Arvoisat kansalaisyhteiskuntafoorumin osallistujat,

Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta KANE:n Kansalaisyhteiskuntafoorumi järjestetään tänä vuonna jo kolmatta kertaa. Kun ensimmäinen foorumi pidettiin Säätytalolla syksyllä 2007, oltiin KANE:a vasta asettamassa. Tilaisuus järjestettiin tuolloin tarkoituksena kuulla järjestöjä siitä, minkälaisia odotuksia uudelle neuvottelukunnalle asetettiin. Sittemmin Kansalaisyhteiskuntafoorumista on tullut tärkeä osa KANE:n työtä. Vuosittaisessa tilaisuudessa mahdollisuus vaihtaa ajatuksia neuvottelukunnan työlistalla olevista asioista, ja saada järjestöiltä evästystä hallinnon valmisteluun ja neuvottelukunnan työhön.

Kansalaisyhteiskuntafoorumissa on joka kerta käsitelty sekä periaatteellisempia että ajankohtaisia kysymyksiä. Viime kerralla pohdittiin KANE:n toimintasuunnitelmaa ja visiota nelivuotiskaudelleen, nyt ollaan jo käynnistämässä keskustelua kansalaisyhteiskunnan tulevaisuudennäkymistä tulevalla hallituskaudella. Tämän päivän asialistalla ovat myös kysymykset suomalaisesta demokratiapolitiikasta sekä erityisen ajankohtaisena aiheena valtiovarainministeriön johdolla tällä viikolla julkaistu muistio yleishyödyllisten yhteisöjen verotuksen kehittämisestä.

Viime hallituskaudella toteutetussa kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmassa verotuksen kehittäminen nähtiin keinona järjestöjen toimintaedellytysten vahvistamiseen. Järjestöjen keskuudessa onkin kannettu huolta siitä, että miten hyvin juuri järjestöjen toimintaedellytysten vahvistaminen on otettu huomioon työryhmän työssä. Järjestöjen arjessaan kokemat verotuksen ongelmat ja epäselvyydet hankaloittavat toimintaa. Tämä viesti hallituksen on otettava vakavasti.

Valtiovarainministeriön verotyöryhmä on nostanut esille tärkeitä järjestöjen verotukseen liittyviä ongelmakohtia, joita on osittain käsitelty myös KANE:n verojaoston työssä. Toisaalta näkökulma on ollut osittain eri, ja työryhmä on pohtinut järjestöjen verotusta myös kilpailuneutraliteetin ja yleisesti verojärjestelmän selkeyden kautta.

Työryhmän linjausesityksiä onkin seuraavaksi tarpeen peilata järjestöjen arjen toimintaan ja arvioida huolella esitysten vaikutukset niiden toimintaedellytyksiin. Odotan kiinnostuksella sitä palautetta, joita te järjestöjenne edustajina annatte valtionvarainministeriön työryhmän esityksiin.

On tärkeää, että työryhmätyöskentelystä edetään myös konkreettisiin päätöksiin. Siltä osin kun työryhmätyön ja siitä annetun palautteen perusteella on tarvetta vero-ohjeiden tai lainsäädännönkin uudistuksiin, asiassa on syytä edetä vielä tällä hallituskaudella.

Oikeusministeriön johdolla on tänä vuonna valmisteltu demokratiapoliittista asiakirjaa, joka on parhaillaan lausuntokierroksella. Alusta asti on ollut selvää, ettei Suomella ole vielä edellytyksiä mihinkään kattavaan demokratiapoliittiseen selontekoon. Tietopohjamme suomalaisen demokratian kehityksestä ja muutossuunnista ei ole riittävä. Asiakirjaan kuitenkin sisältyy ehdotus 10 vuoden välein laadittavasta demokratiaselonteosta. Selonteko voisi osaltaan turvata, ettei keskustelu suomalaisen demokratian kehityksestä ja haasteista pääse hiipumaan. Selonteon laatiminen kuitenkin edellyttää sekä pitkäjänteistä tutkimustoimintaa että mielellään kansainvälisestikin vertailukelpoista Suomen demokratian maa-arviointia.

