Hallituksen tavoitteet kansalaisvaikuttamisen tukemiseksi

Demokratiasta ja sen edellytyksistä on Suomessa keskusteltu viime vuosina ja vuosikymmeninäkin suhteellisen vähän. Tässä poikkeamme jo muista Pohjoismaista, joissa demokratian tilan tarkastelu on jatkuvaa. Ruotsissa demokratian kehittäminen on organisoitu myös hallitustasolla. Nyt istuvan hallituksen kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma antaa mahdollisuuden avata demokratian peruskysymykset ja korjata tilannetta.

Keskusteluun on myös aihetta, ei vähiten niiden suurten muutosten vuoksi, joita yhteiskunnallinen päätöksenteko kohtaa rakenteellisesti ja sisällöllisesti. Kansallisvaltio asemoituu uudelleen. Viime vuosina sen päätösvaltaa on toisaalta delegoitu alaspäin kunnille ja kuntapohjaisille yhteistyörakenteille. Toisaalta joudutaan yhtä enemmän ottamaan huomioon kansainvälinen päätöksenteko, ennen muuta Euroopan unioni. Viime aikoina globaalistuminen on alkanut muuttaa sekä taloudellisia että sosiaalisia rakenteita.

Samalla edustuksellinen demokratia on saamassa rinnalleen osallistuvan demokratian uusia muotoja ja toisaalta yhä tärkeämpänä pidetyn kansalaisten kuulemisen. Ilmeistä on, että tietoyhteiskunnassa tarvitaan uusi päätöksenteon kulttuuri. Siinä edustuksellinen demokratia, suora vaikuttaminen ja kaikilla tasoilla tapahtuva kansalaisten kuuleminen muodostavat tasapainoisen kokonaisuuden.

Edustuksellinen demokratia tarvitsee itsekin vahvistamista, yhtenä esimerkkinä kunnat, joissa tämän päivän työelämän vaatimuksia on vaikea sovittaa yhteen vähänkään vaativamman kunnallisen luottamustoimen kanssa.

Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma on sellaisten keskustelujen, joita täälläkin on määrä käydä, mukana kehittyvä prosessi. Tässä vaiheessa demokratialle nähdään kolme keskeistä edellytystä: aktiivinen kansalainen, vireä kansalaisyhteiskunta osanaan ajanmukainen poliittinen toiminta ja vaalijärjestelmä, joka mittaa luotettavasti ja oikein kansalaismielipidettä.

Koko demokraattinen järjestelmämme rakentuu oletukselle, että kansalainen on aktiivinen ja haluaa yhdessä muiden kanssa vaikuttaa oman elämänsä ehtoihin. On ehkä tutkimustenkin valossa oikeutettua sanoa, että aktiivisuus, osallistuminen ja vaikuttaminen ovat viime vuosina heikentyneet.

Mitä kaikkia syitä sen taustana onkaan, yksi asia on ilmeinen. Kasvatusfilosofit ovat aina antiikin ajoista korostaneet sitä, että kansalaisuuteen tarvitaan kasvamista ja kasvatusta. Näkökulma ei ole ollut viime vuosina kovinkaan korostunut. Yksi kansalaisvaikuttamisen ohjelman myönteisempiä seurauksia onkin ollut se, että niin koulu kuin vapaa sivistystyökin on arvioimassa uudelleen tehtäväänsä aktiivisen ja demokraattisen kansalaisen kasvatuksessa – tai kasvamaan saattamisessa.

Tämän seminaarin keskeinen aihe, kansalaisyhteiskunta, on myös demokratian kannalta avainasemassa. Juuri kansalaisyhteiskunnassa käydään ne keskustelut, jotka ideoivat, testaavat ja kontrolloivat demokraattista päätöksentekoa. Kansalaisyhteiskunnan tila herättää monia kysymyksiä. Osa perinteisistä järjestöistä on harvojen, usein ylirasitettujen vastuunkantajien varassa. Pitäisikö järjestötyön uudistamiseksi tehdä jotakin? Vai korvaavatko uudet järjestöt ja virtuaaliset yhteisöt sen, mikä vanhassa ollaan menettämässä? Onko uusilla järjestöillä sosiaalista todellisuutta muuttava voima? Mikä on sosiaalisen pääoman tase ja tilinpäätös? Nämä ovat kysymyksiä, joiden suhteen olemme tämän iltapäivän jälkeen viisaampia.

Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman vastuuministeri saa usein kuulla kysymyksen siitä, onko aktiivisen kansalaisuuden ja kansalaisyhteiskunnan virittäminen valtion asia? Kysymys ei ehkä ole niin vaikea, kuin se ensituntumalta näyttää. Valtio ei voi herättää, käskeä tai komentaa kansalaisia aktiivisiksi tai kansalaisyhteiskuntaa toimimaan. Lähtökohtana on aina kansalaisten vapaa ja vapaaehtoinen toiminta ja osallistuminen. Mutta valtio voi pitää huolta siitä, että aktiivisen kansalaisuuden ja kansalaisyhteiskunnan koulutuspalvelut ovat riittäviä, sen tarvitsemat toimintaedellytykset ovat kunnossa, toiminnan säädöspohja on ajanmukainen ja että demokratian rakenteet toimivat parhaalla mahdollisella tavalla.