Tänä vuonna vietämme YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 20-vuotisjuhlavuotta, jonka pääteemana on lasten oikeus osallistua, vaikuttaa ja tulla kuulluiksi. Tänään tiistaina 15. syyskuuta vietämme samalla myös YK:n kansainvälistä demokratiapäivää.

Demokratian eli kansanvallan perusperiaatteena on kansalaisten oikeus osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon. Aidosti demokraattisessa yhteiskunnassa osallistuminen ei rajoitu vain määräajoin pidettäviin vaaleihin, vaan demokratian tulee näkyä ihmisten arjessa. Tämä koskee myös lapsia ja on lasten oikeuksien sopimuksen neljännen perusperiaatteen keskeinen sisältö. Kun lapsi pääsee vaikuttamaan välittömään elinympäristöönsä, usko omiin vaikutusmahdollisuuksiin kantaa pitkälle aikuisuuteen.

Demokraattisen osallistumisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että yhä uudet sukupolvet kasvavat aktiiviseen kansalaisuuteen ja löytävät itselleen mielekkäät osallistumis- ja vaikutuskanavat. Tutkimukset kuitenkin kertovat, että suomalaiset nuoret eivät koe suurta paloa yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Nuorten äänestysaktiivisuus on Suomessa laskenut nopeammin kuin varttuneempien. Ero nuorten äänestysaktiivisuuden ja keskimääräisen äänestysaktiivisuuden välillä on Suomessa Euroopan suurimpia. Nuorena omaksuttu äänestämättömyys näyttää myös jäävän pysyväksi - kiinnostus äänestämiseen ei lisäänny nuoren varttuessa.

Myös nuorten kiinnostus perinteiseen järjestöosallistumiseen näyttää olevan hiipumassa. Järjestöjen ja järjestösektoreiden välillä on tässä kuitenkin suuria eroja. Parhaiten lasten ja nuorten järjestöjäsenyydet ovat säilyneet urheiluseuroissa. Poliittisyhteiskunnallinen järjestötoiminta sen sijaan kiinnostaa nuoria selvästi vähemmän. Samalla meillä on tiedossa paljon myönteisiä esimerkkejä lasten, nuorten ja heidän vanhempiensa sitoutumisesta järjestö- ja talkootyöhön, kuten tämä seminaari, jonka onnistumisen taustalla on paljon vapaaehtoistyötä.

Kansainvälisen CIVIC- tutkimuksen mukaan suomalaisten nuorten yhteiskunnalliset tiedot ja taidot ovat kansainvälisissä vertailuissa kärkiluokkaa. Nuorten kiinnostus politiikkaan sen sijaan on heikkoa. Tutkimusten mukaan nuorten tiedot ja taidot kanavoituvat heikosti aktiiviseksi kansalaistoiminnaksi, kuten äänestämiseksi vaaleissa, poliittisista kysymyksistä käytäväksi keskusteluksi tai kuulumiseksi puolueisiin.

Toisaalta nuorilla on myös viime vuoden nuorisobarometrinkin mukaan valmiutta osallistua: nuoret ottavat entistä enemmän yhteyttä virkamiehiin ja esimerkiksi allekirjoittavat vetoomuksia. Tulokset tukevat myös väitteitä ns. "narikkaidentiteettien" yleistymisestä - kiinteiden jäsenyyksien sijaan uusia vaikuttajia kiinnostaa enemmän verkostomainen ja projektimainen osallistuminen ja vaikuttaminen.

Puolueiden haasteeksi nousee, millä tavoin ne kykenevät jatkossa vastaamaan nuorten sukupolvien muuttuviin odotuksiin, jotka liittyvät sekä politiikan sisältöön että poliittisen osallistumisen toimintamuotoihin. Myös järjestöt ja kunnat voivat tehdä paljon nuorten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien edistäjänä.

On harhaanjohtavaa puhua nuorista yhtenä kokonaisuutena. Politiikan tietämys ja taidot näyttävät yhä selkeämmin eriytyvän eri nuorisoryhmien välillä. Nuorten poliittinen aktiivisuus kasautuu. Aktiiviset äänestäjät ovat usein myös muuten poliittisesti aktiivisia. Koulutuksella näyttää olevan tässä suuri merkitys. Vaikuttaa siltä, että etenkään ammatillisen koulutuksen läpikäyvät eivät saa riittävästi tukea kasvulleen osallistuvaan kansalaisuuteen.

Politiikka ja poliittinen lukutaito tuntuvat olevan vaikeita alueita sekä kotikasvatuksessa että kouluopetuksesta. Se miten kotona puhutaan politiikasta, yhteiskunnallisista asioista ja osallistumisen tärkeydestä, vaikuttaa nuoreen koko loppuelämäksi. Ennakkotiedot Tampereen yliopistossa käynnissä olevasta poliittinen sosialisaatio perheissa -tutkimushankkeesta kuitenkin kertovat, että poliittinen puhe käytännössä loistaa poissaolollaan suomalaisissa kodeissa.

