Arvoisa työryhmän puheenjohtaja, työryhmän jäsenet ja asiantuntijat,

Nykyinen eläinsuojelulaki säädettiin vuonna 1996. Lakia pidettiin tuolloin huomattavana parannuksena eläinten kohtelun ja hyvinvoinnin sääntelyssä. Rikoslain eläinsuojelurikokset uudistettiin pari vuotta myöhemmin osana rikoslain kokonaisuudistusta vuonna 1998. Eläinten kohtelua säännellään meillä nykyisin paljolti myös Euroopan yhteisön säädöksin. Yhteisö on esimerkiksi antanut asetuksen eläinten kuljetuksista ja direktiivejä eläinten rekistereistä ja tunnistamisesta. Tuotantoeläinten oloja säännellään ja valvotaan välillisesti myös maataloustukien ja niiden ehtojen kautta.

Eläinsuojelulakien tavoitteena on toteuttaa yhteiskunnan eläintenpitoon, käsittelyyn ja kohteluun liittyviä eettisiä näkemyksiä. Pyrkimyksenä on suojella eläimiä kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta parhaalla mahdollisella tavalla siten, että käytetään hyväksi tieteellisiä tutkimustuloksia ja käytännössä saatuja kokemuksia. Eläinsuojelulaissa on myös haluttu yleisesti edistää eläinten terveyttä ja hyvinvointia.

Eläin on vanhastaan mielletty omistajansa omaisuudeksi siitä riippumatta, onko kyseessä lemmikkieläin tai maaviljelijän karja. Taloudelliset näkökohdat ovat myös vaikuttaneet eläinsuojelulakeihin. Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta totesi nykyistä lakia säädettäessä, että eläinsuojelussa tulee yhteen sovittaa niitä eettisiä tavoitteita, joita eläinten pitämiseen ja käyttämiseen liittyvillä eri osapuolilla on eläimen hyvästä. Huomioon on siten otettava taloudellisuus, tuotantoon tarvittava tehokkuus, eläinsuojeluvaatimukset ja arvoihin perustuvat eettiset näkemykset.

Erityisen tärkeää on näiden eri intressien yhteensovittaminen nykyisin. Eläinten hyötykäyttö nykyisessä maataloudessa on laajamittaista taloudellista toimintaa. Eläimiä käsitellään suurissa tuotantoyksiköissä, eläimiä kuljetetaan ammattimaisesti ja teurastamotoiminta keskittyy yhä suurempiin yksikköihin. Kaupallisessa toiminnassa voi syntyä kiusaus eläinsuojelumääräysten järjestelmälliseen kiertämiseen ja laiminlyöntiin voiton maksimoimiseksi. Myös seura- ja lemmikkieläinten merkitys ihmisten virkistyksenä ja mielenterveyden ylläpitäjänä on kasvanut. Suosion varjopuolena voi olla joidenkin koira- tai kissarotujen tehtailu tai niiden ulkomuotoon kohdistuvat terveydelle haitalliset vaatimukset. Lainsäädännön tuleekin osoittaa selvä rajat sille, mitä pidetään hyväksyttävänä ja yhteiskunnallisten arvojen mukaisena eläinten hyöty- ja virkistyskäyttönä.

Rikoslaissa eläinsuojelurikokset on nähty yleiseen järjestykseen liittyvänä rikoksena. On katsottu, että eläinten epäasiallinen tai julma kohtelu herättää yleisössä ärtymystä ja pahennusta ja niiden huono kohtelu on siksi rangaistavaa. Nämä kaksi näkökantaa - eläimen näkeminen taloudellisen hyödyn välineenä tai yleiseen järjestykseen liittyvänä asiana - on lainsäädännössä saanut varsin suuren painon. Nykyisten arvostusten ja nykyisen tietämyksen valossa asioita tulee painottaa toisin. Monet olisivat valmiita nykyistä selvemmin korostamaan eläimen arvoa elävänä olentona ja sen suojelua lainsäädännössä itsenäisenä suojelukohteena, ei vain ihmisen välineenä tai omaisuutena. Eläimiin kohdistuvien arvostusten muuttuminen heijastuu ehkä hitaasti, mutta varmasti myös lainsäädäntöön ja oikeuskäytäntöön.

Annoin noin vuosi sitten työryhmälle tehtäväksi selvittää eläinsuojelua koskevien rangaistussäännösten, eläintenpitokiellon sekä eläinten takavarikon tehostamista. Kuten äsken kuulimme, osa toimista edellyttää lainsäädännön muuttamista, osa käytännön toimia viranomaisten välisen yhteistoiminnan tehostamiseksi.

Työryhmän ehdotus törkeän eläinsuojelurikoksen tarpeesta tulee varmasti jakamaan mielipiteitä. Keskustelu ja palaute asiasta on tervetullutta. Tärkeintä on, että säännös onnistutaan kohdistaman sellaisiin tekoihin, joihin törkeän tekomuodon ankaralla rangaistuksella olisi todellista ennalta ehkäisevää vaikutusta.

Työryhmän ehdottama eläintenpitokieltoon ehdotettu laajennus eläimen omistamisen kieltämiseen on välttämätön uudistus. Myös valtakunnallisen eläintenpitokieltorekisterin perustamista pidän tärkeänä. Eläintenpitokieltojen valvominen ilman sitä on käytännössä vaikeaa, ellei mahdotonta. Työryhmä on ehdottanut rekisterin perustamisen käynnistämistä erillisenä uudistuksena. Näihin kysymyksiin palaamme uudelleen lausuntopalautteen pohjalta.

Pidän tärkeänä jatkossa tutkia myös törkeän metsästysrikoksen tarvetta. Rikoslaissa ei nykyisin ole metsästysrikoksen törkeää tekomuotoa. Laiton metsästys on kuitenkin viime aikoina muuttunut yhä ammattimaisemmaksi ja laajamittaisemmaksi ja siihen tulisi puuttua uusin keinoin.

Työryhmä on tehnyt toimeksiantonsa täyttämiseksi erinomaista - ja yksimielistä - työtä. Työryhmän ehdotukset lähetetään ennen kesälomia lausuntokierrokselle. Lausunnoista saadun palautteen pohjalta oikeusministeriössä valmistellaan asiasta hallituksen esitys.

Kiitän työryhmää sen suorittamasta työstä.