädäntöä sähköisestä asioinnista on ollut 1990-luvulta alkaen. Se on kehittynyt ensin erikseen tuomioistuimissa ja erikseen hallinnossa, mutta vuodesta 2003 alkaen meillä on ollut laki, joka koskee sekä hallintoa että tuomioistuimia (laki sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa, 13/2003). Laissa on säännöksiä muun muassa viranomaisten velvollisuuksista sähköisessä asioinnissa, asioiden vireillepanosta ja sähköisestä tiedoksiantamisesta. Käännös tästä laista venäjän kielelle on valmisteltu teille, venäläiset vieraamme, tätä seminaaria varten.

Asiointilain mahdolliset muutokset

Kuulette tänään, että meillä on valmisteilla muutos, jolla helpotetaan yksinkertaisemman, tavallisen tiedoksiannon käyttöä sähköisessä asioinnissa. Tilanne on tällä hetkellä se, että monet päätökset, jotka voidaan toimittaa tavallisella kirjeellä, voidaan sähköisesti toimittaa vain melko monimutkaista menettelyä käyttäen. Tarkoituksena on siis parantaa mahdollisuuksia tiedoksiantoon esimerkiksi sähköpostitse.

Hallinnon asiakkaalla tulee tottakai jatkossakin olla mahdollisuus valita sähköisen ja perinteisen, esimerkiksi kirjeitse tapahtuvan tiedoksiannon välillä. Ketään ei pidä velvoittaa esimerkiksi sähköpostin käyttöön. Ehdotetulla muutoksella on yhteys suunnitteilla olevaan koko valtionhallinnon yhteiseen portaalipalveluun, asiointitiliin, josta tänään iltapäivällä on luvassa laajempi alustus.

Lopuksi

Uskon, että tänään syntyy erittäin mielenkiintoisia keskusteluja niin suomalaisista kuin venäläisistä uusista kehittämishankkeista sekä ympäristölainsäädännön että sähköisen asioinnin alalla.

Toivon, että nämä keskustelut antavat uusia näkökulmia ja johtavat konkreettisiin toimiin yhteisen ympäristömme suojelemiseksi ja oikeusjärjestelmiemme toimivuuden kehittämiseksi. Erittäin antoisaa seminaaria teille kaikille!