Jälleen kerran järjestäjät ovat onnistuneet valitsemaan varsin ajankohtaisen aiheen: "onko laki heikon suoja vai vahvemman oikeus".

Esimerkiksi korkeimman hallinto-oikeuden Vuotos ratkaisua on arvosteltu usealta taholta. Osansa ovat saaneet Naturaa ja Vuosaaren sataman rakentamista koskevat päätökset sekä autoveropäätökset. On jälleen viitattu tuomarivaltion voimistumiseen. Pääkirjoituksissa pohditaan, onko tuomareista yhteiskunnan ylimmiksi päättäjiksi - ja missä on vika, jos poliittisilta linjaratkaisuilta tuntuvat valinnat siirtyvät tuomioistuimille.

Vastauksen antaminen lyhyessä tervehdyksessä on mahdotonta, enkä siihen pyrikään.  Tuomioistuinten perustuslaillinen tehtävä on soveltaa lakia yksittäistapaukseen ja ratkaista juttu lainmukaisesti oikeudenmukaisuutta unohtamatta. Edellä mainituissa tapauksissa tuomioistuimet ovat toteuttaneet niille kuuluvaa tehtäväänsä.

Yleisemmin oikeus- ja tarkoituksenmukaisuusharkinnan välistä rajaa on kuitenkin paikallaan pohtia. Lainsäätäjän roolissa voi aiheellisesti kysyä, onko lainsäätäjän todellinen tahto aina toteutunut. Samalla on syytä painottaa sitä, että jos vastaus on kieltävä, tulee vastausta ensisijaisesti hakea lainsäädännöstä ja ratkaisua lainsäädäntöä muuttamalla.

* * *

Jotta lainsäädännöllä ylipäänsä voidaan saavuttaa sille asetettuja tavoitteita oikeutta pitää myös olla saatavilla niin hallinto- kuin yleisissä tuomioistuimissa kohtuullisin kustannuksin, nopeasti ja varmasti.

Pian työnsä päättävän hallituksen ohjelmassa asiaan kiinnitettiinkin huomiota. Asetimme tavoitteeksemme mm. tuomioistuinten toimintakyvyn parantamisen, menettelyjen nopeuttamisen sekä oikeudenkäyntikustannusten säilyttämisen kohtuullisina.

Riita-asioiden oikeudenkäyntimenettelyssä käräjäoikeuksissa havaittuja epäkohtia on pyritty poistamaan tämän vuoden alussa voimaan tulleella oikeudenkäymiskaaren muutoksilla. Sen toivotaan osaltaan vaikuttavan käsittelyaikoja lyhentävästi ja alentavan kustannuksia. Rikosprosessin puolella tarkistustyön ensimmäinen vaihe on eduskunnan käsiteltävänä ja jatkotoimetkin valmistelussa.

Oikeuden saatavuutta lisää osaltaan myös hovioikeusmenettelyn uudistaminen. Eduskunnan käsiteltävänä on parhaillaan kaksi sitä koskevaa esitystä. Toisen tavoitteena on kehittää menettelyä siten, että siitä muodostuisi nykyistä keveämpi ja joutuisampi. Pyrkimyksenä on pienentää asianosaisille oikeudenkäynnistä hovioikeudessa aiheutuvia kustannuksia sekä keventää menettelyä sen hovioikeuksilta ja syyttäjiltä edellyttämien resurssien kannalta. Asian valmistelua tehostettaisiin ja uudistuksella pyrittäisiin vaikuttamaan myös hovioikeuksien käytännön työtapoihin.

Valitusta hovioikeuteen ja valitusasian käsittelyä hovioikeudessa koskevan hallituksen esityksen mukaan käräjäoikeuden ratkaisuihin saisi edelleen hakea muutosta rajoituksitta, mutta valitukset käsiteltäisiin hovioikeudessa jatkossa eri tavoin sen mukaan, kuinka perusteellista tutkintaa ne edellyttävät.

Muutoksenhaussa avattaisiin myös mahdollisuus niin sanottuun vastamuutoksenhakuun eli valittajan vastapuoli voisi vielä lyhyessä määräajassa valitusajan umpeen kuluttua itsekin valittaa hovioikeuteen. Näin hovioikeus voisi tutkia asiaa avoimesti eikä lopputulosta määräisi se, että vain toinen asianosainen on hakenut muutosta.

