Tämän päivän motto "Ammattitaidolla arvokasta elämää" huokuu mielestäni hyvää itsetuntoa. Teillä on siihen hyvä syy. Olette ammattitaitoisia ihmisiä ja tuotte kanssaihmistenne elämään arvokkuutta. Tämä on vastuullinen tehtävä ja teillä onkin aihetta olla ammatistanne ylpeitä.

Sosiaaliala kattaa ihmisen koko elämänkaaren. Jokainen meistä on elämänsä aikana toistuvasti sosiaalialan ammattilaisten kanssa tekemisissä iästä, sukupuolesta ja varallisuudesta riippumatta. Sosiaalialan ammattilaisina edustatte siksi arkipäiväisen elämän näkökulmasta erittäin tärkeää ammattiryhmää. Tehtävänne on meidän kaikkien arkielämän kannalta keskeinen: pitää huolta siitä, että jokaisella on hyvät oltavat. Te toteutatte omalta osaltanne ihmisten oikeutta hyvään ja arvokkaaseen elämään.

Mitä tarkoittaa oikeus hyvään elämään?

Hyvä elämä pitää luonnollisesti sisällään paljon sellaista, johon mikään laki tai viranomaisen toimi ei voi vaikuttaa. Emme voi säätää kaikille oikeutta onnellisuuteen. Mutta hyvän elämän edellytyksiä on luotavissa valtion ja viranomaisten toimesta. Valtiolla on yhtäältä velvollisuus olla turhaan puuttumatta ihmisten elämään ja toisaalta valtiolla on velvollisuus toimia yksittäisten ihmisten hyväksi. Tämä velvollisuus on käytännössä säädetty lakiin. Esimerkiksi velvollisuus järjestää sosiaalialan palveluja perustarpeiden tyydyttämiseksi on keino lainsäädännön kautta varmistaa jokaiselle hyvä elämä. Koti, ruoka, vaatteet ja terveys ovat perusedellytyksiä hyvälle elämälle.

En kuitenkaan aio kertoa teille miten nämä asiat on kirjattu lainsäädäntöömme vaan ajattelin pohtia sitä, miten oikeus hyvään elämään näkyy perustuslaissamme. Mistä ne periaatteet, joita sosiaalialan lainsäädäntömme ilmentää, ovat peräisin?

Puheeni otsikon toisessa osassa kysytäänkin, mitä eväitä perustuslakimme antaa arvokkaaseen elämään?

Arvokasta elämää tai oikeutta hyvään elämään ei mainita perustuslaissa. Perustuslaki sisältää kuitenkin erillisen luvun jokaiselle kuuluvista perusoikeuksista.

Perusoikeudet ovat jokaiselle ihmiselle kuuluvia perustavanlaatuisia, eli erityisen tärkeitä, oikeuksia. Koska perusoikeudet on kirjattu perustuslakiin, ovat ne luonteeltaan pysyviä. Perusoikeudet ovat lakihierarkiassa ylemmällä tasolla kuin tavalliseen lakiin kirjatut oikeudet ja niillä on merkitystä koko oikeusjärjestyksen arvoperustana. Näin perusoikeuksien toteutuminen voidaan sanoa olevan yksi edellytys hyvälle elämälle. Mitä perusoikeudet sitten ovat?

Perustuslakimme 1 §:n mukaan valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa. Jokaiselle kuuluvia perusoikeuksia ovat esimerkiksi oikeus elämään, oikeus yhdenvertaisuuteen ja oikeus yksityiselämän suojaan.

Teidän alaanne keskeisesti koskeva perusoikeus on kirjattu perustuslain 19 §:ään. Tämän pykälän mukaan jokaisella on oikeus sosiaaliturvaan. Pykälässä turvataan jokaiselle, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.
Utöver detta ska var och en garanteras rätt till grundläggande försörjning i sådana situationer där han eller hon inte har möjlighet att skaffa försörjning på grund av arbetslöshet, sjukdom, invaliditet eller hög ålder eller på grund av ett barns födelse eller förlust av vårdnadshavare.

