Arvoisat oikeuslaitoksen johtajat, oikeuslaitospäivän osallistujat, hyvät oikeusturvan tekijät

Vaalien alla on hyvä luoda katsaus menneeseen. Tulin oikeusministeriön johtoon syksyllä 2005.  Heti toimikauteni ensimmäisessä puheessa Lakimiespäivillä kiinnitin huomiota oikeudenkäyntien viivästymisongelmaan. Sen jälkeen ongelmaa on selvitetty kahdessa työryhmässä, jotka ovat jättäneet korjausehdotuksensa tämän vuoden alussa. Oikeuslaitos mielellään näkee, että viivästymisongelma johtuu yksinomaan riittämättömistä resursseista.  Presidentti Melanderin johtama työryhmä näki ongelman kuitenkin paljon monitahoisempana eikä oikeusministeriönkään mukaan pelkkä oikeuslaitoksen taloudellisten resurssien lisääminen anna takeita siitä, että viivästymisongelmasta päästäisiin eroon. Asian hoitaminen kuntoon edellyttää toimenpiteitä oikeusministeriöltä, mutta samaan aikaan oikeuslaitoksen pitäisi huolehtia siitä, että rahat käytetään tehokkaasti ja oikeusturvaa odottavien kansalaisten ja oikeusturvapalvelut kustantavan yhteiskunnan etu asetetaan turvattavista eduista ensimmäiseksi. Tuomioistuimien kustannukset ovat 2000-luvulla nousseet yli 20 % ilman, että ratkaisujen tai muiden palveluiden määrässä tai oikeusturvan tasossa olisi tapahtunut merkittävää parantumista. Kun tuomioistuimien rahoitusta vuodelle 2007 lisättiin nimenomaan viivästymisten ja ruuhkautumisen korjaamiseksi, olisi toivottavaa, että tuomioistuimien suotuisa kehitys vanhojen asioiden ratkaisemisessa entisestään tehostuisi. Myös syyttäjälaitos pystyi viime vuonna ilahduttavasti omin toimenpitein vähentämään kaikkein pisimpään eli yli vuoden syyteharkinnassa viipyneiden ja paljon työtä vaativien asioiden määrää, mutta sitä myötä vastuu asioiden viivytyksettömästä ratkaisemisesta siirtyy tuomioistuimille.

Ministerikauteni keskeinen huoli on ollut oikeusministeriön kireä taloudellinen tilanne. Koska hallinnonalan osuus valtion budjetista on vain 1,5 %, on taloudellinen liikkumatila ollut kovin vähäinen.  Budjetin leikkaukset, kattamattomat kustannusten nousut ja tuottavuusohjelma näkyvät heti henkilöstön määrässä ja muissa toimintaedellytyksissä paljon konkreettisemmin kuin suuremmilla hallinnonaloilla. Koko toimikauteni ajan olen neuvotellut lisäbudjettien kautta rahoitusta muun muassa ruuhkautumiskehityksen hoitamiseen ja viivästymisten välttämiseen ja siinä onnistunutkin.  Parhaillaan käynnissä olevassa kehysvalmistelussa olen tehnyt kaikkeni, jotta tuomioistuinlaitoksen, syyttäjien ja vankeinhoidon määrärahoihin saataisiin tasokorotus, joka kattaisi jatkuvasti nousevat vuokramenot ja toimintaympäristön pysyvistä muutoksista johtuvan kustannusten nousun.  Tilanne ei näytä aivan huonolta.

Tästä kehysponnistelusta huolimatta oikeuslaitos on tuottavuusvaatimusten edessä.  Oikeuspalveluja on toimikaudellani pyritty monipuolistamaan ja tehostamaan niin, että oikeusturvaa voitaisiin antaa entistä aikaisemmassa vaiheessa, aikaisempaa monipuolisemmin ja aikaisempaa edullisemmin.  Oikeuspalveluohjaus, neuvonnan kehittäminen ja kuluttajariitalautakunnan toimivallan laajentaminen ovat esimerkkejä hyvin onnistuneista hankkeista, joilla voidaan ratkaista oikeudellisia ongelmia ilman kalliimpaa tuomioistuinmenettelyä.  Kirjallinen rikosprosessi, tuomioistuinsovittelu, ryhmäkanne ja muutoksenhakulupa hovioikeuteen taas ovat hankkeita, joilla oikeudenkäyntien painopiste pyritään pitämään alioikeuksissa ja ratkaisemaan asiat niihin parhaiten soveltuvissa menettelyissä.  Hallintolainkäytön puolella ratkaisukokoonpanojen monipuolistaminen, työmenetelmien kehittämishankkeet sekä parhaillaan vireillä oleva hallinnon oikaisuvaatimusmenettelyjen kehittäminen tähtäävät samanlaisiin tavoitteisiin. Myös vakuutusoikeuden ja markkinaoikeuden ongelmat on tiedostettu, niitä on korjattu lisäresursseilla ja kuluvana vuonna suunnitellaan hankkeet niiden toiminnan ja tehtävien tarkastelemiseksi. Paljon on siis tehty oikeuslaitoksen kehittämiseksi.

