Arvoisat kuulijat,

Nyt istuva hallitus on toteuttaa neljää erityistä politiikkaohjelmaa. Kyseessä on innovatiivinen hallinnollinen kokeilu. Sillä pyritään löytämään ratkaisuja hallinnon sektorikohtaisuudesta syntyviin ongelmiin. Politiikkaohjelmissa toteutetaan ministeriöiden ja muiden asianosaisten yhteistyön avulla tavoitteita, joita koko hallitus pitää tärkeänä. Yksi hallituksen neljästä erityisestä tavoitteesta sai hallitusneuvotteluissa nimen kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma.

Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmaa on nyt aktiivisesti kehitetty puolisen vuotta ja ohjelma on valmis avausseminaariinsa. Toivotan teidät tervetulleeksi kuulemaan ja keskustelemaan. Päivän ohjelma tänään on varsin tiivis emmekä varmaankaan ehdi kaikkia mielipiteitä kuulla. Olisi kuitenkin arvokasta, jos te, arvoisat kutsuvieraat, voisitte kommentoida ohjelmaa ja ideoida sen sisältöä antamalla palautetta. Jokainen sähköposti tutkitaan huolella.

Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma toteutetaan viiden ministeriön yhteistyönä. Vastuuministeriö on oikeusministeriö, joka lainsäädännön valmistelun ohella vastaa vaalien järjestämisestä ja on siksi kiinnostunut kansalaisvaikuttamisen ja demokratian kysymyksistä laajemminkin. Kaikilla osallistuvilla ministeriöillä on oma tärkeä roolinsa.

Opetusministeriö vastaa kansalaistaitojen opetuksesta sekä työskentelee yhdessä nuoriso- ja liikuntajärjestöjen kanssa. Sillä on myös mahdollisuus ohjata tutkimuspolitiikkaa. Sisäministeriö vastaa valtion osalta kunnallishallinnosta. Valtiovarainministeriön hallinnon kehittämisosasto on kehittänyt koko politiikkaohjelmien taustana olevan ajattelun, mutta on keskeisessä asemassa erityisesti uusien kansalaisten kuulemis- ja osallistumismuotojen kehittelyssä. Yhteistyötä tarvitaan myös monen muun ministeriön, esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön ja ulkoministeriön kanssa. Niiden toiminnassa kansalaisjärjestöillä on tärkeä osuus.

Politiikkaohjelma ei siis ole erillinen projekti, vaan hallituskauden mittainen usean ministeriön yhteistyö yhdessä sovitun kokonaisuuden mukaisesti. Ohjelma toteutuu ministeriöiden normaalina toimintana ja ministeriöiden asettamina hankkeina. Ohjelmalla on jonkin verran käytössään rahaa, mutta pääosa vaikutuksesta tulee resurssien suuntaamisesta uudelleen. Keskeinen paino on kansalaisvaikuttamiseen kohdistuvalla tutkimuksella ja keskustelulla, mikä antaa ohjelmalle koko ajan etenevän prosessin luonteen.

Prosessiluonnetta korostavat osaltaan suuret, myös demokratiaan vaikuttavat muutokset. Yksi niistä on tietoyhteiskunta sanan molemmissa merkityksissä; tiedolla on yhä tärkeämpi merkitys kaikilla elämänaloilla ja tietotekniikka antaa käyttöömme uusia tiedon saannin ja yhteydenpidon keinoja. Oma kysymyksensä on kansainvälistyminen ja globalisaatio, mitkä asettavat uusia haasteita myös hallinnolle. Vaikuttamisen kehät laajenevat, mutta eivät tee aiempia vähemmän tärkeiksi. Presidentti Tarja Halonen painotti viime sunnuntain haastattelussaan Helsingin Sanomissa sitä, että globalisaation hallinnassa tarvitaan sekä kansallisvaltiota että kansalaisyhteiskuntaa. Me olemme jatkossakin ensisijaisesti Suomen kansalaisia, mutta jo Maastrichtin sopimuksen mukaisesti samalla EU:n kansalaisia. Etenkin nuoret kokevat olevansa koko maapallon tulevaisuudesta vastuuta kantavia maailmankansalaisia.

