Hyvät lakimiehet, hyvät ystävät,

Oikeusministeriössä vastataan lainsäädännön monista suurista kokonaisuuksista ja pitkistä linjoista. Uudistukset jatkuvat hallituskausien yli. Tällä hallituskaudella ovat korostuneet oikeudenkäynnin kestoon liittyvät kysymykset, joihin olemme hallituksen ohjelman mukaisesti tarttuneet.

Kuten edeltäjäni ovat kertoneet, monet teemat toistuvat vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Jokainen ministeri tuo kuitenkin joitain omia ajatuksiaan mukanaan ministeriöön. Olin tullessani ja olen edelleen varma, että oikeusministeriössä ja sen hallinnonalalla voidaan toimia paremmin lasten ja lapsen edun näkökulmasta. Euroopan Neuvosto on koonnut asiaa käsitteen "lapsiystävällinen oikeus" alle, ja sen mukaisesti olin päättänyt, että esimerkiksi vankiloissa, tuomioistuimissa ja vaikkapa ulosotossa otettaisiin jatkossa lapsen etu paremmin huomioon. Tämän työn tuloksena ensi vuonna toteutetaan esimerkiksi vanhempiensa kanssa vankilassa oleville pikkulapsille soveltuvan asumisyksikön perustaminen Vanajan vankilan yhteyteen ja Follo-mallin mukainen kokeilu, jossa huolto-, asumis- ja elatusriitoihin haetaan ratkaisuja käräjätuomarin, psykologin ja vanhempien yhteistyönä. Lausuntokierrokselle oleva esityksemme lähisuhdeväkivallan kriminalisointien tiukentamiseksi on sekin osaltaan esitys myös lasten aseman parantamiseksi.

Muita itselleni tärkeitä kokoavia teemoja ovat olleet ylivelkaantuneiden aseman parantaminen muun muassa pikaluottolainsäädännöllä ja nykyistä nopeamman uuden alun varmistamisella yrittäjille. Mainittakoon vielä korruptionvastainen työ, josta mainitsen esimerkin syyttäjien työn yhteydessä.

Oikeudenkäynnin viivästyminen

Useimpien lakimiesten mieliin ovat varmaankin jääneet opiskeluajoilta prosessioikeuden tavoitteet: oikeudenkäynnin tulee olla mahdollisimman varma, nopea ja kohtuuhintainen. Selvää on, että reaalimaailmassa näitä ideaalitavoitteita täytyy punnita toisiaan vasten: kuinka varma oikeudenkäynnin täytyy olla ilman, että varmuuden tavoittelu vaarantaa tärkeimmän tavoitteen - oikeuden toteutumisen? Kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin asian ilmaisee: "Justice delayed is justice denied" - viivästynyt oikeus on evätty oikeus. Tai tuoreempi muotoilu asiasta: "Slow justice is no justice."

Suuret prosessiuudistukset toteutettiin kunnioitettujen edeltäjieni aikana 1990-luvulla. Tavoitteet olivat tuolloin voimakkaasti oikeudenkäynnin varmuuden lisäämisessä. Historiallinen heiluriliike on mennyt niin, että kaudellani ovat korostuneet oikeudenkäynnin nopeuteen ja kustannuksiin liittyvät kysymykset. On alettu kysyä, kuinka perusteelliseen oikeudenkäyntiin meillä on kussakin asiassa aikaa ja varaa. Rajalliset resurssit, jotka on tarpeettomasti käytetty johonkin asiaan, ovat vastaavasti poissa asiasta, jossa niitä tarvittaisiin. Onkin jouduttu kysymään, miten oikeudenkäyntijärjestelmää voidaan muuttaa ilman, että menetetään sen hyvää ja tervettä ydintä. Oikeuslaitoksen keskeisten toimijoiden käymä kriittinen julkinen keskustelu ja alan oma uudistushalukkuus ovat merkittävästi vauhdittaneet näitä uudistuksia.

