Kiitos kutsusta tulla puhumaan tähän tärkeään ja ajankohtaiseen tilaisuuteen. Ikääntyminen ja ikääntyneiden oikeudet koskettavat jollakin tavalla meistä jokaista. Vaikka oma vanhuus tuntuisikin vielä kaukaiselta asialta, saattavat omat vanhemmat tai isovanhemmat jo tarvita ikääntyneiden palveluja.

Ikääntyminen poliittisena haasteena

Ikääntymiseen varautuminen on yksi Suomen 2000-luvun keskeisimpiä politiikkatavoitteita. Väestön ikääntyminen, lisääntyvä eläköityminen sekä ikääntyneiden palvelujen kasvava tarve ovat asioita, joilta kukaan päättäjä ei voi sulkea silmiään. Ihmisarvoisen vanhuuden ja riittävän hoivan turvaaminen ovat myös ihmisoikeuskysymyksiä. Jokaisella on oikeus hoitoon ja hoivaan. Toisaalta jokaisella on oikeus itsenäisiin päätöksiin omasta elämästään sekä oikeus ylläpitää omaa terveyttään ja toimintakykyään.

Ikääntyvien ihmisten oikeutta hoivaan ja huolenpitoon käsitellään ensi syksynä annettavassa ihmisoikeuspoliittisessa selonteossa, jossa eduskunnan vuonna 2004 antaman lausuman on aikaisempaa laajempi kotimaan ihmisoikeustilannetta kuvaavaa osuus. Oikeusministeriö koordinoi tämän kotimaista ihmisoikeustilannetta kuvaavan selvityksen laatimista.

Nykyisen hallituksen ohjelmassa on noin 30 ikäihmisten aseman ja palvelujen parantamiseen liittyvää tavoitetta, joiden toteuttaminen on käynnistetty. Vaikka suuri osa ikääntyneitä koskevista päätöksistä tehdään sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla, ja niistä vastaavat ministerit Hyssälä ja Risikko, tulee ikääntymisen vaikutukset laajasti esiin ihmisoikeusselonteossa ja toisaalta myös muualla päätöksenteossa, kuten oikeusministeriössä. Nostan seuraavaksi esiin muutamia hallitusohjelman ja ihmisoikeusselonteon kannalta keskeisiä asioita.

Kunnalliset peruspalvelut

Noin kaksi kolmasosaa sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksista käytetään ikääntyneiden palveluihin. Ikääntyneiden henkilöiden sosiaali- ja terveyspalveluista ei ole Suomessa erityissäännöksiä, vaan ne järjestetään osana yleisiä, koko väestölle tarkoitettuja sosiaali- ja terveyspalveluja. Sosiaalihuoltolaissa määritellyistä palveluista ikääntyneille keskeisimpiä ovat kotipalvelut, asumispalvelut ja laitoshoito. Ainoa erityisesti yli 75-vuotiaita henkilöitä koskeva säännös koskee oikeutta sosiaalihuollon palvelutarpeen arviointiin, josta kerron hieman myöhemmin lisää.

Nykyisen lainsäädännön mukaan kunnalla on laaja harkintavalta niin sanottujen ikääntyneiden palvelujen järjestämisessä, joita ovat muun muassa kotipalvelu ja sen tukipalvelut, palveluasuminen, omaishoidon tuki sekä vanhainkotihoito. Monella tapaa tämä järjestely on perusteltua, koska kunnissa on paras asiantuntemus paikallisista oloista ja kuntalaisten arjesta. Kunnan järjestämisvastuu on toisaalta johtanut suuriin kuntien välisiin eroihin palveluissa.

Paikatakseen ikääntyneiden palvelujen suuria kuntakohtaisia eroja sosiaali- ja terveysministeriö sekä Suomen Kuntaliitto ovat antaneet vuonna 2008 ikäihmisten palvelujen uuden laatusuosituksen. Laatusuosituksessa asetetaan määrällisiä ja laadullisia tavoitteita sille palveluiden saatavuudesta ja laadusta, ja toisaalta palveluiden vaikuttavuudesta.