Suomalainen demokratia on edelleen vakaa. Keskeiset instituutiot toimivat hyvin ja kykenemme tarvittavaan kansalliseen päätöksentekoon. Silti kehityksessä on piirteitä, joihin on hyvä ajoissa kiinnittää huomiota ja etsiä parannuskeinoja. Emme ole ongelmiemme kanssa yksin. Esimerkiksi OECD patisteli hallituksia jo jokin aika sitten ottamaan vakavasti kolme ennen pitkää ongelmia ennustavaa kehityspiirrettä: äänestysprosenttien laskun, puolueiden jäsenmäärän laskun ja yhteiskunnallisten instituutioiden arvostuksen heikkenemisen.

Niin ikään ongelmana on yhteisöllisten siteiden heikkeneminen, mikä jättää monet ihmiset ponnistelemaan yksin nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa. Vapaa yhdistys- ja kansalaistoiminta on demokratian perusta, mutta useiden arvioiden mukaan se on oleellisesti heikentynyt viime vuosikymmeninä. Kriitikot sanovat, että sen voima muuttaa sosiaalista todellisuutta ja vaikuttaa siihen on heikentynyt.

Tähänastisen kehitystyön tuloksena kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma on tunnistanut neljä keskeistä kysymystä, joihin se pyrkii vastaamaan. Jo kutsussa mainitut kysymykset ovat seuraavat.

(1) Miten aktiivista kansalaisuutta ja demokraattista kansalaisuutta opitaan ja miten niiden oppimista voidaan tukea kouluissa, oppilaitoksissa ja kansalaisjärjestöissä? Jokseenkin jokainen kasvatusfilosofi on sitten Antiikin päivien korostanut kansalaiskasvatusta. Aktiivinen kansalaisuus on uusimmissa kotimaisissa ja kansainvälisissä linjanvedoissa korostunut elinikäisen oppimisen tavoite. Viime vuosikymmenet kansalaiskasvatus on kuitenkin ollut taka-alalla perus- ja aikuiskoulutuksessa. Kuvaavaa on, että vaikka pohjoismainen kansansivistys syntyi varustamaan kaikki kansalaiset demokratiassa tarvittavilla tiedoilla ja taidoilla, aktiivista kansalaisuutta tukevan toiminnan osuus tämän päivän vapaassa sivistystyössä on pudonnut alle kymmenen prosentin toiminnan kokonaisuudesta. Yksi politiikkaohjelman jo nyt nähtäviä hyödyllisiä tuloksia onkin se, että opetushallinnossa, opettajankoulutuksessa, useissa oppilaitoksissa ja vapaassa sivistystyössä aktiivinen kansalaisuus oppimistavoitteena otetaan taas vakavasti. Asiaan paneutumista helpottaa, että aktiiviseen kansalaisuuteen kohdistuu uusi mielenkiinto myös kansainvälisissä järjestöissä. Yhden EU:n tutkimusohjelman tuloksia voimme kuulla tässäkin seminaarissa.

(2) Miten kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä ja säädöspohjaa voidaan parantaa, selkeyttää ja yksinkertaistaa? Kuten todettu, ihmisten vapaaehtoiseen yhteistyöhön perustuva kansalaisyhteiskunta on demokratian perusta ja samalla yhteiskuntaa koskevan keskustelun tyyssija. Keskustelun ja dialogin merkitystä kansalaisvaikuttamiselle ja demokratialle ei voi ylikorostaa. Demokratia syntyy ihmisten kohtaamisessa. Kansalaisyhteiskunnan tukemiseksi on valmisteilla laaja ohjelma. Pyrimme näkemään selkeämmin julkisen vallan ja kansalaisyhteiskunnan suhteen. Pyrimme arvioimaan kansalais- ja järjestötoiminnan tutkimus-, koulutus- ja kehittämistarpeet ja luomaan niihin vastauksia. Pyrimme selkeyttämään ja yksinkertaistamaan kansalaisyhteiskunnan säädöspohjaa. Pyrimme arvioimaan, mitä muutoksia tietoyhteiskunta tuo yhteisöllisyyteen. Pyrimme siihen, että kaikilla nuorilla on mahdollisuus osallistua johonkin itselleen läheiseen harrastukseen.

