Siviilioikeudellisessa yhteistyössä Suomi jatkaa puheenjohtajana työtä asetuksesta, jolla säädettäisiin siitä, minkä maan lakia sovelletaan sopimuksiin perustuviin velvoitteisiin (ns. Rooma I). Asetus pyrkii selventämään, minkä maan laki tulee sovellettavaksi rajat ylittävissä riita-asioissa. Tämä lisäisi ennakoitavuutta ja vähentäisi oikeudenkäyntikustannuksia. Esimerkiksi kuluttajasopimuksiin sovellettaisiin kuluttajan asuinpaikan valtion lakia silloin, kun elinkeinonharjoittaja toimii siellä tai suuntaa toimintaansa sinne. Tämä koskisi myös Internetin välityksellä tapahtuvaa kansainvälistä kauppaa. Jos Suomessa asuva henkilö ostaisi Internetin kautta Espanjasta kameran, mutta se olisi viallinen, voisi hän vaatia rahojaan takaisin Suomen lain mukaisesti, vaikka asia käsiteltäisiin espanjalaisessa tuomioistuimessa.

Asetuksesta vahingonkorvauksiin sovellettavasta laista (ns. Rooma II) on tarkoitus saavuttaa Suomen kaudella neuvoston yhteinen kanta, jonka jälkeen neuvottelut jatkuvat Euroopan parlamentin kanssa. Asetus varmistaisi sen, että esimerkiksi vahingonkorvausriidassa sovelletaan samaa lakia riippumatta siitä, minkä jäsenvaltion tuomioistuimessa asiaa käsitellään.

Suomen kaudella jatkuu myös elatusapujen perintää tehostavan asetuksen käsittely. Elatusvelvollisuutta koskevien päätösten vastavuoroisen tunnustamisen tavoitteena on poistaa perintää vaikeuttavat esteet, kuten ongelmat toisessa valtiossa annetun elatusapupäätöksen täytäntöönpanossa.

Tarkoituksena on myös saada Suomen kaudella valmiiksi vähäisiä vaatimuksia koskevan asetuksen käsittely, josta saavutettiin yhteisymmärrys Itävallan kaudella. Asetuksella säädettäisiin uusi oikeudenkäyntimenettely vähäisiä siviilioikeudellisia juttuja varten. Asetusta sovellettaisiin EU-maiden rajat ylittävässä tilanteessa. Asetus loisi menettelyn, jota noudatettaisiin, kun kantaja vaatii yksityisoikeudellista alle 2 000 euron saatavaa vastaajalta. Menettely olisi ehdotuksen mukaan rinnakkainen jäsenvaltioissa voimassa oleville menettelyille.

Asetus olisi tarpeellinen, koska rajat ylittävissä oikeudenkäynneissä on usein ongelmia. Aina ei esimerkiksi tiedetä, mikä järjestelmä on toisessa valtiossa käytössä. Usein myös kieli- ja käännösongelmat tulevat vastaan.

Lisäksi tavoitteena on yhteisymmärryksen saavuttaminen direktiivistä, jolla lisätään sovittelun käyttöä jäsenvaltioiden rajat ylittävien riitojen ratkaisemisessa. Ehdotus sisältää säännöksiä yhteisistä vähimmäisvaatimuksista sekä velvoittaa antamaan tuomioistuimille tarvittavat välineet sovittelun käytön lisäämiseksi.

EU:n siviilioikeudellisista säädöksistä päätetään yleensä EU:n neuvostossa määräenemmistöllä ja EU:ssa Euroopan komission, neuvoston ja Euroopan parlamentin yhteispäätösmenettelyllä.

Hankekohtaiset lisätietojen antajat löytyvät EU-asioiden avainhenkilöluettelosta.

Linkkejä:
Yhteispäätösmenettely (Euroopan parlamentin sivuilla) 
Yhteispäätösmenettelyn opas  (neuvoston sivuilla)

Päivitetty 27.6.2006