Arvoisat kuulijat, ärade åhörare

Vainojen uhrien muistopäivää vietetään holokaustin uhrien muistoksi. Tammikuun 27. päivä on Auschwitzin kuolemanleirin vapauttamisen vuosipäivä.
Toisen maailmansodan kauhujen jälkeen päätettiin, että on luotava parempi kansainvälinen järjestelmä jotta tällaista ei koskaan enää pääsisi tapahtumaan.

Euroopan neuvosto

Euroopan neuvosto perustettiin vuonna 1949 toisen maailmansodan julmien kokemusten tunnelmissa. Sodan aikana ja heti sen jälkeen Euroopan maissa oli syntynyt yleiseurooppalaisia kansalaisliikkeitä, jotka halusivat lujittaa eurooppalaista yhteistyötä ja arvopohjaa tavoitteena ehkäistä sodan uudelleen syttyminen.

Toukokuussa 1948 kokoontui Hollannin Haagissa Euroopan kongressi, johon osallistui Englannin sodanaikaisen pääministeri Winston Churchillin johdolla lähes tuhat edustajaa 16:sta Euroopan maasta: ministereitä ja parlamentaarikkoja, kirjailijoita, akateemisia vaikuttajia ja ammattiyhdistysaktiiveja. Kokouksen julkilausumaan tuli ajatus eurooppalaisen parlamentin perustamisesta, ihmisoikeuksien peruskirjasta sekä sen toteuttamista valvovasta ihmisoikeustuomioistuimesta.

Haagin kongressin suositusten mukaisesti luotiin organisaatio, johon kuuluivat päätösvaltaa käyttävä hallitustenvälinen ministerikomitea sekä neuvoa-antava hallituksista riippumaton parlamentaarinen yleiskokous. Kymmenen maata: Ranska, Belgia, Hollanti, Luxemburg, Iso-Britannia, Irlanti, Italia, Norja, Ruotsi ja Tanska allekirjoittivat Euroopan neuvoston perussäännön 5. toukokuuta 1949. Perussäännön tultua voimaan tuon vuoden elokuussa Euroopan neuvosto aloitti toimintansa Strasbourgissa, Ranskassa.

Finland deltog i Europarådets verksamhet från mitten av 1970-talet. Finländska experter satt med i beredningsorganen, ministrar deltog i ministerkommittén och riksdagsledamöter höll kontakt med den parlamentariska församlingen. I maj 1989 blev Finland fullvärdig medlem. De händelser som inträffade i Europa kort därefter ledde även till stora omvälvningar inom Europarådet. I dagens läge har Europarådet 47 medlemsländer. Vitryssland är det enda europeiska land som står utanför. Dess ansökan om medlemskap är lagd på is på grund av det politiska läget i landet.

Euroopan neuvoston perustehtävä on ihmisoikeuksien, moniarvoisen demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen turvaaminen ja kehittäminen. Ihmisoikeustyöhön kuuluu myös rasismin ja muukalaisvihan vastainen toiminta.

Vuonna 1993 Euroopan neuvoston huippukokous Wienissä hyväksyi erityisen rasismin, muukalaisvihan, antisemitismin ja suvaitsemattomuuden vastaisen julistuksen ja siihen liittyvän toimintaohjelman. Wienin julistuksen tuloksena perustettiin rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio (European Commission against Racism and Intolerance, ECRI). Komission tehtävänä on seurata, tarkastella ja arvioida jäsenmaiden lainsäädäntöä, politiikkaa ja muita rasismin vastaisia toimia. Komissio voi laatia suosituksia jäsenmaiden hallituksille tai ehdottaa toimenpiteisiin ryhtymistä.

Viime vuosina Euroopan neuvosto on myös lanseerannut kaikille "tavallisille" ihmisille suunnattuja rasismin vastaisia kampanjoita, kuten kampanjan "Kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia - All Different, All Equal", sekä aivan tuoreen "Speak Out Against Discrimination".

Tunnetuin Euroopan neuvoston toimielimistä lienee kuitenkin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin. Euroopan ihmisoikeussopimuksella ja sen lisäpöytäkirjoilla on luotu varsin ainutlaatuinen ja tehokas järjestelmä ihmisoikeuksien suojaamiseksi.

Liittyessään Euroopan neuvostoon valtion on hyväksyttävä myös Euroopan ihmisoikeussopimus itseään sitovaksi. Ihmisoikeussopimuksen velvoitteiden täyttämistä valvoo Strasbourgissa toimiva Euroopan ihmisoikeustuomioistuin. Tuomioistuimessa on yksi tuomari jokaisesta sopimusvaltiosta. Heidät valitsee Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous kuudeksi vuodeksi kerrallaan. (Tuomioistuimen suomalaisjäsen on oikeustieteen tohtori Päivi Hirvelä).

