Oikeusministeri Tuija Brax: Perusoikeudet ja kansalaisten oikeusturva yhdentyvässä Euroopassa

Haluamme tänään kertoa EU:n uuden oikeus- ja sisäasioiden toimintaohjelman valmistelusta ja tietysti kuulla suomalaisten järjestöjen näkemyksiä siitä, miten oikeus- ja sisäasioita pitäisi tulevaisuudessa kehittää. Tukholman ohjelman tarkoituksena on kehittää vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta EU:ssa nimenomaan kansalaisia varten.

Komissio lähtee siitä, että "kun liikkuvuus maailmassa lisääntyy, eurooppalaisilla on oikeus vaatia EU:lta tehokkaita ja vastuullisia toimia aloilla, jotka vaikuttavat heihin eniten." Itse haluan korostaa sitä, että kun puhumme vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueesta Euroopassa, ymmärrämme vapauden niin, ettei kyse ole vain vapaudesta liikkua jäsenvaltiosta toiseen. Kyse on myös niiden oikeuksien ja vapauksien kunnioittamisesta, jotka on kirjattu perusoikeuksina Suomen perustuslakiin ja ihmisoikeuksina kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin.

Vuosia on keskusteltu siitä, miten Euroopan unionissa varmistetaan kansalaisten perusoikeuksien toteutuminen, ja miten unionin perusoikeusulottuvuutta voidaan vahvistaa. Lähitulevaisuudessa voi olla avautumassa konkreettisia, uusia mahdollisuuksia toteuttaa tämä Suomellekin tärkeä tavoite. Unionin perusoikeuskirja on saamassa oikeudellisesti sitovan aseman. EU on käynnistämässä valmisteluja liittyäkseen Euroopan ihmisoikeussopimukseen. EU:lla on perusoikeusvirasto, jonka toimivaltaan tehdyt rajoitukset poistuvat. Nämä perusoikeuksien toteutumisen kannalta merkittävät uudistukset tulevat mahdollisiksi, jos Lissabonin sopimuksen voimaantulo vihdoinkin toteutuu.

Eurooppalaisella keskustelulla on luonnollisesti läheisiä yhteyksiä kotimaiseen. Valtioneuvosto onkin lähiviikkoina antamassa eduskunnalle valtioneuvoston toisen ihmisoikeuspoliittisen selonteon. Tällä kertaa ihmisoikeuspoliittiseen selontekoon sisältyy myös aikaisempaa laajempi kotimaan ihmisoikeustilannetta kuvaavaa osuus.

EU:ssa Tukholman ohjelmasta neuvotellaan tiiviissä tahdissa tuleva syksy. Oikeus- ja sisäasioiden uuden viisivuotisen työohjelman toteuttaminen alkaa jo ensi vuoden alussa. Juuri oikeus- ja sisäasioissa, erityisesti rikosoikeudellisessa yhteistyössä ja poliisiyhteistyössä, liikumme alueella, jolla perusoikeudet, kuten yksilön ja ihmisarvon kunnioittaminen ja yksityisyyden suoja, ovat erityisen keskeisiä.

Kuten kaikki tiedämme, eurooppalainen yhteistyö tarkoittaa lisääntyvää tietojen vaihtoa, myös lisääntyvää henkilötietojen vaihtoa. Tämä edellyttää mielestäni sitä, että rekisteröityjen oikeusturvaan kiinnitetään Tukholman ohjelmassa erityistä huomiota. EU:n tällä hetkellä hajanaista ja osin monimutkaista tietosuojasääntelyä tulee jatkossa pyrkiä selkiyttämään, tietosuojan korkeasta tasosta tinkimättä.

Olen kesällä tavannut EU:n perusoikeusviraston johtajan. Hänellä on useita hyvin tärkeitä viestejä Tukholman ohjelman valmisteluihin liittyen, esimerkiksi rasismin ja kaikenlaisen syrjinnän torjumisesta. Moni näistä ehdotuksista perustuu viraston keväällä julkaisemaan ensimmäiseen koko EU:n kattavaan tutkimukseen, jossa selvitettiin maahanmuuttajaryhmien ja etnisten tai kansallisten vähemmistöryhmien kokemuksia rikoksen (ml. rasististen rikosten) ja syrjinnän uhriksi joutumisesta erilaisissa arkipäivän tilanteissa mm. työelämän, asumisen, sosiaali- ja terveydenhuollon sekä tavaroiden ja palveluiden alalla. Yksi keskeinen viesti on, että tietoisuutta perusoikeuksista on lisättävä.

