Oikeusministeri Leena Luhtanen

Kansalaiset Säätytalolla -tapahtuma 23.1.2007

Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma on hallitusohjelman mukaan ollut kansallinen demokratiahanke. Sen ydintä on kysymys, mitä julkinen valta voi tehdä demokratian ja kansalaisvaikuttamisen hyväksi? Taustan antaa perustuslaki, joka määrää, että "julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon". Sen mukaan kansanvallassa yksilöllä on "oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen".

Julkinen valta on kansalaisvaikuttamisen edistäjänä vain yksi toimija, mutta tarve sen tehokkaammalle panostukselle on ilmeinen. Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman "testamentissa" asetetaan demokratiapolitiikalle seuraavat tavoitteet. Suomi tunnetaan perinteidensä mukaisesti demokratian kehittämisen edelläkävijänä. Aktiivinen kansalaisuus on keskeisten tunnuslukujen valossa Euroopan parhaiden maiden tasolla.  Päätöksenteko perustuu kansalaisten laajaan osallistumiseen ja kansalaisten yhdenvertaisuuteen.

Kaikkiin näihin tavoitteisiin on pitkä matka. Suomi oli koko maailmassakin edelläkävijä sata vuotta sitten, mutta viime vuosilta edelläkävijyys on muutaman esimerkin varassa. Useat aktiivisen kansalaisuuden tunnusluvut ovat heikompia kuin Euroopan parhaissa maissa. Nykyistä laajempi osallistuminen ja erityisesti kansalaisten yhdenvertaisuus vaikuttajina ovat mittavia haasteita. Yksi ongelmien syy on se, ettei demokratian kehittäminen ole Suomessa ollut viime vuosikymmeninä erityisen kiinnostuksen kohteena.

Ohjelman kokemuksen mukaan julkisen vallan edistämisvastuu jakautuu viiteen päälohkoon. (1) Kansalais- ja demokratiakasvatus luo aktiivisen kansalaisuuden perustan ja osallistumisen tottumuksen. (2) Kansalaisyhteiskunta, erityisesti järjestötoiminta on demokratian sosiaalinen pohja. (3) Kansalaisten ja hallinnon vuorovaikutus on demokratian perustoimintaa ja hallinnon kehittämisen tärkeä näkökulma. (4) Kunnallinen demokratia on kansalaista lähellä oleva suomalaisen demokratian tunnuspiirre. (5) Oikeushallinnolla on useita tehtäviä lainsäädännöstä vaalien järjestämiseen ja vaaliaktivointiin.

Vastuu niistä julkisen vallan toimista, jotka edistävät kansalaisten osallistumista ja vaikuttamista, jakaantuu hallinnossa usean ministeriön alueelle. Näistä keskeisiä ovat politiikkaohjelmaan osallistuneet opetus-, sisäasian-, valtiovarain- ja oikeusministeriöt, mutta tärkeitä tehtäviä on myös sosiaali- ja terveysministeriöllä, liikenne- ja viestintäministeriöllä, ulkoministeriöllä ja viime kädessä koko hallinnolla. Lisäksi tarvitaan hallinnon yhteistyötä niin, että demokratiaa ja kansalaisvaikuttamista voidaan kehittää hyvään tietopohjaan perustuvan kokonaisnäkemyksen avulla.

Tarkastelen seuraavassa politiikkaohjelman kokemuksia ja jatkon kehittämistarpeita edellä kuvatun viiden keskeisen sektorin valossa.

Kansalais- ja demokratiakasvatus kaikissa oppilaitoksissa ja osana aikuiskasvatusta on yksi osallistumisen ja vaikuttamisen ydinkysymyksistä. Tarvitaan sekä aktiivisen kansalaisen tiedot ja taidot että omakohtainen kokemus osallistumisesta. Tiedollista pohjaa täydentää osallistuva koulukulttuuri. Kasvatuksen keinoja tulee käyttää korjaamaan myös yhtä demokratian suurimmista ongelmista, vaikuttamisen resurssien eriarvoisuutta. Tähän voidaan vaikuttaa hyvällä perusopetuksella ja suuntaamalla aikuiskasvatusta vähän osallistuviin ryhmiin. Molemmissa opettajankoulutus on avainasemassa. Oppimishaaste on sanan varsinaisessa mielessä elinikäinen; kansalaisuudesta ei jäädä eläkkeelle.

