Viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan välinen yhteistyö on avainasemassa myös mitä tulee kotimaisen ihmisoikeuspolitiikan tuloksellisuuteen. Kansalaisjärjestöillä on viranomaistyön kannalta arvokasta tietopohjaa ja osaamista, jota halutaan hyödyntää ihmisoikeuspoliittisen selonteon valmisteluissa.

Selonteon valmisteluun liittyvästä ensimmäisestä kansalaisjärjestöjen kuulemistilaisuudesta on nyt kulunut vuosi. Eduskunnan vuonna 2004 antaman lausuman mukaisesti valtioneuvoston toiseen ihmisoikeuspoliittiseen selontekoon ollaan sisällyttämässä aikaisempaa laajempi kotimaan ihmisoikeustilannetta kuvaavaa osuus. Tämä kuulemistilaisuus antaa erinomaisen mahdollisuuden avoimeen dialogiin ja ajatustenvaihtoon selonteon kotimaisen osuuden tarkemmasta sisällöstä.

Selvitys perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisesta Suomessa laaditaan ministeriöiden välisenä yhteistyönä siten, että kukin ministeriö vastaa oman toimialansa asioita koskevasta osuudesta. Oikeusministeriö koordinoi selvityksen laatimista. Työ tehdään voimassa olevien resurssien puitteessa. Selonteon kotimaisen osuuden valmistelussa on haettu kerta kerralla parempaa tapaa raportoida eduskunnalle ihmisoikeuksien toteutumisesta kotimaassa. Nyt valmistelun lähtökohtana on ensimmäistä kertaa yhtenäisen selvityksen laatiminen.

Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Säännös korostaa pyrkimystä perusoikeuksien aineelliseen turvaamiseen muodolliseen, menettelyvaatimuksiin liittyvän perusoikeusturvan rinnalla. Säännös ulottaa julkisen vallan turvaamisvelvollisuuden perusoikeuksien ohella myös Suomea velvoittavissa kansainvälisissä sopimuksissa turvattuihin ihmisoikeuksiin ja se vastaa tältä osin ihmisoikeussopimusten lähtökohtia ja niiden kansainvälisissä valvontaelimissä samaa tulkintaa. Julkisen vallan oikeuksien turvaamiseen liittyvät keinot jäävät kussakin tapauksessa erikseen harkittaviksi. Keskeisiin keinoihin kuuluvat perusoikeuden käyttöä turvaavan ja täsmentävän lainsäädännön säätäminen sekä taloudellisten voimavarojen kohdentaminen (Perusoikeusuudistus, oikeusministeriön lainvalmisteluosaston julkaisu 6/1995 s. 74-75).

Yhtäältä oikeuksien turvaamisvelvoitteen johdosta selonteon kotimaisessa osuudessa ei voida asettaa oikeuksia tärkeysjärjestykseen samalla tavoin kuin selonteon kansainvälisessä osuudessa, vaan kaikkien oikeuksien toteutumiseen on kiinnitettävä huomiota yhtäläisin perustein. Toisaalta tämä ei sulje pois sitä, ettei kotimaisessa osuudessa voi kohdistaa katseen keskeisiin ajankohtaisiin perus- ja ihmisoikeusongelmiin Suomessa sekä selvittää niitä koskevia toimenpiteitä tai mahdollisia suunnitelmia. Kotimainen osuus ei tule olemaan tyhjentävä esitys Suomen ihmisoikeustilanteesta eikä siihen tulla sisällyttämään aikaisempien kehittämistoimien tai nykytilan kattavia kuvauksia. Esimerkiksi voimassa olevaa säädöspohjaa taikka lainsäädännöllisiin tai muihin toimenpiteisiin ryhtymistä tullaan selostamaan vain siltä osin kuin tämä kussakin asiayhteydessä on tarpeen.

Hallituksen pyrkimyksenä on käsitellä avoimesti perus- ja ihmisoikeuksien toteuttamiseen liittyviä ajankohtaisia haasteita kotimaassa. Kuten kansalaisjärjestöille ja muille kuulemistilaisuuteen osallistuville tahoille jaetusta alustavasta selonteon luonnoksesta käy ilmi, kotimaiseen osuuteen on tarkoitus sisällyttää katsaukset esimerkiksi vapautensa menettäneiden oikeuksista, yksityisyyden suojasta, sananvapaudesta sekä uskonnonvapaudesta ja muusta vakaumuksesta. Siinä on myös tarkoitus käsitellä mielenterveyspotilaiden oikeuksien toteutuminen samoin kuin eduskunnan oikeusasiamiehen laillisuusvalvontatehtävässään esille nostamat kysymykset esimerkiksi riittävästä toimentulosta sekä terveys- ja sosiaalipalveluiden saatavuudesta. Selonteossa pyritään myös kiinnittämään huomiota esimerkiksi perheväkivaltaan, asunnottomuuteen, lasten, naisten ja vammaisten ongelmiin samoin kuin vähemmistöihin kohdistuvaan suvaitsemattomuuteen ja syrjintään. Siinä korostuisivat myös hyvän hallinnon vaatimusten ja oikeusvaltioperiaatteen huomioon ottaminen yleisemminkin ja erityisesti ulkomaalaisten aseman arvioinnissa. Kotimaisten perus- ja ihmisoikeuskysymysten tarkastelu jäsentyy selonteossa pääpiirteissään ihmisoikeussopimusten jaottelun ja niissä tarkoitettujen oikeuksien mukaisella tavalla.

