Arvoisat kuulijat - hyvä yrittäjäjuhlan väki!

'Vain hullu' ryhtyy turvallisen palkkatyön sijasta yrittäjäksi. Elinkeinoelämän Valtuuskunta EVAn kansallisen arvo- ja asennetutkimussarjan (vuosi 2005) kysymyspatteriston yksi mielenkiintoisimmista kysymyksistä kuuluu todellakin kokonaisuudessaan: Yrittäjänä toimimiseen liittyy Suomessa niin suuria maksuja ja riskejä, että 'vain hullu'ryhtyy turvallisen palkkatyön sijasta yrittäjäksi.

Mitähän meistä suomalaisista kertoo se, että 54 % kaikista vastaajista yhtyy tuohon väitteeseen? Entä mitä kertoo suomalaisista yrittäjistä, teistä arvoisat kuulijat, se, että 74 prosenttia yrittäjistä yhtyy väitteeseen? Ja mitä se kertoo yrittämisen olosuhteista Suomessa?

Samainen asennetutkimus kertoo kuitenkin myös, että "yritystoiminnan kasvua toivotaan jo yksinomaan työllisyyssyistä. Uusien yritysten perustamista vauhdittaisi työllisyyden parantamiseksi kahdeksan kymmenestä. Runsaat kaksi kolmannesta uskoo uusien työpaikkojen syntyvän nykyisin pääosin pienissä ja keskisuurissa yrityksissä."

Matti Vanhasen kakkoshallitus ottaa yrittäjyyden olosuhteet ja yrittäjien huolet tosissaan. Yrittäjäksi ryhtymisen ja yrittäjänä toimimisen hulluutta on syytä vahvistaa.

Hallitusohjelmaa hyväksyttäessä sovittiin kolmen politiikkaohjelman käynnistämisestä. Työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelma tukee hallituksen tavoitteita talouskasvun, työllisyyden ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjan turvaamiseksi. Ohjelma vastaa osaltaan ikärakenteen muutoksesta johtuvaan työikäisen työvoiman määrän vähenemisen ja globaalin talouskehityksen esiin nostamiin haasteisiin. Ensi vuosikymmenen alusta lähtien työelämästä poistuvien määrän arvioidaan olevan vuosittain 11 000 - 12 000 henkeä suurempi kuin työikään tulevien nuorisoikäluokkien koko. Ohjelman päätavoitteina on huolehtia kansalaisten työpanoksen saamisesta mahdollisimman täysimääräisesti käyttöön, työn tuottavuuden ja työelämän laadun oleellisesta parantumisesta suomalaisilla työpaikoilla seuraavien vuosikymmenten aikana sekä yrittäjyys- ja yritysten kasvuhalukkuuden kohenemisesta.

Politiikkaohjelman tavoitteeksi linjataan mm. seuraavaa:

Talouskasvun ja työllisyyden turvaaminen vaatii, että yritystoiminnan harjoittamisen edellytykset ovat hyvässä kunnossa ja että kansalaisten yrittäjyyshalukkuutta ja myös valmiutta kasvattaa yrityksiä voidaan lisätä. Suomessa on nyt ennätysmäärä yrityksiä ja yrittäjiä (pl. alkutuotanto). Yritysten määrä oli vuoden 2006 lopussa noin 243 000. Yrittäjien lukumäärä oli työvoimatutkimuksen mukaan vuoden 2006 lopussa noin 230 000. Suomeen syntyy kuitenkin liian vähän innovatiivisia kasvuyrityksiä, vaikka tutkimus- ja kehitysjärjestelmämme on kansainvälisesti huippuluokkaa. Yritysten kasvuhakuisuudessa ei ole tapahtunut parantumista vuoteen 2005 verrattuna. Yritysten kasvuhaluttomuus on edelleen merkittävä ongelma.

Politiikkaohjelmassa paneudutaan työvoimakapeikkoihin: pula ammattitaitoisesta työvoimasta vaikeuttaa jo nyt useilla aloilla työpaikkojen toimintaa. Pula asettaa esteitä myös yritysten kasvulle. Ongelmat seuraavat siitä, että työmarkkinoilla ei ole tarjolla sellaista osaamista, jota yrityksissä tarvittaisiin, samoin kuin siitä, että osaavat työntekijät ovat toisaalla kuin työvoimaa tarvitsevat työpaikat. On tärkeää, että siinä vaiheessa, kun työikäinen väestönosa alkaa pienentyä vuoden 2010 jälkeen, osaamisen kohtaanto-ongelmia on voitu jo olennaisesti lieventää.