Jatkossa, uutta EU-lainsäädäntöä valmisteltaessa, on pystyttävä entistä paremmin hyödyntämään perusoikeusviraston asiantuntemusta. Suomen tavoitteena on, että virastolta pyydettäisiin lainvalmistelun aikana nykyistä useammin arvioita EU-sääntelyn vaikutuksista perusoikeusnäkökulmasta.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana oikeuden alueen kehitys EU:ssa on ollut huimaa. Rikosoikeudellisessa yhteistyössä on kudottu kokoon mittava lainsäädäntöverkko. Kantavana ajatuksena on ollut, että kun esimerkiksi tuomioistuin yhdessä EU-maassa antaa tuomion, se pannaan sellaisenaan täytäntöön myös toisessa jäsenmaassa. Myös eri EU-maiden poliisien, syyttäjien ja tuomioistuinten yhteistyötä on tiivistetty. Yhteistyön rakentaminen on edennyt hyvää vauhtia.

Edistystä on tapahtunut, mutta toisinaan tuntuu siltä, että tasapaino repressiivisten toimien ja yksilöiden oikeuksien välillä on jossain määrin hukassa. Poliittinen ilmapiiri 2000-luvun alussa oli toinen kuin nyt. Terrori-iskut pakottivat lainsäätäjät toimimaan kiireesti erityisesti oikeus- ja sisäasioissa. Nyt on oikea hetki katsoa, miten EU-säädökset käytännössä toimivat. Hetki on oikea myös Lissabonin sopimuksen takia.

Voimaan tullessaan Lissabonin sopimus muuttaisi perustavanlaatuisella tavalla myös poliisi- ja rikosoikeudellisen yhteistyön tulevaisuutta. Näissä asioissa tultaisiin pääsääntöisesti noudattamaan samoja lainsäädäntömenettelyjä ja säädöstyyppejä kuin muussakin yhteisöpolitiikassa. Sama koskee säädösten oikeusvaikutuksia ja toimielinten toimivaltuuksia. Sopimuksen voimaantulo tarkoittaa myös sitä, että kaikki nykyiset poliisi- ja rikosoikeudellisen yhteistyön instrumentit on tarkoitus seuraavan viiden vuoden aikana käsitellä ja hyväksyä uudelleen.

Niiden ihmisten oikeuksia on vahvistettava, jotka ovat tehostuneen eurooppalaisen viranomaisyhteistyön kohteena. Jo tänä syksynä me EU-maiden oikeusministerit pyrimme löytämään joitakin yhteisiä sääntöjä, joilla varmistettaisiin epäillyille ja syytetyille tietyt, samat vähimmäisoikeudet kaikissa EU-maissa. Sitoutuminen tämän työn jatkamiseen Tukholman ohjelmassa on Suomen keskeisiä tavoitteita.

Teemme myös tiukasti työtä rikosten uhrien aseman parantamiseksi. Erityistä huomiota on kiinnitettävä uhrien oikeudelliseen asemaan, uhrin lisäkärsimysten välttämiseen ja uudelleen uhriksi joutumisen ehkäisemiseen. Uhrin kanssa tekemisissä olevien henkilöiden koulutuksella on tässä tärkeä merkitys.

Tiedonannossaan komissio ehdottaa rikoksen torjunnan painopistealoiksi ihmiskauppaa, lasten seksuaalista riistoa ja lapsipornografiaa, tietoverkkorikollisuutta ja talousrikollisuutta. Nämä kaikki ovat rajat ylittävää rikollisuutta, jossa eurooppalaista yhteistyötä tarvitaan kipeästi. Komissio on esimerkiksi arvioinut, että Euroopassa 10-20 prosenttia lapsista on vaarassa joutua seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi. Lasten suojelu ja lasten oikeudet tulee mielestäni nähdä yhtenä Tukholman ohjelman prioriteettina. Hyväkään tarkoitus ei kuitenkaan saa pyhittää keinoja. Itse pitäisin tärkeänä esimerkiksi tietojen keräämistä jäsenvaltioiden parhaista käytännöistä uusimisriskin vähentämiseksi.

Yhteistä, eurooppalaista oikeuden aluetta ei voida rakentaa ilman jäsenvaltioiden viranomaisten ja tuomioistuinten keskinäistä luottamusta. Viime aikoina olemme oikeusministereiden kesken paljon pohtineet, miten tätä luottamusta voitaisiin vahvistaa 27 jäsenvaltion unionissa. Myös kansalaisten on voitava luottaa siihen, että jos he joutuvat turvautumaan tuomioistuimeen missä tahansa EU-maassa, heille taataan aina oikeudenmukainen oikeudenkäynti.