Jokaiselle on myös turvattava riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja julkisen vallan on edistettävä väestön terveyttä. Lähtökohtana voidaan pitää sellaista palvelujen tasoa, joka luo jokaiselle ihmiselle edellytykset toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä .

Perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu on myös tuettava. Hyvinvoinnilla tarkoitetaan tässä yhteydessä laajasti lapsen aineellista ja henkistä hyvinvointia. Perustuslakisääntelyyn sisältyy yleinen ajatus lapsen turvallisista kasvuoloista ja korostus lapsen yksilöllisten tarpeiden huomioon ottamisesta. Hyvinvoinnin turvaamiseen kuuluu siten myös suoja väkivaltaa, alistamista ja hyväksikäyttöä vastaan .

Lopuksi pykälässä säädetään velvollisuus edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä.

Valtiolla on siis velvollisuus pitää huolta ihmisistä. Oikeus huolenpitoon on osa oikeutta hyvään elämään. Huolenpidolla tarkoitetaan tässä juuri niitä asioita joita sosiaalialan ammattilaiset työkseen tekevät.

Tämän lisäksi otan tässä esille perustuslain 22 §:n, jonka mukaan julkisen vallan on turvattava paitsi perusoikeuksien, myös ihmisoikeuksien toteutuminen.

Ihmisoikeudet ovat kansainvälisiin sopimuksiin kirjattuja jokaiselle kuuluvia oikeuksia. Sisällöllisesti ne ovat hyvin pitkälle perusoikeuksien kanssa samoja oikeuksia. Kun perustuslakiimme kuuluvien perusoikeuksien rinnalle otetaan ihmisoikeudet, saamme kattavan järjestelmän, joka määrää jokaiselle ihmiselle kuuluvista oikeuksista. Suomi on laajasti sitoutunut eri ihmisoikeussopimuksiin ja edistää ihmisoikeuksien toteutumista.

När vi tittar på de rättigheter som skrivits in i internationella instrument om mänskliga rättigheter får vi en ännu bredare uppfattning om vad som avses med rätten till ett gott liv.

YK:n ihmisoikeusjulistus myöntää jokaiselle oikeuden nauttia hänen ihmisarvolleen ja hänen yksilöllisen olemuksensa vapaalle kehittymiselle välttämättömiä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia. YK:n ihmisoikeusjulistusta on seurannut yhteensä yhdeksän ihmisoikeussopimusta . Tämän lisäksi Euroopassa on laadittu omia, alueellisia, ihmisoikeussopimuksia . Tuon tässä esille joitakin esimerkkejä:

Jokaisella on oikeus sosiaaliturvaan sosiaalivakuutus mukaan luettuna. (TSS 9)
Jokaiselle tunnustetaan oikeus nauttia korkeimmasta saavutettavissa olevasta ruumiin- ja mielenterveydestä. (TSS 12)
Suurin mahdollinen suojelu ja apu on annettava perheelle, varsinkin sen perustamista varten ja niin kauan kuin se on vastuussa vajaavaltaisten lasten huollosta ja kasvatuksesta. (TSS 10)
Jokaisella lapsella on oikeus alaikäisyytensä edellyttämään suojeluun perheensä, yhteiskunnan ja valtion taholta. (KP 24)
Kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. (LOS 3)
Vammaisilla henkilöillä on oikeus itsenäisyyteen, yhteiskuntaan sopeutumiseen ja yhteiskunnalliseen elämään osallistumiseen. Jokaisella ikääntyneellä henkilöllä on oikeus sosiaaliseen suojeluun. Jokaisella on oikeus suojeluun köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä vastaan. Jokaisella on oikeus asuntoon. (uudistettu ESP artiklat 15, 23, 30, 31)

Nämä ovat yksittäisiä esimerkkejä kansainvälisiin sopimuksiin kirjatuista oikeuksista, joita Suomi on sitoutunut toteuttamaan. Kuten huomaatte, kyseessä on tuttuja asioita ja periaatteita, joita on kirjattu myös omaan lainsäädäntöömme.