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen perustamisesta tulee siis tänä vuonna (2009) kuluneeksi 50 vuotta. Nykymuotoisen pysyvän ja kokopäiväisen tuomioistuimen kymmenvuotispäivää vietettiin juuri, 1. marraskuuta 1998. Alkuvuosikymmeninä toimineet osa-aikaiset valvontaelimet nimittäin lakkautettiin, kun ihmisoikeusvalitusten ja Euroopan neuvoston jäsenmaiden määrä kasvoi, ja ne korvattiin uudella, pysyvällä ja täysipäiväisesti toimivalla Euroopan ihmisoikeustuomioistuimella marraskuusta 1998. Tuomioistuin on osoittautunut tarpeelliseksi - ainakin jos tarpeellisuutta mitataan valitusten ja annettujen tuomioiden määrällä. Tuomioistuin antoi nimittäin 10.000:nnen tuomionsa syyskuussa 2008. Tapauksessa ei tosin ollut sinänsä kyse syrjinnästä vaan tahdonvastaisista katoamisista Tsetseniassa.

Euroopan ihmisoikeussopimus ja sen lisäpöytäkirjat suojaavat lähinnä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia, sellaisia kuten oikeus elämään, oikeus vapauteen ja turvallisuuteen, oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin tai oikeus yksityis- ja perhe-elämän kunnioitukseen, uskonnonvapauteen, sananvapauteen, kokoontumis- ja yhdistymisvapauteen, omaisuudensuojaan, koulutukseen ja vapaaseen liikkumiseen. Sopimuksen 14 artikla velvoittaa takaamaan nämä Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja sen lisäpöytäkirjoissa turvatut oikeudet ilman mitään sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, kieleen, mielipiteeseen tai vastaavaan seikkaan liittyvää syrjintää.

Vuonna 2000 Euroopan ihmisoikeussopimukseen tehtiin 12. lisäpöytäkirja, jolla syrjinnän kieltoa laajennettiin. Tällä uudella pöytäkirjalla syrjinnän kielto ulotetaan kaikille elämänalueille, yleiseksi.

Pöytäkirja on tullut sekä kansainvälisesti että Suomen osalta voimaan 1.4.2005. Pöytäkirjan myötä kaikkinainen väitetty syrjintä voidaan valitusasiana saattaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsiteltäväksi. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä yleisen syrjinnän kiellosta ei kuitenkaan vielä ole.

Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä syystä, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on toimivaltainen käsittelemään mainitun pöytäkirjan väitettyä rikkomista koskevan valitusasian vasta, kun väitetty rikkomus on sopimusvaltiossa tapahtunut voimaantulopäivän jälkeen, eli siis 1.4.2005 jälkeen. Koska valittajan on myös käytettävä kaikki kotimaiset oikeussuojakeinot ennen valitustaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle - ja ottaen vielä huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen muutaman vuoden mittaiset käsittelyajat - mennee vielä jonkin aikaa ennen kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antaa ensimmäiset linjanvetonsa uudesta lisäpöytäkirjasta. Toki valituksia 12. lisäpöytäkirjan väitetyistä rikkomuksista on tuomioistuimelle jo tehty, mutta toistaiseksi ne on kaikki jätetty tutkittavaksi ottamatta muodollisten valitusedellytysten puuttumisen vuoksi.

Sisäinen turvallisuus ja oikeusministeriön toiminta

Pelkät kansainväliset järjestelmät eivät yksin riitä. Jokaisen sivistysvaltion on itse jatkuvasti taisteltava rasismia ja syrjintää vastaan.

Suomen sisäisen turvallisuuden ohjelman linjausten mukaisesti oikeusministeriössä varmistetaan, että lainsäädännön ja oikeusjärjestelmän avulla voidaan tehokkaasti puuttua rasistisiin rikoksiin sekä internetissä esiintyviin rasistisiin ja viharikoksiin liittyviin viesteihin.

Lisäksi arvioidaan tarve säätää internet-sivustojen ylläpitäjille rasistisen rikoksen tunnusmerkistön täyttävän aineiston seuranta- ja poistamisvelvollisuus. Rasististen rikosten käsittelyä rikosoikeusprosessissa tehostetaan lisäämällä poliisin ja syyttäjän yhteistyötä, jotta rikoksen motiiviin liittyvät seikat tulevat riittävässä laajuudessa selvitettyä.

Undersökningar kommer att göras av hur misstankar om rasistiska brott behandlas i rättssystemet. Undersökningarna visar hur misstankar om rasistiska brott som anmälts till polisen går vidare till åklagaren och till domstolsbehandling. Härigenom ökar möjligheterna att följa hur väl systemet fungerar.

Vuodenvaihteessa päättyneessä kansallisessa väkivallan vastaisessa ohjelmassa kiinnitettiin huomioita rasistisen väkivallan ehkäisyyn. Monet ohjelmassa suositellut toimenpiteet ovat edelleen ajankohtaisia. Ohjelmassa kiinnitetään huomioita mm. rasististen rikosten uhreille tarjottavien palvelujen kehittämiseen ja uhrien kanssa työskentelevien henkilöiden osaamiseen. Lisäksi suositellaan rasismin esille ottamista mm. poliisin, vartijoiden ja vankilatyöntekijöiden työhönottohaastattelussa. Etnisten vähemmistöjen luottamusta rikosoikeudenhoidon ja muihin viranomaisiin lisäisi se, että vähemmistöjen jäseniä otettaisiin kyseisten viranomaisten työntekijöiksi nykyistä enemmän.