Työikäisten työpanosta halutaan lisätä mm. opiskeluaikoja tiivistämällä, työuria pidentämällä,  työvoimareservejä käyttöön saamalla sekä työperäistä maahanmuuttoa lisäämällä.

Niin tärkeitä kuin kasvun ja tehostamisen tavoitteet ovatkin, tahdon tässä nostaa esille myös hiukan toisenlaisen näkökulman elämään, yrittäjänkin elämään.

EVAn ansiokkaan asennetutkimuksen mukaan suomalaiset arvostavat eniten perhe-elämää ja perhe-elämän ihmissuhteita onnellisen elämän edellytyksenä, 83 % pitää erittäin tärkeänä ja 13 % tärkeänä. Miltei yhtä tärkeäksi mielletään hyvä terveys (77+19 %). Seuraavina tulevat hyvät ihmissuhteet (55 +35%) sekä rakkauden, rakastettuna olemisen kokemus (58+28%). Vasta viidentenä listassa on meille kaikille totta kai tärkeä elämän aineellinen perusta, turvattu toimentulo (43+41).

Sen sijaan tekijä 'hyvät tulot, varakkuus, korkea elintaso' saa varsin vähäisen painoarvon (4 %

erittäin tärkeä, 14 % tärkeä). Raha ei täten ole suomalaisten mielestä sama kuin onni. Ja kuinka ollakaan, asennetutkimuksen tulos vahvistaa käsitystä onnellisuuden tavoittelun keskeisyydestä ihmiselle. Onnellisuustaloustieteen mukaan ihmisten toiminnan päämääränä on onnellisuuden tavoittelu, ei yksilöllisen hyödyn maksimointi, kuten pitkään länsimaissa vallalla ollut talousteoria on meitä opettanut. Tunnetuin tämän oppisuunnan edustaja on taloustieteen professori Richard Laynard (Happiness - Lessons from a New Science). Suomessa onnellisuudesta on kirjoittanut mm. ystäväni Osmo Soininvaara kirjassaan Vauraus ja aika. Hän pohtii siinä mm. miksi me länsimaalaiset emme vähennä työntekoa ja tyydy vähän hitaampaan talouskasvuun.

Yrittäjän elämä ei voi perustua kovin erilaisille arvoille kuin muiden suomalaisten. Liian usein se kuitenkin on kaukana toivotusta: perhesuhteet ja ystävyyssuhteet ovat koetuksella, kun työpäivät ovat kohtuuttoman pitkiä ja usein yrittäjän viikonloputkin täyttyvät työllä - olosuhteiden pakosta, ei välttämättä ollenkaan omasta valinnasta johtuen. Erityisesti alkavan yrittäjän toimeentulon epävarmuus rassaa. Ikävin ongelma on yrittäjien, etenkin pien- ja yksinyrittäjien ja heidän puolisoidensa putoaminen yhteiskunnan turvaverkkojen läpi. Sosiaali- ja työttömyysturva on laadittu palkansaajan näkökulmasta, ja monesta laista yrittäjät on yksinkertaisesti unohdettu kokonaan.

Voidaan hyvällä syyllä kysyä, toteutuuko perustuslain tasavertaisuusperiaate yrittäjien kohdalla: esimerkiksi yrittäjän työttömyyskarenssi ja raskaudesta tai sairaan lapsen hoidosta johtuvan sairausloman KELA-lomavastuu on yrittäjillä jostakin syystä pidempi kuin palkansaajilla. Ja karenssiaikana ei saa edes yrittää hankkia yritykselleen töitä, tai karenssi on aloitettava alusta. Järjestelmä passivoikin ihmisiä pahasti. Onnellisuuden tavoittelu tökkii.