Politiikkaohjelman aikana on tehty sekä opettajankoulutuksen että osallistuvan koulukulttuurin kehittämisen hyvä perustyö. Eduskunnassa oleva esitys oppilaskuntatoiminnan lisäämisestä lakiin perusopetuksesta on osa tämän tukemista. Vapaata sivistystyötä on suunnattu kansalaiskasvatukseen ja tasa-arvon kannalta tärkeisiin ryhmiin. Myös demokratiaa, kansalaiskasvatusta ja kansalaistoimintaa koskevan tutkimuksen ylläpitäminen on jatkon kannalta ensiarvoista. Silti olemme vasta alussa. Opetushallinto on hyvin perillä pitkäjänteisen kehitystyön tarpeesta. Toiveet kohdistuvat myös seuraavaan opetuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaan.

Kansalaisyhteiskunta yhtenä politiikkaohjelman kohteena mainitaan hallitusohjelmassa. Sen painoarvo on ohjelman kuluessa kasvanut sitä mukaa, kun kansalaisjärjestöjen ongelmat muuttuvassa yhteiskunnassa on kartoitettu. Erityisesti se osa kansalaistoimintaa, joka organisoi vapaaehtoistyötä ja vertaisapua, on sopeutumisvaikeuksissa yhteiskunnan muuttuessa.

Hallinnon kannalta ongelman yksi tausta on se, että vaikka itse kukin ministeriö tekee hyvää yhteistyötä itseään lähellä olevien järjestöjen kanssa, järjestötyön yleisiin edellytyksiin ei ole kiinnitetty riittävää huomiota. Laiminlyönnin seuraukset näkyvät järjestöjen kaventuvissa toimintaedellytyksissä. Samalla järjestötyön ja sen muutosten tietopohja on osoittautunut puutteelliseksi.

Kansalaisyhteiskunta on ollut politiikkaohjelmassa keskeinen toiminta-alue. Kalevi Kivistön toimikunta selvitti kansalaisyhteiskuntapolitiikan perusteet. Jyväskylän yliopisto aloittaa kansalaistoiminnan asiantuntijuuden maisteriohjelman ja tehostaa tutkimusta. Yleishyödyllisen toiminnan asemaa on selkeytetty Markku Ruohosen työryhmässä, tohtori Pentti Arajärven 25.1. luovutettavassa selvitystyössä ja suunnitteilla olevassa hallituksen periaatepäätöksessä. Työtä jatkaa kansalaistoiminnan neuvottelukunta, joka samalla antaa mahdollisuuden järjestöjen ja hallinnon parempaan keskusteluyhteyteen.

Kansalaisten ja hallinnon vuorovaikutus on eurooppalaisittain ja Suomessa yksi demokratian akilleenkantapäitä. Hallinnon ja kansalaisten suhde on avainkysymyksiä siinä, miten perustuslain korostamat oikeudet osallistua ja vaikuttaa käytännössä toteutuvat. Liian moni kokee nyt, ettei hänellä ole juurikaan sananvaltaa siihen, mitä hallinto tekee.

Kehitys tällä alueella on yksi tärkeimmistä keinoista, joilla voidaan vähentää edustuksellisen demokratiaan kohdistuvaa tyytymättömyyttä. Tässä myös tietoyhteiskunnan keinot tulee ottaa täysimittaisesti käyttöön. Valtiovarainministeriö aihepiirin vastuutahona on tehnyt useita kansalaisten kuulemista edistäviä toimia. Oikeusministeriöön tuleva Otakantaa.fi -palvelu vie osaltaan asiaa käytännössä eteenpäin.

Politiikkaohjelma on yhdessä valtiovarainministeriön kanssa järjestänyt sarjan pyöreän pöydän keskusteluja ryydittämään jatkotoimia; hankkeen raportti ilmestyy tammikuussa. Siinä etsitään keinoja kansalaisten, kansalaisjärjestöjen, virkamieshallinnon ja poliittisten päättäjien parempaan vuorovaikutukseen. Suomi edistää asiaa myös kansainvälisesti, esimerkiksi OECD:ssä.

Kunnallinen demokratia on toinen julkisen vallan päälohko. Valtion osalta sen kehittäminen on sisäasiainministeriön vastuulla. Mittava kunnallisen demokratian kehittämisen hanke johti useisiin valtuuston valtaa lisääviin ja selkeyttäviin lakimuutoksiin. Osaltaan kunta- ja palvelurakenneuudistus pitää kunnallisen demokratian kysymykset ajankohtaisina.

