Lapsiin kohdistuvat hyväksikäyttörikokset ovat vakavia ja joskus jopa elinikäisiä henkisiä vaurioita aiheuttavia rikoksia. Tietoon tulleiden tällaisten rikosten määrä on merkittävästi kasvanut 2000-luvulla. Tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että näiden rikosten kokonaismäärä olisi kasvanut. Esimerkiksi uhritutkimukset viittaavat siihen, että lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ei ole todellisuudessa lisääntynyt viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Nousu viranomaistilastoissa saattaa selittyä ainakin osin ilmoittamisherkkyyden lisääntymisellä.

Piiloon jäävien rikosten määriä ei tarkkaan tiedetä. Arvioiden mukaan poliisin tietoon tulee kuitenkin vain murto-osa hyväksikäyttötapauksista. Erityisesti perheen tai tuttavapiirin sisällä tapahtuvasta hyväksikäytöstä ei useinkaan ilmoiteta viranomaisille.

Muutenkin on aihetta seurata rangaistustason asianmukaisuutta. Koska hyväksikäyttörikosten rangaistuskäytäntöön kohdistuva tutkimus on tähän asti ollut vähäistä, vuosi sitten katsottiin tarpeelliseksi käynnistää hanke, jonka tulokset julkaistaan tänään.

Kysymyksessä olevat rikokset vaihtelevat tekotavoiltaan ja siten myös vakavuudeltaan ja rangaistavuudeltaan huomattavasti. Rikosten moninaisuutta tukevat myös tämän tutkimuksen tulokset. Lievimmillään kysymys voi olla seksuaalisväritteisestä puheesta, vakavimmillaan vuosikausia jatkuneesta painajaismaisesta hyväksikäytöstä.

Lapsiin kohdistuvista hyväksikäyttörikoksista voidaan tuomita ankaria rangaistuksia. Enimmäisrangaistus lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on neljä vuotta vankeutta ja törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä kymmenen vuotta vankeutta. Toisaalta rangaistusasteikot ovat laajoja, mikä antaa tapauskohtaiselle rangaistusharkinnalle huomattavasti tilaa.

Rikoslaissa ei ole erityisiä seksuaalirikoksia koskevia rangaistuksen määräämissäännöksiä. Tuomioistuin on rangaistusta määrätessään eli rangaistuksen pituutta mitatessaan ja esimerkiksi ehdottoman vankeuden ja ehdollisen vankeuden välillä valitessaan sidottu rikoslain 6 luvun säännöksiin, joiden mukaan rangaistukseen vaikuttavat tekoon, tekijään ja myös uhriin liittyvät tapauskohtaiset olosuhteet. Teko-olosuhteiden lisäksi merkitystä on esimerkiksi rikoksentekijän rikoshistorialla.

Nyt julkistetun tutkimuksen mukaan lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitaan yleensä ehdollista vankeutta keskimääräisen rangaistuksen ollessa puoli vuotta vankeutta ja törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä yleensä ehdotonta vankeutta keskimääräisen rangaistuksen ollessa yli kolme vuotta vankeutta. Samalla tavalla kuin muissakin rikoksissa rangaistukset siis painottuvat rangaistusasteikon alapäähän. Tästä ei voida kuitenkaan tehdä sellaista johtopäätöstä, että hyväksikäyttörikosten rangaistukset olisivat asettautuneet oikeaan uomaan. Rangaistustasoa arvioitaessa on otettava huomioon kunkin rikostyypin ominaispiirteet.

Tärkeitä ovat tutkimuksen tiedot rangaistuksen lajiin ja määrään vaikuttavista seikoista yksittäistapauksissa. Tällaiset tiedot ovat arvokkaita pyrittäessä yhtenäiseen rangaistuskäytäntöön. Tutkimuksen perusteella tässä suhteessa on parantamisen varaa.

On sinällään huomattava, että hyväksikäyttörikoksista tuomittavat rangaistukset ovat vain yksi, joskin tärkeä keino puuttua lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin. Tärkeässä asemassa ovat myös rikosten estäminen esimerkiksi tiedotuksen ja koulutuksen sekä rikoksentekijöiden hoidon kautta, uhrien auttaminen sekä tehokas ja uhrilähtöinen asioiden selvittäminen. Oikeusministeriön asettama työryhmä antoi äskettäin mietinnön seksuaalirikollisten hoidosta.

Tutkimuksen lopussa ehdotetaan joitakin toimenpiteitä. Yhtenä keinona mainitaan tuomarikokoukset ja seminaarit, jotta tutkimustietoa saataisiin siirrettyä lainkäyttöön. Lisäksi tuodaan esiin tuomioiden perusteleminen, jossa tutkimuksen mukaan on parantamisen varaa. Perusteluiden hyvän kirjoittamisen kautta asian ratkaisija joutuu pohtimaan ratkaisunsa kestävyyttä myös tuomittavan rangaistuksen valossa. Oikeusministeriö aikookin toimittaa tutkimuksen käräjäoikeuksiin, hovioikeuksiin ja syyttäjille, jotta ne voivat harkita mihin toimiin ne ryhtyvät sen tiedon valossa, että annetut tuomiot vaihtelevat.

Nämä ehdotukset ovat hyviä, mutta sen lisäksi ministeriö asettaa tänään työryhmän, jolla samalla myös valmistellaan aihepiiriin liittyvän laajan Euroopan neuvoston yleissopimuksen täytäntöönpano Suomessa. Tänään perustettavan työryhmän tehtäviin kuuluu rangaistusasteikkojen ja tuomittujen rangaistusten asianmukaisuuden arvioiminen. Yleissopimus velvoittaa tuomitsemaan lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista tehokkaita ja varoittavia rangaistuksia, jotka ottavat huomioon tekojen vakavuuden. Aihetta arviointiin on myös tutkimustulosten perusteella. Valmistunut tutkimus on arvokasta taustamateriaalia tätä arviointia varten. Tässä yhteydessä on syytä mainita vielä se, että viime viikolla julkaistu Euroopan unionin puitepäätösehdotus lähtee siitä, että on voitava tuomita hyvinkin ankaria rangaistuksia lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista.

Sinällään työryhmä ei tule keskittymään pelkästään rangaistuksia koskeviin asioihin. Kuten edellä todettiin, yleissopimus on laaja. Tarkasteltavaksi tulee esimerkiksi lasten kanssa työskentelevien rikostaustan tarkistamista koskeva lainsäädäntö. Yleissopimuksen mukaan tarkistamisen on koskettava myös sakkorangaistuksia. Lisäksi sopimuksen velvoitteet ulottuvat vapaaehtoistoimintaan. Yleissopimus myös velvoittaa järjestämään hoitoa seksuaalirikollisille. Sopimuksen mukaan on myös säädettävä rangaistavaksi uusia tekomuotoja, joista voidaan esimerkkinä mainita ns. grooming eli lasten nettihoukuttelu.

Työryhmän määräaika päättyy ensi vuoden maaliskuun lopussa. Se tulee luonnostelemaan tarvittavat lainsäädännön muutosehdotukset. Lasten suojeleminen seksuaaliselta hyväksikäytöltä on erityisen tärkeä kysymys, ja tarvittavat muutokset aiotaan saada aikaan vielä tämän vaalikauden aikana.