Laatusuositusta toimeenpannaan nyt valtakunnallisesti ja suositusten toteuttamiseksi on laadittu seurantaindikaattoreita. Niiden avulla kunnissa ja valtakunnan tasolla voidaan arvioida kehitystä ajan myötä ja verrata eri kuntien tilannetta koko valtakunnan tilanteeseen. Seuranta on tärkeää siksikin, että sen myötä hallitus saa lisätietoa palvelujen saatavuuden ja laadun eroista kuntien välillä ja voi tämän tiedon perusteella arvioida, tarvitaanko ikäihmisten oikeuksien toteuttamiseksi lisätoimia.

Ikääntyneiden palveluihin liittyy keskeisesti myös tasa-arvonäkökulma. Valtaosa julkisten ikääntyneiden sosiaalipalvelujen tarvitsijoista ja käyttäjistä on naisia, joten palvelujen saatavuudessa ja laadussa olevat erot vaikuttavat erityisesti naisten asemaan. Pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevista noin 80 prosenttia on naisia ja kotihoidossa luku on melkein yhtä suuri.

Yksi keskeisistä tavoista, joilla hallitus turvaa ikääntyneiden palveluja, on vuodesta 2006 voimassa ollut palvelutarpeen arviointi. Uudistuksen tarkoituksena oli yhtenäistää eri kunnissa vallitsevia toimintatapoja. Tekemällä palvelutarpeen arviointeja kunnat saavat tietoa todellisesta palvelujen tarpeesta ja voivat toimia sen perusteella. Palvelutarpeen arviointi käsittää kaikki sosiaalihuoltolain ja sosiaalihuollon erityislakien mukaiset palvelut. Uudistus täsmensi niitä menettelytapoja, joiden avulla palvelujen piiriin tullaan, sekä edistää palvelujen oikea-aikaista antamista.

Nämä erilaiset arviointikeinot ovat selkeä esimerkki siitä, että hallitus pyrkii turvaamaan ikääntyneille riittävät ja laadukkaat palvelut. Ikääntyneiden yhdenvertaisuuden kannalta on tärkeää paitsi se, että tarvittavat palvelut ovat ajoissa saatavilla, myös se, että palveluiden välillä ei ole liian suuria alueellisia eroja.

Olen itse miettinyt, miten yhä paremmin voisimme nostaa esiin ikääntyvien palveluissa esiintyviä epäkohtia tai toisaalta onnistumisia. Toisinaan tähän tehtävään on esitetty vanhusvaltuutettua, joka valtakunnallisesti toimisi ikääntyneiden asioiden ajajana.

Parempikin keino voisi olla se, että paikallisesti tai alueellisesti valittaisiin vanhusasiamiehiä, jotka voisivat toimia tiiviissä yhteistyössä kuntien ja paikallisten järjestöjen kanssa ja nostaa esiin ajankohtaisia kehittämistarpeita siellä, missä ikääntyneiden palveluita tosiasiassa järjestetään.

Omaishoito

Ikääntyneiden kannalta keskeinen asia, joka sisältyy myös teidän kannanottonne vaatimuksiin, on omaishoito ja omaishoitajien oikeudet. Omaishoidon tuen kehittäminen sisältyy nykyisen hallituksen ohjelmaan, ja hallitus on todennut myös politiikkariihen kannanotossaan 24.2.2009, että omaisten ja läheisten tarjoaman avun ja hoivan edellytyksiä parannetaan. Omaishoidon tukea käsitellään myös sosiaaliturvaa uudistavassa SATA-komiteassa, joka antaa ehdotuksensa tämän vuoden loppuun mennessä.

