Hyvät kuulijat,

Vuosi 1918 oli monin tavoin merkittävä Suomen historiassa. Vuoden aikana uusi valtio sai suurvaltojen tunnustuksen itsenäisyydelleen, kävi läpi kivuliaan sisällissodan, sääti torpparilain ja hylkäsi monarkian. Samana vuonna perustettiin myös Keravan Urheilijat ja Keski-Uusimaa -sanomalehti.

Urheiluseurojen toiminta lähti laajamittaisesti käyntiin viime vuosisadan alkupuolella raittiusaatteen siivittämänä. Seuroilla oli merkittävä rooli paitsi suomalaisen yhdistyskentän vakiinnuttamisessa myös poliittisten identiteettien vahvistamisessa. Nykyään Suomessa toimii noin 9000 aktiivista liikunta- ja urheiluseuraa, jotka muodostavat suomalaisen kilpaurheilun ja kuntoliikunnan selkärangan.

--

Yhdistyskenttä on tärkeä osa kansalaisyhteiskuntaa. Siksi se heijastelee muun yhteiskunnan muutoksia erityisen herkästi. Suomen EU-jäsenyys, väestön ikääntyminen ja talouden globalisaation tuomat haasteet vaikuttavat kaikki myös yksittäisiin yhdistyksiin, urheiluseurat mukaan lukien.

Kolmannelle sektorille on asetettu suuria odotuksia julkisten palveluiden täydentäjänä. Niin urheiluseurojen kuin muidenkin yhdistysten toiminta on muuttunut jatkuvasti ammattimaisemmaksi ja erikoistuneemmaksi. Muiden toimintaympäristön muutosten lisäksi liikunnan harrastamisen luonne on muuttunut. Kauas on tultu niistä ajoista, kun talkootyönä rakennetulle seurantalolle kokoonnuttiin tervehenkisen urheiluharrastuksen merkeissä. Viime vuosisadan alun aikalaisille "liikuntapalveluiden tuottaminen" olisi käsitteenä ollut vieras.

Liikuntaharrastuksen luonteen muuttuminen vaikuttaa vahvasti myös urheiluseurojen toimintaan. Toiminta on yleisellä tasolla edelleen ilahduttavan aktiivista, mutta siihen sitoudutaan heikommin ja lyhyemmäksi aikaa kuin aikaisemmin. Vanhemmat toimivat seurassa usein vain niin kauan kuin heidän lapsensa jaksavat harrastaa lajia. Urheiluseuran jäsenet mieltävät roolinsa yhä useammin seuran asiakkaiksi, jotka saavat sovittuja palveluita säädettyä maksua vastaan.

Tätä kehityssuuntaa moni vanha järjestötoimija katselee vierastaen. On hankala motivoida mukaan vapaaehtoisia, kun ammattimaistunut seuratoiminta alkaa muistuttaa yhä enemmän päivätyötä. Järjestökulttuuri ei kehity, koska jäsenet kiinnittyvät vain seuran toimintaan ja palveluihin. Tästä on seurannut yleisemmällä tasolla myös se, että rajanveto yleishyödyllisen toiminnan ja voittoa tavoittelevan elinkeinotoiminnan välillä on muuttunut hankalammaksi, mikä on aiheuttanut yhdistyksille verotuksellisia ongelmia.

Keväällä 2007 hallitus asetti Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnan (Kanen) pohtimaan muiden muassa äsken esille nostamiani järjestöjen kohtaamia haasteita. Neuvottelukunnassa sekä sen alaisissa työryhmissä ja jaostoissa on edustettuna niin järjestökenttää kuin julkishallintoakin. Tarkoituksena on pohtia kansalaisyhteiskunnan tilaa ja tehdä konkreettisia toimenpide-ehdotuksia valtioneuvostolle. KANE:n puitteissa on pohdittu järjestöjen taloudellisten toimintaedellytysten vahvistamista, verokohtelua, järjestöjen asemaa yleishyödyllisten palvelujen tuottajina ja ylipäätään keinoja osallisuuden vahvistamiseen suomalaisessa yhteiskunnassa.

--

Toinen yhdistyskenttää läheisesti koskettava asia on valmisteilla oleva yhdistyslain tarkistus. Yhdistymisvapaus on perustuslakiin kirjattu perusoikeus. Nykyinen yhdistyslaki on ollut voimassa vuodesta 1990. Sen jälkeen Suomi on liittynyt Euroopan Unioniin, internet on mullistanut tiedonvälityksen ja yhdistysaktiivien keski-ikä on noussut huomattavasti.

Lausuntokierroksella olevassa luonnoksessa uudistettavaan yhdistyslakiin ehdotetaan muun muassa etäosallistumismahdollisuutta yhdistyksen kokouksiin ja mahdollisuutta muutenkin hyödyntää uutta teknologiaa yhdistyksen päätöksenteossa, hallintomallin vapaampaa valintaa, maallikkotilintarkastajaa vastaavan toiminnantarkastajan valintaa sekä tilintarkastajasta luopumista pienimpien yhdistysten kohdalla.