Yrittäjiä koskeva lainsäädäntö on laadittu isojen yritysten tarpeita silmällä pitäen. Yhden-kahden hengen mikroyrityksillä on kuitenkin samat velvoitteet. Lainsäädännössä tulisikin paremmin huomioida itsensä työllistävien mikroyrittäjien edellytykset. Itsensä työllistävän yksinyrittäjän on ollut toivotonta yrittää itse pysyä perillä yritystoimintaa koskevasta lainsäädännöstä, mutta ei hänellä ole varaa omaan juristiinkaan. Lisäksi myös kirjanpito tehdään usein itse, ja verotuksen jatkuvat muutokset teettävät paljon ylimääräistä työtä, joka on pois itse yritystoiminnasta.

Parempaa säätelyä luvassa

Hallitusohjelmassa hallitus on sitoutunut parantamaan yritysten kilpailukykyä parantamalla säädösympäristöä ja lakien selkeyttä. Hallitus myös toteuttaa vuonna 2006 valmistuneen paremman sääntelyn toimintaohjelman, jonka valmistelussa yritykset ja yritysten näkökulma olivat hyvin keskeisesti esillä. Toimintaohjelmassa määriteltiin hyvän säädösvalmistelun periaatteet. Osa näistä periaatteista liittyy suoraan yritysten kilpailukyvyn parantamiseen. Tällaisia ovat seuraavat toimintaohjelman periaatteet:

-    Lainsäädännön tulee tukea osaamisen muodostumista ja edistää työoloja ja hyvinvointia

-    Lainsäädännön tulee edistää innovaatioita, markkinoille pääsyä ja tuottavuutta

-    Lainsäädännön tulee ylläpitää ja parantaa Suomen kiinnostavuutta yritystoiminnan sijaintipaikkana ja sekä luoda suomalaiselle elinkeino-toiminnalle kilpailuetuja

Hallitus toteuttaa paremman sääntelyn toimintaohjelman periaatteita käytännössä monella eri tavalla. Hallitus hyväksyi viikko sitten uudistetut ohjeet lainsäädännön vaikutusten arvioinnista. Ohjeet velvoittavat lakien valmistelijoita selvittämään lakien vaikutukset perusteellisesti ennen niiden saattamista hallituksen ja eduskunnan käsiteltäviksi. Ohjeiden mukaan lainvalmistelussa on arvioitava lakien vaikutukset yrityksiin perusteellisesti ja monesta eri näkökulmasta. Tällöin on erikseen selvitettävä, onko valmisteltavalla lailla vaikutuksia

-    yritysten kustannuksiin ja tuottoihin

-    yritysten väliseen kilpailuun ja markkinoiden toimivuuteen

-    erityisesti pieniin ja keskisuuriin yrityksiin

-    yritystoiminnan aloittamiseen tai yritysten kasvumahdollisuuksiin

-    yritysten investointeihin, tutkimus- ja kehittämistoimintaan sekä innovaatioihin

-    yritysten kansainväliseen kilpailukykyyn

Hallitus ottaa käyttöön myös lainsäädäntösuunnitelman, joka sisältää lainvalmistelun parantamista koskevat linjaukset ja hallituskauden merkittävimmät lainsäädäntöhankkeet. Hallitus seuraa tarkasti lainvalmistelun laatua näissä valituissa hankkeissa. Hankkeiden seurannassa kiinnitetään erityistä huomiota vaikutusten arvioinnin suorittamiseen ja uusien, arviointia koskevien ohjeiden noudattamiseen.

Hallitus asettaa myös paremman sääntelyn neuvottelukunnan, jossa yritystoiminnan edustus on vahva. Neuvottelukunta pohtii hallituksen apuna keinoja ja menetelmiä, joilla parempaa lainvalmistelua voitaisiin edistää. Neuvottelukunnan työn lähtökohta on paremman sääntelyn toimintaohjelma. Neuvottelukunnan toivotaan jatkavan toimintaohjelman työtä siten, että asiassa päästään eteenpäin ja löydetään konkreettisia keinoja sääntelyn parantamiseksi myös yritysten kannalta.