Kuten kaikki tiedämme, omaishoidon tuki on harkinnanvarainen tuki, jota kunta myöntää siihen varaamiensa määrärahojen rajoissa. Omaishoidon tuen piirissä olevien ikääntyneiden henkilöiden osuudessa ja tuen tasossa on suuria kuntien välisiä eroja, ja monet omaishoitajat eivät saa tukea lainkaan. Hallitusohjelmaan sisältyy kirjaus sen selvittämisestä, voisiko omaishoidon tuen siirtää Kansaneläkelaitoksen maksettavaksi. Tämä lisäisi selvästi omaishoitajien välistä tasa-arvoa. Hallitusohjelmassa puututaan myös omaishoitajien jaksamiseen. Jaksamiseen panostetaan esimerkiksi helpottamalla lakisääteisten vapaapäivien käyttöä sekä parantamalla omaishoitajien sijaisavun saantia.

Talous- ja velkaneuvonta

Pienituloisuus ja sen myötä talousvaikeudet koskettavat myös vanhuksia. Tiedämme, että naisten maksuvaikeudet korostuvat vanhemmissa ikäluokissa, mikä vastaa hyvin arjen käsitystä siitä, että etenkin yksin asuvat vanhukset, usein naiset, voivat olla taloudellisesti ahtaalla.

Kun vaikeudet yllättävät tai alkavat hitaasti muodostua suuremmiksi kuin itse voi kantaa, apua kannattaa hakea mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Yhteiskunta, kirkko ja kolmas sektori tarjoavat monenlaisia neuvontapalveluja.

Hallitus on politiikkariihessään helmikuun lopulla linjannut juuri edellä tarkoitettua varhaisen puuttumisen ja neuvonnan politiikkaa. Linjauksen mukaan yrityksiä ja yksityishenkilöitä kannustetaan hakemaan neuvoja ja apua velkaantumisongelmiensa ratkaisemiseen niin varhain kuin mahdollista.

Myös valtion ja kuntien täytyy tässä kantaa vastuunsa ja pitää huolta siitä, että meillä on riittävästi neuvontaresursseja myös kireinä taloudellisina aikoina. Merkittävää työtä velkaantuneiden hyväksi tekevät esimerkiksi talous- ja velkaneuvojat. Talous- ja velkaneuvontaan kannattaa panostaa, vaikka kuntien rahoitus on vaikeuksissa, sillä se maksaa itsensä takaisin. Toivonkin todella, että selvitysmies Kirsti Rissasen ansiokas esitys talous- ja velkaneuvonnan resurssien lisäämisestä toteutuu ja toisaalta että voimme kaikki yhdessä varmistaa, että talousasioissa apua tarvitsevat hakeutuvat neuvontaan niin varhain kuin mahdollista.

Lopuksi

Kommentoin lopuksi vielä lyhyesti muita kannanotossanne esitettyjä vaatimuksia hallitusohjelman kannalta. Hallitusohjelman peruslähtökohtana ikääntyneiden osalta on ikääntyneiden toimintakyvyn, omatoimisuuden sekä itsenäisen suoriutumisen vahvistaminen.

Kannanotossanne korostatte mielenterveysongelmista kärsivien vanhusten tilanteeseen puuttumista. Tämä tavoite on yhteinen hallitusohjelman kanssa. Hallitusohjelmassa linjataan yleisesti mielenterveystyön tärkeydestä ja nostetaan vanhusväestön mielenterveysongelmat yhdeksi erityispainopisteeksi, jonka tunnistamiseen, palvelujen saatavuuteen sekä henkilökunnan osaamiseen tulee panostaa.

Kannatte huolta myös hoitohenkilökunnan määrästä ja vanhuusosaamisesta. Tämä onkin aivan keskeistä vanhusten palveluiden turvaamiseksi. Hallitusohjelmaan on kirjattu keinoja, joilla hoitohenkilökunnan määrä pyritään turvaamaan. Hallitusohjelmassa korostetaan lisäksi erilaisten palvelujen ja tukien, kuten hoitotuen, omaishoidon tuen ja kotitalousvähennyksen yhteensovittamista, attavan vanhustenhoidon turvaamiseksi. Myös kannanottonne tavoitteet kotikuntalain muuttamisesta siten, että laitoshoidossa oleva vanhus saisi vapaasti valita kotikuntansa, sekä kansalaisjärjestöjen toiminnasta syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja yhteisöllisyyden lisäämiseksi on huomioitu hallitusohjelmassa.