Rasistiset rikokset

Rasistisia rikoksia ei ole määritelty laissa. Rasistisena voidaan pitää mitä tahansa rikosta, joka tehdään rasistisesta motiivista. Rasistinen motiivi on kyseessä lähinnä silloin, kun rikos kohdistetaan kansalliseen, rodulliseen, etniseen tai uskonnolliseen kansanryhmään tai siihen kuuluvaan henkilöön tähän ryhmään kuulumisen perusteella. Käsite viharikokset on laajempi, sillä siinä rikoksen kohteena voivat olla mitkä tahansa muutkin kansanryhmät kuten sukupuolisesti poikkeavat tai vammaiset. Tällöin esimerkiksi internetissä tapahtuvan rasistisen tai muunlaisen vihan lietsomisen yhteydessä puhutaan vihapuheista ("hate speech"). Rasistisista tai vihan motiiveista tehty rikos tulee rangaistavaksi joko itsenäisenä rikoksena tai yksittäisestä rikoksesta tuomittavaa rangaistusta voidaan koventaa rasistisen motiivin perusteella.

Kiihottaminen kansanryhmää vastaan

Rasistinen kiihotus ja materiaalin levittäminen on keskeiseltä osin kriminalisoitu kiihottamisena kansanryhmää vastaan (jäljempänä kiihottamisrikos).

Rasistisen ilmaisun kriminalisoimisen taustalla on Kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskeva kansainvälinen yleissopimus (SopS 37/1970).

Kiihottaminen kansanryhmää vastaan (RL 11 luvun 10 §) kuuluu seuraavasti:

"Joka yleisön keskuuteen levittää lausuntoja tai muita tiedonantoja, joissa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin kansallista, etnistä, rodullista tai uskonnollista ryhmää taikka niihin rinnastettavaa muuta kansanryhmää, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi."

EU:n rasisminvastainen puitepäätös täytäntöön pantavaksi

Rasisminvastaisen rikoslainsäädännön kattavuus on tulossa arvioitavaksi, sillä EU:ssa on monien vuosien ponnistelujen jälkeen marraskuussa 2008 hyväksytty rasisminvastainen puitepäätös (16771/08, Droipen 126). Oikeusministeriössä pian käynnistyvän täytäntöönpanon valmistelun yhteydessä tullaan panemaan täytäntöön myös Euroopan neuvoston tietoverkkorikoksia koskevan yleissopimuksen rasistisia rikoksia koskeva lisäpöytäkirja (ETS 189).

Molempiin asiakirjoihin sisältyy muun muassa kriminalisointivelvoitteita, jotka koskevat yksilöön tai ryhmään kohdistuvien rasististen viestien julkista levittämistä samoin kuin kansainvälisen sotarikostuomioistuimen ja kansainvälisen rikostuomioistuimen määrittelemien joukkotuhontarikosten, rikosten ihmisyyttä vastaan ja sotarikosten julkista puolustelua, kieltämistä tai vakavaa vähättelyä.

Muut selvitykset

Täytäntöönpanon yhteydessä arvioidaan myös kiihottamisrikoksen rangaistusasteikon riittävyys ennen kaikkea Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön vaatimusten kannalta silloin, kun on kysymys julkisesta yllytyksestä joukkotuhontaan (perussäännön 25 artiklan 3 kappaleen e kohta).

Justitieministeriet utreder även metoder att minska förekomsten av rasistiska skriverier på chattsidorna på Internet bland annat genom att se över möjligheterna för den som driver webbsidan att effektivare övervaka den. Rasistiska motiv används sällan som grund för en straffskärpning. I detta sammanhang utfärdade riksåklagarämbetet sommaren 2008 anvisningar för åklagarna i syfte att bland annat förbättra identifieringen av rasistiska motiv.

Rikoslainsäädännön muutostarve?

Ainoa EU:n rasisminvastaisen puitepäätöksen edellyttämä selvä muutostarve rikoslainsäädäntöön on, että oikeushenkilön rangaistusvastuu on ulotettava kiihottamiseen kansanryhmää vastaan. Muita mainittavia tarkistuksia rikoslainsäädäntöön ei ilmeisesti ole odotettavissa, sillä rasistiset teot ovat Suomessa kattavasti kriminalisoitu ja lisäksi rasistinen motiivi voidaan ottaa huomioon rangaistuksen koventamisperusteena. Mahdollinen tarve täsmentää lainsäädäntöä tutkitaan.

Hyvät kuulijat, lopuksi haluan vielä korostaa, että jos ja kun ihmisoikeusloukkauksia edelleen tapahtuu, on tärkeää, että asioita ei jätetä selvittämättä eikä syyllisiä rankaisematta.

Kiitos mielenkiinnostanne!

Tack for Er uppmärksamhet!