lautakuntanne työ on ollut ensimmäinen laatuaan monessa suhteessa. Ensinnäkään tutkintaa ei ole aiemmin kohdistettu puhtaaseen rikostapaukseen, tekoon johon ei lainkaan liity normaalia lautakuntatyötä leimaavaa onnettomuuselementtiä. Tähän liittyy myös toinen ainutlaatuisuus. Jotta lautakuntanne on voinut saada kaikki tarvitsemansa tiedot ja viedä työnsä päätökseen, teitä varten piti säätää laki.

Kolmantena erikoisuutena on lautakunnan kokoonpano. Lähes kaikki jäsenet ovat ministeriöiden virkamiehiä. Kokoonpanoratkaisu varmisti sen, että tieto lautakunnan välttämättömiksi havaitsemista toimista on saatu ripeästi, työn kuluessa, tietoon niiden toteuttamisista vastaaville ministeriöille. Näin on monen suosituksen kanssa myös tehty. Suositusten laatimisen ja niiden toimeenpanon läheinen yhteys selittää pitkälle myös sitä, että nyt julkistettaviin suosituksiin ei liity paljoa uutta ja yllättävää.

Työtään parhaillaan tekevä Kauhajoen surmia tutkiva lautakunta koostuu muista kuin ministeriöiden palveluksessa olevista asiantuntijoista, mikä on yleensä myös onnettomuustutkinnassa pääsääntö. On mielenkiintoista nähdä, löytyykö tässä työssä uusia näkökulmia tällaisten rikosten ennalta ehkäisemiseen, tai arvostellaanko viranomaisen toimintaa kovemmin kuin te olette tehneet.

On ollut aivan välttämätöntä, että lautakunta on onnettomuustutkinnan menetelmiä noudattaen käynyt systemaattisesti ja perusteellisesti läpi Jokelan tragedian tapahtumat, tapahtumien taustat ja viranomaisten toiminnan ennen tapahtumaa, sen kuluessa ja sen jälkeen.

Lautakunnan suosituksista vain kysymys henkirikoksen valmistelemisen rangaistavuudesta kuuluu oikeusministeriön vastuulle. Lautakunta on viisaasti kirjannut toimenpiteeksi vasta asian selvittämisen.

Rikosten ennalta ehkäisyä koskevat valtuudet ovat parhaillaan kokonaisuudessaan pohdittavina esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilain uudistamista selvittävässä toimikunnassa. Toimikunnan on määrä luovuttaa mietintönsä maaliskuussa 2009. Rikosten ennalta ehkäisemistä koskevat valtuudet ja rikosten valmistelun säätäminen rangaistavaksi liittyvät tiiviisti yhteen. Tämän vuoksi tarvetta rangaista valmistelemisesta on mahdollista arvioida vasta, kun toimikunnan ehdotukset ovat valmiit. Ehdotusten ja niistä saadun lausuntopalautteen perusteella nähdään, millaista lisätarvetta on puuttua rikoksiin jo ennen niiden yritysvaihetta.

Yrityksen rangaistavuus on Suomessa suhteellisen laaja. Tämä tuli esiin mm. Liedon ryöstötapauksessa, jossa sekä syyttäjä että käräjäoikeus katsoivat teon edenneen yritysasteelle jo siinä vaiheessa, kun vastaajat olivat lähteneet liikkeelle kohti ryöstökohdetta. Tuomio ei ole vielä lainvoimainen eikä oikeusministeriö vakiintuneeseen tapaansa ota kantaa keskeneräiseen juttuun.

Arvioitaessa murhan valmistelukriminalisoinnin tarpeellisuutta on hyvä muistaa myös se, että Jokelan ja Kauhajoen tragedioita tällainen kriminalisointi ei olisi auttanut ehkäisemään.

Asia on kuitenkin niin tärkeä, kuten tutkintalautakuntakin on todennut, että selvityksen jälkeen eräiden vakavimpien rikosten valmistelu tultaneen kriminalisoimaan, vaikka asia ei tosiasiallisesti merkitsisi muun muassa näyttövaikeuksien vuoksi suurta muutosta nykytilanteeseen.

Julkisuudessa on paljon puhuttu lainsäädännön laadusta ja myös oikeuskansleri on ottanut asian esille. Tässä yhteydessä onkin syytä korostaa, että rikoslain merkittävät muutokset tulee tehdä paremman sääntelyn periaatteiden mukaisesti. Politiikassa täytyy uskaltaa puolustaa sitä, että lakeja säädetään huolella.

Haluan lopuksi kiittää lautakuntaa hyvin tehdystä ja huolellisesta työstä tämän traagisen, kansakunnan muistiin jäävän tapahtuman selvittämisessä.