Useimmista muista Euroopan maista poiketen poliittista lukutaitoa ei mainita tavoitteena opetussuunnitelmissamme. Opettajankoulutuksesta valmistuvat kokevat epätietoisuutta siitä, missä määrin puoluepolitiikkaa on lupa ylipäätään käsitellä kouluopetuksessa. Puolueita tai kansalaisjärjestöjä ei välttämättä uskalleta päästää koulun sisäpuolelle kertomaan toiminnastan. Vanhempien reaktiot huolestuttavat.

Kun sitten lasten ja nuorten elämä on menestyksekkäästi putsattu puolueista ja puoluepolitiikasta, ei ole ihme, jos nuoren on vaikea hahmottaa äänestysikään tultuaan löytää "äänestäjäidentiteettiään", hahmottaa äänestämisen merkitystä ja puolueiden roolia yhteiskunnassa, tai tunnistaa puolueiden välisiä eroja. Samalla me aikuiset myös viestimme lapsille ja nuorille, että politiikassa on jotain sopimatonta. Jo sana 'demokratiakasvatus' herättää monissa ristiriitaisia mielikuvia. Onko niin, että siinä missä seksivalitus on jo nykyään luonteva aihe koulujen arjessa, demokratiakasvatus onkin jo vaikeampi teema.

Demokratiakasvatus on yksinkertaisimmillaan yhteiskunnallisten tietojen, vaikutustaitojen ja osallistumishalujen synnyttämistä. Pelkkien yhteiskunnallisten tietojen ja taitojen omaksuminen ei kuitenkaan ole riittävää, jotta nuoret oppisivat ja kasvaisivat aktiivisiksi kansalaisiksi. Kiinnostuksen herättämiseksi nuoret tarvitsevat aitoja osallistumisen kokemuksia. Tällaisia kokemuksia voi saada esimerkiksi oppilaskunta- ja järjestötoiminnasta.

Lasten ja nuorten osallistuminen koulun toimintaan on ollut Suomessa perinteisesti hyvin vähäistä. Kansainvälisestikin tarkasteltuna suomalaiset nuoret kokevat vaikutusmahdollisuutensa kouluissa vähäisiksi. Suomalaiset nuoret ottavat osaa oppilaskuntien ja muiden koulun hallintoelinten toimintaan olennaisesti vähemmän kuin nuoret muissa Pohjoismaissa. On myös tärkeää, että oppilaskunnilla on todellinen yhteys koulussa tapahtuvaan päätöksentekoon ja kehittämistyöhön. Vaikuttaminen ei saa jäädä näennäiseksi.

Julkinen valta on viime vuosien aikana tukenut monia nuorten demokratiakasvatukseen liittyviä hankkeita mm. lasten ja nuorten parlamenttitoimintaa sekä erilaisia aloitekanavia ja verkossa toimivia osallistumisfoorumeja.

Oikeusministeriössä on valmisteilla ensimmäinen demokratiapoliittinen asiakirja, joka tarkastelee demokratiaa ennen kaikkea kansalaisvaikuttamisen ja sen edistämisen näkökulmasta. Asiakirja on parhaillaan laajalla lausuntokierroksella. Tarkoituksena on, että valtioneuvosto voisi asiakirjan pohjalta tehdä vielä tällä syyskaudella periaatelinjaukset suomalaisen demokratian edistämisestä.

Demokratia-asiakirjassa pohditaan myös laajasti nuorten osallistumismahdollisuuksia. Nuorten osallisuuden vahvistamiseksi on tarpeen kehittää koulujen demokratiakasvatusta, nuorten tieto- ja neuvontapalveluja sekä kuulemiskäytäntöjä sekä tukea nuorten järjestö- ja vaikuttajaryhmätoimintaa. On myös tärkeää, että koulujen kynnystä käsitellä poliittisyhteiskunnallisia aiheita eri tavoin madalletaan. Kehitystyön pohjaksi on tarpeen selvittää, minkälaisena demokratiakasvatus tällä hetkellä koulujen arjessa näyttäytyy. Ennakkoaavistus on, että koulukohtaiset erot demokratiakasvatuksen toteutumisessa ja sisällössä ovat suuria.

Kansalaiseksi kasvamiseen liittyy myös vaikuttaminen äänestämällä. Oikeusministeriö tulee kevään 2010 aikana selvittämään edellytyksiä madaltaa äänestysikäraja 16-vuoteen kuntavaaleissa. Tämä voisi osaltaan lisätä nuorten vaikutusmahdollisuuksia ja samalla tukea demokratiakasvatusta. Äänestysikärajan laskusta 16-vuoteen on jo kokemuksia muiden muassa Itävallasta ja Saksasta ja sitä tullaan kokeilemaan myös Norjassa vuonna 2011.

Oikeusministeriön johdolla valmisteltavassa demokratia-asiakirjassa ehdotetaan vuotuisen demokratiapalkinnon perustamista nostamaan esille hankkeita, toimijoita tai toimenpiteitä, joilla on onnistuttu edistämään kansalaisvaikuttamista, vapaaehtoistyötä ja osallisuutta. Ensimmäinen demokratiapalkinto päästään toivottavasti jakamaan jo tasan vuoden päästä, 15.9.2010. Olisi hienoa, jos palkintoraadilla tuolloin olisi runsaudenpula hankkeista ja toimenpiteistä, joilla on merkittävästi onnistuttu vahvistamaan lasten ja nuorten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia yhteiskunnassa.