Olen toistuvasti puhunut korruption vastaisen työn tärkeydestä. Tämä ei koske vain niin sanottuja uusia jäsenmaita, vaan korruption vastustamiseen on pyrittävä jokaisessa EU-maassa. Unionin on torjuttava korruptiota myös tehdessään yhteistyötä Euroopan ulkopuolisten valtioiden kanssa.
 Suomen EU-jäsenyyden aikana olemme tehneet paljon töitä myös sen eteen, että EU:sta itsestään kehittyy hallintokulttuuriltaan sellainen, jollaista kansalaisilla on oikeus odottaa. Asiakirjajulkisuus ja hallintotoiminnan avoimuus ovat demokratian ja hyvän hallinnon toteutumisen kulmakiviä. Jatkamme tänä syksynä työtä estääksemme askeleet taaksepäin, kun avoimuusasetusta uudistetaan

Siviilioikeudellisessa eurooppalaisessa yhteistyössä pyrkimyksenä on tukea vapaata liikkuvuutta ja suojata niitä kansalaisia, jotka tätä vapautta käyttävät. EU:ssa on annettu lainsäädäntöä esimerkiksi toimivaltaisesta tuomioistuimesta tai sovellettavasta laista. Komissio ehdottaa, että tulevaisuudessa tuomioistuinten päätösten vastavuoroinen tunnustaminen laajennettaisiin perintöasioihin ja testamentteihin, aviovarallisuussuhteisiin ja avioeron varallisuusoikeudellisiin seurauksiin. Komissio on esimerkiksi laskenut, että joka kymmenenteen EU:ssa käsiteltävään perintöasiaan liittyy jokin rajat ylittävä ulottuvuus. Tämä on ihmisten lisääntyneen liikkumisen looginen seuraus. Uutta EU-sääntelyä varmasti tarvitaan. Haasteena on toteuttaa se muodossa, joka sopii myös perinteiseen, pohjoismaiseen järjestelmään.

Haluan lopuksi käyttää tämän tilaisuuden kannustaakseni suomalaisia järjestöjä hyödyntämään EU:n oikeusalan rahoitusohjelmia. Perusoikeuksien ja kansalaisuuden ohjelman nimenomaisena tavoitteena on lisätä osallistumista demokraattiseen päätöksentekoon ja tukea kansalaisjärjestöjen osallistumismahdollisuuksia. Ohjelmalla halutaan edistää perusoikeuksien kunnioitusta, perusoikeuksista käytävää keskustelua, torjua rasismia ja muukalaisvihaa ja turvata lasten oikeuksia. Uskon, että suomalaisilla olisi paljon annettavaa eurooppalaiseen yhteistyöhön tällaisissa kysymyksissä. Toivon, että myös suomalaiset yliopistot, tutkimuslaitokset ja erilaiset järjestöt saataisiin yhdessä muiden maiden kanssa hakemaan rahoitusta.

EU:n rahoitusohjelmasta myönnetään rahoitusta mm. asiantuntijoiden koulutukseen, selvitysten ja tutkimusten tekemiseen, tietojen keruuseen ja levittämiseen sekä seminaarien ja kampanjoiden järjestämiseen. Lisätietoa oikeusalan rahoitusohjelmista on saatavilla komission sivulta. Täällä on jaossa lyhyt yhteenveto oikeusalan rahoitusohjelmista. Tuosta tiivistelmästä käy ilmi, mistä löytyy helposti lisätietoja aiheesta.

Oikeussuojan saatavuutta on jatkossakin parannettava ja kansalaisten oikeusturvasta huolehdittava myös rajat ylittävissä riita-asioissa. Oikeusministeriön entinen kansliapäällikkö Kirsti Rissanen on osuvasti todennut näin: Se, että EU:ssa kiinnitetään vakavaa huomiota itsenäisten, kansallisten oikeuslaitosten kykyyn huolehtia yhdessä kansalaisten oikeusturvasta myös yli jäsenvaltioiden rajojen, on oikeusvaltioperiaatteen näkökulmasta merkittävä edistymisaskel. Haluan kuitenkin korostaa, että jos ja kun eurooppalaisille luvataan yhteinen oikeuden alue, on oikeuslaitoksille varmistettava resurssit toteuttaa tämä lupaus - myös Suomessa!