On tärkeää, ettei hallintoa ja lainsäädäntöä kehitettäessä unohdeta yhdistysten toiminnan perimmäistä tarkoitusta. Liikunta- ja urheiluseurat ovat olemassa liikuntaa ja urheilua varten. Ne tarjoavat ihmisille mahdollisuuden kohdata liikunnan parissa ja toimia yhteisen hyvän eteen varainkeruussa ja talkootyössä. Ei ole tarkoituksenmukaista, että tällaista toimintaa tahattomasti vaikeutetaan hallinnollisilla, lainsäädännöllisillä tai verotuksellisilla esteillä. Siksi on tärkeää, ettei yhdistyslainsäädäntö jää ajastaan jälkeen ja sitä voidaan uudistaa yhteistyössä järjestökentän kanssa.

Tämän tilaisuuden ja minulta pyydetyn puheen otsikko oli: "Tunnistaako urheiluseura ajan merkit?". Luulen, että keskeisenä ongelmana ei ole niinkään ajan merkkien tunnistaminen vaan niihin reagointi. On varmasti erilaisia näkemyksiä siitä, mitä varten urheiluseurat ovat ylipäätään olemassa. Riittääkö, että ne tarjoavat jäsenilleen liikuntapalveluita, vai tulisiko jäsenistöllä olla seurassa muukin kuin pelkkä asiakkaan rooli?

Toisaalta "ajan merkit", esimerkiksi ihmisten osallistumistavoissa tapahtunut muutos, koetaan joskus järjestöissä myös uhkaksi. Pohditaan onko esimerkiksi verkkoon organisoituva kansalaistoiminta oikeaa kansalaistoimintaa. Kaikki muutos ei aina ole positiivista, mutta mielestäni on selvää, että osallisuutta ja aktiivisuutta tulee vaalia - tapahtuu sitä sitten perinteisissä järjestötoiminnan tiloissa tai uusissa verkkomaailman tiloissa.

Yhdistyslain tarkistusta käsitelleessä työryhmässä eniten vastustusta herätti uuden vaihtoehtoisen hallintomallin mahdollistama toimeenpaneva johtaja.. Myös etäosallistumisen mahdollisuus on herättänyt epäluuloja osassa järjestöjä.

Tässä kohtaa on tarpeellista muistuttaa, ettei yhdistyslain tarkoituksena ole missään tapauksessa pakottaa yhdistyksiä siirtymään uusiin hallintomalleihin tai ottamaan käyttöön kaikkia mahdollisia lain mahdollistamia etäosallistumisvaihtoehtoja päätöksentekoonsa. Lain tarkoituksena on ennen kaikkea mahdollistaa uusia toimintatapoja yhdistyksille, jotka niitä haluavat käyttää. Viime kädessä päätöksen hallintomallistaan ja kokouksiensa osallistumistavoista tekee yhdistys itse demokraattisten käytäntöjensä mukaisesti.

Yhdistyslain tehtävänä on luoda mahdollisimman väljät raamit järjestökentän vapaalle toiminnalle. Tarkoituksena on, että yhdistys voi halutessaan helpottaa jäsentensä osallistumista kokouksiin, keventää hallituksen taakkaa rutiininomaisissa asioissa sekä karsia byrokratiaa. Näillä muutoksilla toivotaan olevan positiivisia vaikutuksia esimerkiksi nuorten aktivoinnissa yhdistystoimintaan uusien osallistumiskanavien avulla. Myös kynnystä osallistua hallitustyöskentelyyn voidaan madaltaa tasapainottamalla palkatun henkilöstön ja luottamushenkilöiden toimivaltuuksia ja vastuita.

Toimiva järjestödemokratia on yhdistysten kantava voima. Ilman demokratiaa ei yksikään yhdistys voi toimia. Siksi on tärkeää, että jäsenistö pystytään pitämään jatkossakin aktiivisesti mukana yhdistysten toiminnassa ja tässä voidaan hyvin käyttää hyödyksi uuden viestintäteknologian mahdollistamia kanavia. Urheiluseurat voivat edelleen halutessaan olla muutakin kuin pelkkiä liikuntapalveluiden tarjoajia. Ne voivat olla kohtaamisen ja yhdessä tekemisen paikkoja, joista on mahdollista löytää liikunnan ja urheilun lisäksi muutakin mielekästä sisältöä elämäänsä.

--

Suomen itsenäistymisestä tuli viime vuonna kuluneeksi 90 vuotta ja ensimmäisistä eduskuntavaaleista täydet 100 vuotta. Vuosisata on pitkä aika niin valtiolle kuin urheiluseurallekin. Urheiluseurat ovat koko tämän ajan toimineet osana Suomen yhdistyskenttää edistämässä kansanterveyttä ja vahvistamassa suomalaista demokratiaa. Toivon, että urheiluseurat pysyvät tulevaisuudessakin yhteisöllisyyden ja aktiivisen toiminnan lähteinä omille jäsenilleen, ja löytävät paikkansa 2000-luvun Suomessa.

Tahdon onnitella Keravan Urheilijoita ja Keski-Uusimaata 90-vuotisesta taipaleestaan ja toivottaa molemmille pitkää ikää.