Seuraavan hallituskauden suuri linja on yleisten tuomioistuinten rakennemuutos.  Summaaristen asioiden käsittelyn kehittäminen palveluja sähköistämällä ja valtakunnallistamalla, kiinteistöasioiden käsittelyn kehittäminen joko palveluja keskittämällä tai siirtämällä ne maanmittauslaitokseen sekä käräjäoikeusverkoston uudistaminen maakuntapohjaiseksi ovat rakennemuutoksen keskeisiä hankkeita.  Juuri uudistettu syyttäjäorganisaatio 15 syyttäjänvirastoon ja ulosotto-organisaation keskittyminen 22 ulosottovirastoon antavat suuntaa myös käräjäoikeusverkoston kehittämiselle - tosin käräjäoikeuksien lukumäärä jäänee näitä suuremmaksi.  Myös oikeusaputoimistoja yhdistetään suuremmiksi yksiköiksi, mutta sillä sektorilla toimipaikkojen verkosto jäänee suhteellisen tiheäksi kansalaisten lähipalveluksi. 

Seuraavalle hallituskaudelle suunnitellut toimenpiteet eivät kuitenkaan rajoitu yleisiin tuomioistuimiin, vaan koskettavat oikeuslaitosta laajemminkin. Suomen Asianajajaliitto on tehnyt merkittävän ehdotuksen oikeudenkäyntiavustajien ja -asiamiesten kelpoisuusvaatimusten kehittämiseksi. Tämän hankkeen ottaminen työn alle suunnitellaan vaalien jälkeen. Hallintotuomioistuimissakin on varauduttava kasvavien asiamäärien haltuunottoon ilman, että resursseja voidaan sinne jatkuvasti lisätä.  Tämä edellyttää hallintolainkäyttöjärjestelmän kokonaistarkastelua, joka on tarkoitus käynnistää seuraavalla hallituskaudella. Nämä lukuisat uudistukset vaativat tuekseen myös tutkimustietoa. Ministerinä olenkin pyrkinyt korostamaan oikeuspoliittisen tutkimuksen tärkeyttä ministeriön suunnittelutyössä ja päätöksenteossa

Vielä on syytä nostaa esille oikeuslaitoksen osaamisen, tulosohjauksen ja keskushallinnon kehittäminen.  Yhtäältä on jo nähtävissä, että tuomioistuimien muuttuvassa tehtäväkentässä auskultanttien tarve ja työt vähenevät. Toisaalta merkittäviinkin tuomarinvirkoihin on vain vähän hakijoita eikä kilpailua avoimilta markkinoilta juuri ollenkaan. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen ja Suomen Asianajajaliiton selvitys kuitenkin osoittaa, että asianajajilla olisi kiinnostusta päästä tuomarinvirkoihin. Näistä syistä osaamisen siirtäminen ja alan houkuttelevuudesta huolehtiminen on ajankohtainen haaste, joka edellyttää rekrytointijärjestelmän uudistamista. Myös tuomioistuimien tulosohjausjärjestelmä on ollut kritiikin kohteena ja hovioikeuksien presidentit ovat tehneet esityksen tuomioistuinhallinnon selvittämisestä.  Näihin toimiin on tarkoitus ryhtyä seuraavan hallituskauden alussa.

Arvoisat kuulijat, paljon on siis tehty ja paljon on tapahtumassa. Oikeusministeriön ja oikeuslaitoksen sananvaihdosta huolimatta oikeusturva yhteiskunnassa on hyvässä kunnossa.  Ihmisten hyvinvointi oikeuksiensa suhteen on hyvällä tasolla ja oikeudelliset palvelut toimivat keskimäärin hyvin ja kansainvälisesti ajatellen nykyaikaisesti ja kustannustehokkaasti.  Rakennemuutoksesta huolimatta mitään kohtalokasta ei ole tapahtumassa, ketään ei olla irtisanomassa eikä oikeuslaitosta mitenkään ajamassa alas, vaan päinvastoin kehittämässä oikeusturvapalveluja vastaamaan muuttuvan toimintaympäristön entistä korkeampiin osaamis- ja erikoistumistarpeisiin, ja siten nostamaan oikeuslaitoksen merkitystä ja vaikuttavuutta yhteiskunnassa. Oikeusministeriön puolesta toivon, että oikeusministeriön ja oikeudenhoidon ammattilaisten luottamus säilyy myös tulevaisuudessa, ja kykenemme yhteisvoimin työskentelemään muutosten uhan muuttamiseksi uusiksi mahdollisuuksiksi.