(3) Miten vanhoja ja uusia kansallisten vaikuttamisen keinoja voidaan kehittää niin, että ne mahdollistavat vahvan osallisuuden yhteiskuntaan? Kysymys liittyy edustuksellisen demokratian tilaan ja sen vetovoimaisuuteen, mistä niin ikään kuulemme tässä seminaarissa tutkimukseen perustuvan esityksen. Vanhastaan tiedämme, että pääsy oleelliseen tietoon on kansanvallan perustava edellytys ja tunnusmerkki; tähän tieto- ja viestintätekniikka on tuonut aiempaa paremmat mahdollisuudet. Keskeinen vaikuttamisen tapa on julkinen keskustelu, mikä tekee sekä perinteisen median että uudet viestinnän keinot tärkeiksi myös tulevaisuudessa. Edustuksellinen demokratia on perustunut toisaalta puolueiden työhön kansalaisten osallistumisen ja vaikuttamisen kanavana, toisaalta vaaleihin ja äänestämiseen, tarvittaessa kansanäänestyksiin ja kansanaloitteisiin. Kaikkea tätä arvioidaan kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman hankkeissa. Kuten Joanne Caddy tulee kertomaan OECD:n kokemuksista, edustuksellisen demokratian rinnalle ja sitä tukemaan tarvitaan uusia kansalaisten kuulemisen ja suoran osallistumisen muotoja. Niissä on mahdollista käyttää myös tietoyhteiskunnan tuomia uusia tietoverkkoja ja digi-TV:tä. Kaikkia näitä arvioidaan, tutkitaan ja kehitetään politiikkaohjelman hankkeissa.

(4) Harkittavaksi tulee myös, onko hallinnon rakenteissa ja toimintatavoissa uudistettavaa. Jo kansalaisten kuuleminen on taitolaji, jossa tarvitaan paljon osaamista. Erityisen huomion kohteena on kuntien valtuustojen päätösvalta suhteessa toimintojen markkinoistumisen ja seutuistumiseen. Tässä selvitetään myös uuden lainsäädännön tarve. Tarvitaanko muita uudistuksia, jää nähtäväksi. Nämä kysymykset otetaan laaja-alaisesti esille Demokratia 2007 –hankkeessa.

Hyvät kuulijat,

Demokratian ydin on kansalaisten oma aktiivisuus, halu yksin tai yhdessä toisten kanssa ottaa osaa omien yhteisöjensä elämään ja ohjaamiseen. Kansanvalta syntyy kansalaisten keskustelusta, jossa yhteiskuntaa ja sen muutosta arvioidaan ja jossa pohditaan hyvän elämän tavoitteita. Tässä keskustelussa syntyy myös vaikuttamisen tarve ja suunta.

Kansalaisvaikuttamisen lähtökohtana on aktiivinen, vaikuttamaan pyrkivä kansalainen. Usein esitetty ja jo kummastustakin aiheuttanut kysymys on, mihin tarvitaan valtionhallinnon tekemää kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmaa? Olen toivoakseni jo vastannut tähän. Kansalaisvaikuttaminen ei synny valtion toimin, vaan aktiivisten kansalaisten vapaana ja vapaaehtoisena aatteellisena toimintana. Silti valtio voi osaltaan toimia monin tavoin kansalaisvaikuttamisen hyväksi. Kootusti julkisen hallinnon, valtion ja kuntien vastuun kansalaisvaikuttamisesta voi esittää seuraavasti.

Julkisen vallan tulee pitää huolta siitä, että koulu ja oppilaitokset tukevat kasvua aktiiviseen ja demokraattisen kansalaisuuteen elinikäisen oppimisen periaatteen mukaisesti. Suomen kansalaisuuden ohella kasvatuksessa tulee ottaa huomioon EU:n kansalaisuus ja maailmankansalaisuus.

Julkisen vallan tulee pitää huolta siitä, että kansalaisyhteiskunnan juridiset ja hallinnolliset toimintaedellytykset ovat kansalaistoiminnan kannalta suotuisia ja ajanmukaisia. Kolmannen sektorin tulee saada samat tutkimus-, koulutus- ja kehittämispalvelut kuin ensimmäinen ja toinen sektorikin.

Julkisen vallan tulee osaltaan kehittää perinteisiä ja uusia kansalaisvaikuttamisen kanavia ja mahdollisuuksia niin, että ne tukevat täyttä osallistumista yhteisöjen ja yhteiskunnan toimintaan. Hallinnolla tulee olla myös tarpeelliset työkalut ja asenteellinen valmius keskusteluun kansalaisten kanssa.

Julkisen vallan tukee pitää huolta siitä, että edustuksellisen demokratian rakenteet ja käytännöt toimivat hyvin kaikilla päätöksenteon tasoilla ja että niissä otetaan huomioon paraikaa tapahtuvat suuret yhteiskunnan muutokset.