Merkittävää ja kannustettavaa on monissa kunnissa tehty työ osallistumisen, vaikuttamisen ja demokratian hyväksi. Kehittämistyön taustana ovat alhaiset ja kasvavasta eriarvoisuudesta kertovat äänestysprosentit. Osana politiikkaohjelmaa toteutettu ja Suomen Kuntaliiton organisoima demokratiatilinpäätös jäsentää kunnallisen demokratian laajaa kenttää. Se luo kuntien käyttöön demokratian itsearvioinnin välineen.

Oikeushallinnolla on useissa maissa, myös Suomessa, demokratiapolitiikan kannalta tärkeitä tehtäviä.  Yksi niistä on sen paimentaminen, että Suomen lainsäädäntö täyttää vaativat demokratian kriteerit. Tässä tilanne selvitysten mukaan onkin aika hyvä. Viime aikoina on kasvava huomio kiinnitetty säädöspolitiikkaan; vuoden alussa valmistuu oikeusministeriön ja eduskunnan yhteistyöhön pohjautuva kirja Demokratia ja säädöspolitiikka.

Oikeusministeriö järjestää vaalit ja kehittää vaalijärjestelmää; tässäkin perustilanne on Suomessa vähintään kohtuullinen. Hallitusneuvottelujen yhteydessä on mahdollista päättää tehtävän valmistelun pohjalta eduskuntavaalien suhteellisuuden paremmasta toteutumisesta ja europarlamenttivaalien sekä kansanäänestysinstituution kehittämistarpeista.

Laskevat, tosin viime vaaleissa tasaantuneet äänestysprosentit ovat yksi kansainvälisestikin näkyvä suomalaisen demokratian heikkous. Äänestäminen on demokratian tilan tärkeä mittari; hyvin toimivassa demokratiassa ihmiset käyttävät äänioikeuttaan. Parannukset tässä vaativat julkiselta vallalta sekä pitkäjänteistä toimintaa kaikilla kuvatuilla politiikan lohkoilla että erityisiä äänestysaktiivisuutta lisääviä kampanjoita. Viimeksi mainitustakin ollaan tekemässä merkittävä ja pysyväksi aiottu toimenpiteiden sarja.

Hyvät kuulijat

Kansalaisten osallistumisen ja vaikuttamisen muutokset ovat väistämättä hitaita ja niiden hyväksi tehtävän työn tulee olla pitkäjänteistä. Siksi kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman oleellinen tavoite on ollut niiden rakenteiden luominen, jonka varassa demokratiaa voidaan pysyvästi kehittää. Suomen malli on oleellisesti kevyempi kuin esimerkiksi Ruotsin vastaava, mutta sopii meille kustannustehokkaana ratkaisuna.

Demokratian kehittämisessä tarvitaan sekä toimia useissa ministeriöissä että ministeriöiden pysyvää yhteistyötä. Merkittävä uudistus on oikeusministeriössä vaalien vastuualueen rinnalla tänä vuonna aloittava kansalaisvaikuttamisen vastuualue. Sen tehtävä on ministeriöiden yhteistyön organisointi, indikaattoritiedon kokoaminen ja siitä viestiminen, demokratian kehittämistä koskevan asiakirjan päivittäminen, kansainväliseen yhteistyöhän osallistuminen ja demokratian kehittämishankkeet.

Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma jättää myös täällä jaossa olevan "testamenttinsa" seuraavalle hallitukselle. Asiakirjassa, jonka nimenä on Demokratia ja kansalaisvaikuttaminen, kuvataan Suomeen soveltuvan demokratiapolitiikan perusteet ja kootaan keskeisimmät kehittämisen kohteet.

Yhteenvetona voi sanoa, että ohjelmajohtaminen toimintatapana soveltuu erityisen hyvin asioihin, jotka ovat pitkään olleet vähemmän huomion kohteena ja joissa tarvitaan suuri määrä toimia useilla hallinnon aloilla. Politiikkaohjelman avuilla on voitu selkeyttää demokratian kehittämisen kokonaiskuva ja luoda pohja pysyvälle toiminnalle. Politiikkaohjelma loppuu, mutta työ jatkuu.