Regeringen strävar efter öppenhet i arbetet med aktuella utmaningar som gäller grundläggande fri- och rättigheter och mänskliga rättigheter här hemma. Som det framgår av det preliminära utkast till redogörelse som har skickats till medborgarorganisationerna och andra instanser som deltar i utfrågningen, har vi för avsikt att i det nationella avsnittet ta med översikter om t.ex. rättigheterna för dem som har förlorat sin frihet samt om skyddet för privatlivet, yttrandefriheten, religionsfriheten och annan övertygelse. Meningen är också att behandla psykiatriska patienters rättigheter och de frågor som riksdagens justitieombudsman har tagit fram i sin laglighetskontroll, t.ex. om tillräcklig utkomst och tillgången till hälsovårdstjänster och sociala tjänster. I redogörelsen försöker vi också fokusera t.ex. familjevåld, bostadslöshet, barns, kvinnors och handikappades problem liksom också intolerans mot och diskriminering av minoriteter. I redogörelsen betonas också vikten av att beakta de krav som ställs av god förvaltning och rättsstatsprincipen på ett mer allmänt plan och särskilt i bedömningen av utlänningars ställning. Granskningen av de nationella frågorna om grundläggande fri- och rättigheter och mänskliga rättigheter följer i sina huvuddrag dispositionen i konventionerna om de mänskliga rättigheterna och indelningen av de rättigheter som avses i dem.

Kun arvioidaan perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista Suomessa lähtökohdaksi on otettu kansainvälisten valvontaelinten suositusten ja päätelmien ohella myös tuomioistuinten ja ylimpien laillisuusvalvojien ratkaisuja sekä perustuslakivaliokunnan käytäntöä. Selonteossa on myös jakso niistä ihmisoikeustuomioistuimen tuomioista, joissa Suomen on todettu rikkoneen ihmisoikeussopimuksen velvoitteita.

Selonteon kotimaiseen osuuteen ei tällä kertaa ole tarkoitus yhdistää toimintaohjelmaa. Toimintaohjelman laatimista tarkoittava työ olisi ollut erittäin vaativa ja edellyttänyt, että olisi saatu lisäresursseja ohjelman laatimista ja ministeriöiden välistä koordinaatiota varten. Ajatuksena on kuitenkin, että toimintaohjelman laatiminen voitaisiin ottaa seuraavan selonteon yhteydessä esille omana prosessina. Valmisteilla olevassa selonteossa voitaisiin pyytää, että eduskunta ottaisi kantaa tähän ajatukseen.

Perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisessa korostuu monesti asioiden laajuus ja poikkihallinnollisuus, mikä asettaa vaatimuksia ihmisoikeustyön laajemmalle koordinoimiselle. Ajatus kansallisen ihmisoikeusinstituution perustamisesta on herännyt juuri nykyisen järjestelmän hajanaisuudesta ja tarpeesta koordinoida tiedon kokoamista ja arviointia samoin kuin tiedonvaihtoa erityisesti kansainvälistä yhteistyötä varten. Valtioneuvoston piirissä selvitetään parhaillaan kansallisen ihmisoikeusinstituution toteuttamisen eri vaihtoehtoja ja edellytyksiä. Lisäksi oikeusministeriön 25.1.2007 asettamassa yhdenvertaisuustoimikunnassa tutkitaan parhaillaan mahdollisuuksia kehittää eri ihmisoikeustoimijoiden yhteistyötä yhdenvertaisuus-, tasa-arvo- ja syrjintäasioissa.

Hyvät kuulijat,

Toivomme tässä tilaisuudessa näkemyksiänne siitä, onko selonteon kotimaisen osuuden suunta oikeanlainen. Kannustankin teitä aktiiviseen keskusteluun.

Näillä sanoilla toivotan Teidät myös omalta osaltani lämpimästi tervetulleeksi kuulemistilaisuuteen.