Ministeri Johannes Koskisen vastauspuheenvuoro 15.6.2001 eduskunnassa

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kielilakikomitean jäsenet ja asiantuntijat,

Käsillä oleva kielilakikomitean mietintö on periaatteellisesti hyvin tärkeä. Kysymyshän on suomen kansalliskielistä, suomesta ja ruotsista, ja tätä kautta meistä itsestämme, perusoikeuksistamme.

Suomi ja ruotsi ovat virallisesti olleet kansalliskielemme aina vuoden 1919 Hallitusmuodosta lähtien, ja nykyinen kielilakikin on jo lähes 80 vuotta vanha. Molemmilla kielillä on maassamme tietysti paljon pitempi historia. Vuoden 1995 perusoikeusuudistuksen ja uuden, vuoden 2000 perustuslain myötä tuli ajankohtaiseksi tarkistaa perusoikeuksia koskeva lainsäädäntö. Kielilain uusimiselle annettiin suorastaan perustuslaillinen toimeksianto. Oli luontevaa asettaa näin laajapohjainen komitea tarkastelemaan kielellisiä oikeuksia. Tarvittiin laajaa asiantuntemusta monelta alalta, sillä kielihän on läsnä kaikkialla: Ajatuksemme ja tunteemme syntyvät äidinkielellä, ymmärrämme meitä ympäröivää maailmaa oman kielemme avulla. Kieli on myös monin tavoin läsnä hallinnossa, siis yhteyksissämme viranomaisiin. Tuomioistuinkäsittelyssäkin on tärkeää saada käyttää omaa kieltään. Hallinnosta tulee myös voida saada tietoa omalla kielellämme.

Kielelliset oikeudet ovat sekä hyvän hallinnon että oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin osatekijöitä. Perustuslain mukaan vastuu kielellisten oikeuksien turvaamisesta on julkisella vallalla. Ottaen huomioon julkisen vallan laajan tehtäväkentän on kuitenkin selvää, ettei kaikkia kansalliskieliä koskevia kysymyksiä voida ratkaista yhdessä laissa. Erityislainsäädännössä kielellisten oikeuksien toteuttamista voidaan tulevaisuudessa täsmentää noudattaen uuden kielilain viitoittamaa tietä.

Språklagskommittén har förtjänat sitt namn: Jag har glädjen att ta emot ett betänkande, som har skrivits på båda nationalspråken. Jag har också förstått, att sekreterarna utarbetat båda språkversionerna av lagtexterna parallellt. Kommittén tjänar därmed som ett föredömligt exempel för den tvåspråkiga statsförvaltningen.

Finlands två nationalspråk har betydelse både för individen och för hela landet. Det är en rikedom att leva med två egna språk. Det öppnar dörrar för förståelse mellan de kulturvariationer som finns i det finska samhället – och därmed ökar även förståelsen för andra kulturer och språk. Alla behöver inte kunna både finska och svenska perfekt. Det är viktigt att inse detta. Var och en har rätt att tänka och känna på sitt eget språk, en rätt att sträva efter ett liv på sitt eget språk. Alla är nämligen inte tvåspråkiga och behöver inte heller vara det – men alla har en möjlighet att vara en del av ett land med både en finskspråkig och en svenskspråkig kultur – och förstås en gemensam finländsk kultur.

Det är en uppgift för det allmänna att garantera att man kan i Finland leva på sitt eget språk. Jag kan förstå, att den svensktalande befolkningen känner sig oroad för att finskan – och kanske också engelskan – tränger undan svenskan. Samtidigt har den europeiska integrationen klarare än tidigare visat, att våra båda språk är minoritetsspråk i Europa. För små språk finns det en risk, att de med tiden endast talas hemma, med vänner eller i inofficiella sammanhang. Livet ute i samhället sker på ett annat språk. Detta får inte hända med våra språk. Jag tror därför att Språklagskommittén har rätt i att båda språken måste synas i samhället.

Näen tämän komitean työn ennen kaikkea perusoikeusuudistuksen valossa: Komitea on valmistellut ehdotuksen kielellisiä oikeuksia korostavaksi, moderniksi laiksi. Yksilön oikeudesta kumpuaa julkisen vallan velvoite toimia kielellisten oikeuksien toteutumiseksi. Vain selkeän, ihmisläheisen lainsäädännön avulla voimme ymmärtää kielellisiä oikeuksia, keskustella niistä – ja toimia käytännössä.

Komitea on toiminut esimerkillisen avoimessa hengessä. Lainvalmistelu on harvoin edennyt niin, että komitea järjestää jopa kolme avointa seminaaria kuullakseen suuren yleisön mielipiteitä ja esittelee julkisesti ensimmäisen luonnostelmansa laiksi jo ennen mietinnön valmistumista. Kielilakikomitea julkaisi taustaselvityksiään myös Internetissä.

Kiitän lämpimästi kielilakikomiteaa – sen puheenjohtajaa, jäseniä, pysyviä asiantuntijoita ja sihteerejä – ahkerasta työskentelystä ja mittavasta mietinnöstä. Laajan komiteanmietinnön pohjalta on helppo perusteellisesti tutustua tämänhetkiseen kansalliskieliä koskevaan sääntelyyn ja ennen kaikkea tulevaisuuden tarpeisiin.

Pidän tärkeänä, että laaja keskustelu kielilaista ja muusta kielilainsäädännöstä jatkuu. Uskon myös, että niin keskustelu kansalliskielistä kuin uusi, selkeä kielilakikin tulevat olemaan tärkeitä muitakin kieliä ajatellen. Saamelaisten kielelliset oikeudet ovat kohentuneet. Maassamme puhutaan lisäksi nykyään yhä useampia uusia kieliä. Uusi kielilaki luo pohjaa erikielisten palvelujen parantamiselle ja mahdollistaa laajemman, kielellisiä tarpeita koskevan ymmärryksen ja suvaitsevaisuuden.

Oikeusministeriö tulee antamaan komiteanmietinnön pohjalta laaditun uutta kielilakia ja siihen liittyvää lainsäädäntöä koskevan hallituksen esityksen siten, että eduskunta ehtii käsitellä sen tällä vaalikaudella.

Toivotan menestystä jatkovalmistelulle – jag hoppas att den fortsatta beredningen blir framgångsrik.