Kaudellani yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi on muodostunut oikeudenkäyntiaikojen lyhentäminen. Olemme saaneet vuosien takaisista synneistä Euroopan ihmisoikeustuomiois-tuimelta toistuvasti moitteita oikeudenkäynnin kohtuuttoman pitkästä kestosta. Ongelma on yleinen Euroopassa, mikä ei kuitenkaan poista sitä, että meillä kaikilla - niin lainlaatijoilla kuin niiden soveltajillakin - on yhdessä paljon parannettavaa. Keskimääräiset käsittelyajat ovat meillä kansainvälisesti vertaillen hyvällä tasolla, ja monissa tuomioistuimissa tilannetta on edelleen parannettu.

Tässä muutamia lukuja ajankohtaisesta tilanteesta:
- Keskimääräinen käsittelyaika rikosasioissa oli 3,2 kk. Keskimääräiset käsittelyajat vaihtelivat 1,7 kuukaudesta 5,6 kuukauteen.
- Keskimääräinen käsittelyaika summaarisissa asioissa on 2,2 kuukautta. Asiamäärien voimakkaan nousun myötä on riskinä, että käsittelyajat pitenevät.
- Keskimääräinen käsittelyaika hovioikeuksissa on lyhentynyt 6,6 kuukauteen. Käsittelyaikaero hovioikeuksien välillä on sekin hieman kaventunut, mutta on edelleen 4,2 kuukautta.
- Hallinto-oikeuksissa käsittelyaika on lyhentynyt kaikissa asiaryhmissä ja keskimääräinen käsittelyaika oli 7,9 kk.

Kuitenkin yksittäisissä asioissa ja joissakin tuomioistuimissa viipymistä eri syistä esiintyy. Oikeudenkäynnin kestoa arvioitaessa tuleekin nykyistä enemmän kiinnittää huomiota koko prosessin kestoon esitutkinnasta ja syyteharkinnasta aina tuomioistuinkäsittelyn loppuun saakka. Hallintolainkäytössä ketjua tulee tarkastella lähtien asian tulemisesta vireille kunnan tai valtion viranomaisessa. Samoin tavoitteena tulee olla alueellisten käsittelyaikaerojen kaventaminen, jotta oikeusturva toteutuisi yhdenvertaisemmin ajallisestikin maan eri osissa.
Oikeusministeriössä on toteutettu tai parhaillaan vireillä useita lainsäädännön uudistuksia, joilla pyritään vaikuttamaan muun muassa oikeudenkäyntien viipymiseen.

Yksi ajankohtaisista hankkeista on jatkokäsittelylupajärjestelmän käyttöön ottaminen. Sillä pyritään tehostamaan oikeudenkäyntiä hovioikeudessa. Uudistusta koskeva hallituksen esitys on annettu kesäkuussa eduskunnalle. Ehdotettu järjestelmä korvaisi nykyisen seulontamenettelyn. Muutoksenhaun kohteena olevan asian laatu voitaisiin ottaa hovioikeudessa paremmin huomioon. Tämä vahvistaisi sekä hovioikeuksien toimintaedellytyksiä että asianosaisten pääsyä oikeuksiinsa ja vähentäisi mm. syyttäjien työtä.

Usein esimerkiksi esitutkinta-ajat ovat pitkiä. Tämä johtaa paineeseen käsitellä asia entistä nopeammin syyteharkinta- ja tuomioistuinvaiheessa. Lakipaketti asianosaisten uusista oikeussuojakeinoista oikeudenkäynnin viivästymistä vastaan tai sen hyvittämiseksi tulee voimaan ensi vuoden alusta. Tässä oleellisinta on se, että asia voidaan tarvittaessa määrätä käräjäoikeudessa kiireellisesti käsiteltäväksi. Lakiuudistuksen myötä asianosainen voi lisäksi saada valtion varoista kansallisesti hyvityksen ilman, että asiaa tarvitsee viedä ihmisoikeus-tuomioistuimeen. Myös monia muita lainsäädäntöhankkeita on vireillä.

Lainsäädäntöuudistusten lisäksi tarvitsemme rakenteellisia uudistuksia, parempaa työn järjestämistä ja riittävää resursointia sinne, missä viivästymiset ovat. Kuten aiemmin totesin, rikosasioiden osalta syyteharkinnan kesto on yksi keskeinen tekijä. Vuoden 2010 budjettiesityksessä arvioidaan paikallissyyttäjien henkilötyövuosien määräksi 312. Se on 13 vähemmän kuin tänä vuonna arvioidaan olevan käytettävissä. Tilanne ei ole hyvä, vaikka oikeusministeriö onnistuikin saamaan vaikeissa neuvotteluissa ensi vuodeksi syyttäjille yli miljoona euroa lisärahaa. Samalla monet muut ministeriöt joutuivat leikkaamaan merkittävien toimintamenoleikkausten kohteeksi.