Kun hovioikeus voisi keskittyä juuri niiden valitusten tutkimiseen, joissa asianosaisten oikeusturva sitä edellyttää, voidaan resursseja kohdentaa oikeusturvan kannalta tarkoituksenmukaisemmin. Samalla valitusten käsittely nopeutuisi. Tämänkin esityksen tavoitteena on, että hovioikeusmenettely aiheuttaisi asianosaisille  ja todistajille nykyistä vähemmän kustannuksia, ajanhukkaa ja vaivaa

Oikeudenkäyntiuudistusten korjaustoimien lisäksi hallitusohjelmaneuvotteluissa sovittiin oikeusapujärjestelmän uudistamisesta. Uusi oikeusapulaki tulikin voimaan 1.6.2002. Uudistus on ollut voimassa vasta varsin lyhyen ajan minkä vuoksi johtopäätösten tekeminen tässä vaiheessa järjestelmän toimivuudesta tai sen tavoitteiden saavuttamisesta on ennenaikaista.

Uudistuksen seurantaa  ja arviointia varten oikeuspoliittinen tutkimuslaitos on käynnistämässä  tutkimuksen kuluvan vuoden alkupuolella.

Kuluneen syksyn tuloskierroksella on kuitenkin ensikokemuksia tiedusteltu sekä oikeusaputoimistoilta että käräjäoikeuksilta. Oikeusaputoimistojen arvioiden mukaan kuluvana syksynä sekä julkisten oikeusavustajien että toimistohenkilökunnan työaikaa on kulunut runsaasti  uuteen tehtävään, oikeusapupäätösten tekemiseen yksityisille avustajille.

Käräjäoikeuksille ratkaisupyyntöjä oikeusapupäätöksistä oli  marraskuun puoliväliin mennessä saapunut 26 kappaletta. Määrää ei voida pitää suurena.

Osa käräjäoikeuksista piti palkkion määräämistä työläänä niissä tapauksissa, joissa palkkiota ei voida maksaa vaaditun suuruisena tai joissa on omavastuuosuuksia. Kulukehityksen hillitseminen ja perusteettomiin kuluvaatimuksiin puuttuminen on kuitenkin välttämätöntä. Tuomioistuimilla on tässä luonnollisestikin keskeinen rooli. Oikeudenkäymisestä aiheutuvien kustannusten kohtuullisuus on niin asianosaisten, avustajien, tuomioistuinten kuin koko yhteiskunnan edun mukaista.

* * *

Kuten tässä salissa hyvin tiedetään on oikeusministeriössä valmisteltavana hallituksen esitys asianajajista annetun lain muuttamisesta. Aloite lain muuttamiseen tuli asianajajaliitolta ja sitä  työstettiin  apulaisoikeuskansleri Jaakko Jonkan johdolla toimineessa työryhmässä.

Uudistuksen tavoitteena on uudistaa asianajajien kurinpitoasioiden sekä palkkioriita-asioiden käsittelyä. Tavoitteena on julkisuuden ja uskottavuuden lisääminen asianajajien ammatillisessa valvonnassa ja palkkioriita-asioiden käsittelyssä kuitenkin säilyttämällä Asianajajaliiton autonominen asema.

Tarkoituksena oli antaa hallituksen esitys nyt työnsä päättävälle eduskunnalle, mutta eduskunnan suuren työmäärän vuoksi esitys siirtyy annettavaksi seuraavalle eduskunnalle. Oma käsitykseni on, että esitys voitaisiin antaa uudelle eduskunnalle  jo ennen kesää.

Arvoisat asianajajapäivien osanottajat,

Oikeusministeriön, oikeuslaitoksen  ja  asianajajakunnan välinen sujuva yhteistyö on välttämätöntä, jotta  voimme vastata kansalaisten oikeusturvaodotuksiin ja toteuttaa yhteisesti sovittuja oikeuspoliittisia tavoitteita. Parantamalla lainsäädäntöä ja  kehittämällä menettelyjä  voimme lisätä kansalaisten luottamusta koko oikeuslaitokseen.