Toimenpiteet lainvalmistelun parantamiseksi eivät voi onnistua yksin ministeriöiden ja muun hallinnon toimin. Tähän työhön tarvitaan myös lakien kohteena olevien tahojen aktiivisuutta. Esimerkiksi lakien vaikutusten arviointia yritystoiminnan kannalta ei voida tehdä ilman yritysten osallistumista valmisteluprosessiin. Yritysten panostus vaikuttamiseen lainvalmistelussa ja sen kehittämisessä on tähän asti ollut kiitettävän aktiivista ja rakentavaa. Toivonkin, että yritykset jatkavat aktiivista rooliaan asiassa. Näin voimme yhdessä saada aikaan näkyviä uudistuksia lainvalmistelun kehittämistyössä.

Hallitusohjelmassa ja sitä tukevassa työn ja yrittämisen politiikkaohjelmassa on listattu moni tärkeä asia yrittäjien olosuhteiden parantamiseksi, tässä esimerkinomaisesti:

Kehitetään starttirahajärjestelmää vakinaistamalla järjestämä ja pidentämällä starttirahakauden kestoa.

Jatketaan edelleen yrittäjien sosiaaliturvan kehittämistä ja puutteiden korjaamista.

• Jatketaan henkilökohtaista konkurssia koskevaa selvitystyötä.
• Selvitetään mahdollisuuksia kannustaa verotuksen keinoin pääomasijoituksia ja liiketoimintaosaamisen siirtymistä alkaviin yrityksiin. Samoin selvitetään mahdollisuuksia lisätä julkista rahoitusta kasvaville kansainvälistyville yrityksille.
• Rohkaistaan naisyrittäjyyttä turvaamalla erityisrahoituksen riittävyys.

Yrittäjien toimintaolosuhteita parantamaan tarkoitettuja hankkeita on runsaasti. On oleellisen tärkeää, että uusi työ- ja elinkeinoministeriö saa näiden toimenpiteiden valmistelussa tarvittavan tuen ja yrittäjät pääsevät antamaan oman kehittämispanoksensa siinä työssä.

Tuo äskeisessä listassa viimeisenä ollut naisyrittäjyys ansaitsee hiukan lisähuomiota: naisyrittäjyyttä edistetään laajalla rintamalla, jossa ministeriöiden (KTM, TM, STM, SM) lisäksi mukana ovat mm. Naisyrittäjyyskeskus ry, Yrittäjänaisten Keskusliitto ry, Maa- ja kotitalousnaiset, Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry. Toimenpidelistalla on mm. vanhemmuuden kustannusten tasaaminen, naiskonsulttiverkoston luominen, naisyrittäjyyden kehittämis- ja koulutusohjelman käynnistäminen sekä naisyrittäjyyden tutkimuksen järjestäminen. Tavoitteena on kasvattaa naisten osuus yrittäjistä runsaasta 30 prosentista 40 prosenttiin.

Yksi tämän syksyn mielenkiintoisimmista yritysten toimintaa koskevista uutisista liittyy sekin naisten osaamiseen: nainen yritysjohdossa tuo yritykselle miestä paremman tuloksen. Lasikatto yritysmaailmassa on sen verran luja, että sen läpäisseet naisjohtajat ovatkin taatusti keskimäärin kivisen tien kulkeneita ja äärimmäisen päteviä.

EVAn Naiset huipulle! -hankkeen ohjausryhmä puheenjohtajanaan Antti Herlin on lausunut:

Yritysten on aidosti tiedostettava ne hyödyt, jotka yritykselle koituvat naisten etenemisestä. Hyötylaskelma tuottaa väistämättä tuloksen, että naiset ovat yrityksissä aliarvostettu resurssi. Hyötyjen selvittämisen yhteydessä yritysten on arvioitava niitä asioita, jotka ratkaisevat tulevan kilpailukyvyn. Kilpailukyvyn ylläpitäminen tarvitsee uudenlaista osaamista kuten kielitaitoa, vuorovaikutustaitoa ja -valmiuksia, vaativaa asiakaspalvelun hallintaa ja monikulttuurisen moniosaajahenkilöstön johtamiskykyä.

Ohjausryhmän mukaan kikkailun ja tempausten aika on ohi. Resurssien täyteen hyödyntämiseen pyrkivä yritys ymmärtää, että naisten etenemisen edistäminen on pitkä prosessi, johon yrityksen on sitouduttava samoin kuin esimerkiksi eettiseen toimintaan. Yritysten on tehtävä päätös:

"Näin me teemme".

Sepä ei olisikaan hullumpi päätös.