Pidemmän ajan tarkastelussa saamme voimavaroista kuitenkin hieman toisenlaisen kuvan. Nykymuotoisen rikosprosessin käynnistysvaiheessa, vuonna 1997, henkilötyövuosien luku oli 256. Lisäystä tähän verrattuna on lähemmäs 60 henkilötyövuotta, prosentteina yli 20.
Syyttäjät ovat merkittävästi panostaneet yli vuoden syyteharkinnassa olleiden asioiden käsittelyyn. Näitä pitkään vireillä olleita juttuja oli vuoden lopussa avoinna 353. Vuotta aiemmin niitä oli tuhat enemmän.

Syyttäjien kokonaistyömäärän kannalta varsin merkittävä on kysymys käännetystä arvonlisäverosta rakennusalalla. Sen toteuttaminen karsisi eräiden arvioiden mukaan lähes puolet talousrikossyyttäjien nykyisestä työmäärästä. Ensi vuoden alussa toteutettavan käräjäoikeuksien rakenneuudistus tulee osaltaan mahdollistamaan työn jakamista nykyistä tasaisemmin, mutta työtä täytyy jatkaa siitä eteenpäin. Oikeusministeriön työryhmä pohtii parhaillaan yleisten tuomioistuinten työmäärän arvioimiseksi käytettäviä mittareita. Työn pitäisi valmistua kuluvan vuoden loppuun mennessä. Myös hallintotuomioistuinten puolella on käynnistetty työryhmä, jonka tehtävänä on kehittää menetelmiä työmäärän mittaamiseksi.

Vankeinhoito

Vankeinhoito on yksi oikeusministereiden vaikeista aiheista. Ministerikauteni aikana haasteellisuus on muodostunut monesta tekijästä, joista keskeisimmät ovat resurssien niukkuus, tuottavuusohjelman vaatimukset, paljusellit ja yleisemminkin remonttia tarvitseva laitoskanta ja vankeuslain toteuttaminen näiden reunaehtojen vallitessa. Strategiaksi olemme valinneet laitosrakenteen keventämisen ja vankien määrän hallinnan, jotta voimme tarjota vankeusajalle vankeuslain mukaisen sisällön ja sitä kautta vaikuttaa osaltamme uusintarikollisuuden vähentämiseen. Oleellista on myös taistella lisärahoituksesta, jota ensi vuodeksi tuleekin rangaistusten täytäntöönpanoon ja peruskorjaushankkeiden valmistumisesta aiheutuviin vuokramenojen korotuksiin yhteensä kuusi miljoonaa euroa.
Paljusellejä oli 750 kappaletta vielä vuonna 2006. Varmaa on, että keväällä 2011 paljusellejä on jäljellä enää 259 ja tavoitteena on, että paljusellejä vuoden 2012 päättyessä enää 126, kaikki Hämeenlinnan vankilassa.

Perustuslaillisia uudistuksia

Vuonna 2000 uudistunut perustuslaki on tarkistuksen alla, ja ministeri Taxellin komitea jättää mietintönsä syksyn aikana. Työ perustuu johtamani Perustuslaki 2008 -työryhmän työhön. Käsittelyssä ovat niin presidentin valtaoikeudet kuin kansalaisaloitekin, ja lukuisia pienempiä yksityiskohtia. Olen luottavainen, että työ etenee tavoitteiden mukaisesti.

Med spaltmillimeter som mått är den sak som man sannolikt kommer att kom-ma ihåg om min period som justitieminister reformen av val- och partifinansie-ringen, som under den här veckan diskuterades också i riksdagen med anled-ning av statsrådets meddelande. Med tanke på valfinansieringen har reformen redan varit historisk och jag är övertygad om att vi kommer att komma ännu längre i fråga om öppenheten av och tillsynen över partifinansieringen.