Vaikka nyt lausunnoilla oleva demokratia-asiakirja ei pyri olemaan kattava selvitys suomalaisesta demokratiasta, se onnistuu nostamaan esille tärkeitä kysymyksiä. Harvoihin niistä on kuitenkaan mahdollista antaa kovin tyhjentäviä vastauksia.

Asiakirjassa pohditaan muiden muassa
- millä tavoin suomalaisen kansalaisyhteiskunnan elinvoimaisuus voidaan turvata
- miten järjestöjen arkea voidaan helpottaa
- millä tavoin voidaan rohkaista myös uudenlaista oma-ehtoista ja epämuodollista kansalaistoimintaa?
- miten hallinnon tulee uudistaa toimintatapojaan?
- miten lasten ja nuorten kasvua osallistuvaan kansalaisuuteen voidaan tukea?
- minkälainen rooli suoralle demokratialle tulisi antaa edustuksellisen demokratian rinnalla?
- voidaanko äänestysaktiivisuutta vahvistaa joillakin hallinnon käsissä olevilla toimenpiteillä?

Demokratiapoliittinen keskustelu on viime kuukausina keskittynyt paljolti vaalirahoitukseen ja sen muutostarpeisiin. Teema on erittäin tärkeä. Demokratian uskottavuuden kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että kansalaiset voivat luottaa edustajiinsa, että voimme luottaa siihen, että päätöksiä ei Suomessa voi ostaa.

Toivoisin kuitenkin, että demokratiapoliittinen keskustelu olisi muutakin kuin keskustelua vaalirahoista tai vaalipiirijaosta. Suomalainen edustuksellinen demokratia on osallistuvaa demokratiaa. Demokratia on ihmisten osallisuutta ja osallistumista vaaleissa ja niiden väleissä - järjestöissä, puolueissa ja verkostoissa. Demokratia on vahva vain, jos ihmiset löytävät mielekkäitä osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksia jokapäiväisessä arjessaan. Myös järjestötoiminnan ja hallinnon täytyy uudistua samalla kun ihmisten osallistumistoiveet ovat murroksessa.

On selvää, että demokratiaa ei voi ohjata ja ylläpitää yksinomaan ylhäältäpäin. Kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan on itse päätettävä mitä demokratialtaan haluavat. Julkisen vallan velvollisuus on kuitenkin perustuslainkin mukaan luoda edellytyksiä kansalaisten osallisuudelle.

Demokratia-asioissa tapahtuu myös muilla rintamilla. Perustuslain tarkastelussa on pohdittu muiden muassa Suomen tietä suoran demokratian vahvistamisessa. Vaalijärjestelmän kehittämisestä on olemassa hallituspuolueiden yksimielisyys. Puoluerahoituksen kehittämisestä valmistellaan parhaillaan esitystä. Sähköisen äänestyksen kokeilua koskeva arvio valmistuu syyskuun lopulla. Hallitusohjelmaan kirjattu arvio äänestysikärajan laskusta kuuteentoista ikävuoteen on käynnistymässä vuoden vaihteessa. Yhdistyslain uudistamisen seuraavista askeleista käydään parhaillaan keskustelua hallituksessa.

Suomi ei suinkaan yksin ole pohtimassa demokratian tulevaisuutta ja keinoja kansalaisten demokraattisen osallistumisen vahvistamiseen. Viimeksi aivan muutama viikko sitten oikeusministeriön edustaja oli mukana Yhdysvalloissa pidetyssä konferenssissa, jossa Obaman hallinto ja kansalaisjärjestöt yhdessä valmistelivat kansallisia demokratiapoliittisia suuntaviivoja. On kiinnostavaa, miten samantyyppisiä kysymyksiä ja teemoja tuossa keskustelussa nousi esille kuin omassa kansallisessa demokratiapoliittisessa keskustelussakin.