Kansalaistoiminta kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmassa

Kansalaisyhteiskunnan asema jo päätösvaiheessaan olevassa kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmassa on ollut kolmivaiheinen.

1. Vanhasen hallituksen ohjelmassa kansalaisyhteiskunta mainitaan kahdesti. Sen mukaan kansalaisjärjestöjen asemaa kansalaisvaikuttamisen väylänä tuli vahvistaa. Tuli lisätä toimia, joilla syrjäytymisvaarassa olevat voisivat kiinnittyä kansalaisyhteiskuntaan.
2. Ohjelman alkuvaiheissa silloinen koordinoiva ministeri Johannes Koskinen ja ohjelman ministeriryhmä laajensivat aihepiiriä. Kansalaisyhteiskunnasta tuli yksi ohjelman neljästä painopisteestä. Yhtenä motivaationa oli kansalaisyhteiskunnan merkitys demokratian sosiaalisena pohjana. Tämä johti siihen, että ministeri Tanja Karpela asetti ylijohtaja, sittemmin ministeri Kalevi Kivistön johdolla toimikunnan tekemään kokonaisselvityksen kansalaisyhteiskunnan tilasta. STM ja sosiaali- ja terveysjärjestöt kutsuttiin täysipainoisesti työhön mukaan.
3. Osin tämän työn seurauksena, osin rinnakkaisin toimin – ja ehkä tässä pitää erikseen mainita STKL:n uuttera ja hyvin dokumentoitu herätystyö – alkoi ilmetä, että osa kansalaistoiminnasta on tiedettyäkin suuremmissa ja ei kenenkään käsissä olevissa vaikeuksissa nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa. Kivistön toimikunta mm. tilasi selvityksen, joka osoitti, että palvelutoimistojen yhtiöittäminen on kaikkea muuta kuin yksinkertainen asia monille järjestöille, erityisesti niille, joissa vapaaehtoistyö ja vertaisapu ovat tärkeitä.

Noin vuosi sitten oltiin valmiita useisiin johtopäätöksiin. Niiden takana oli syventynyt näkemys siitä, että kansalaisyhteiskunta on monin tavoin tärkeä asia kansalaisille ja kansakunnalle. Ainakin seuraavat johtopäätökset oli mahdollista tehdä.

1. Me tiedämme aivan liian vähän kansalaisyhteiskunnan tilasta, merkityksestä ja toimintaehdoista. Useilla järjestöillä on ansiokasta tutkimustoimintaa ja hyvä yhteys oman alansa hallintoon, mutta kokonaisnäkemys ja kokonaisvastuu ovat puutteellisia. Tämä heijastuu myös koulutukseen ja kehittämiseen, joiden taso on vaihtelevaa.
2. Kansalaisyhteiskunnan ja hallinnon vuorovaikutus on riittämätöntä ja usein jälkikäteistä sekä kotimaisessa että EU:n päätöksenteossa. Osapuolilla on vaikeuksia ymmärtää toisiaan. Tämä on johtanut useisiin ongelmiin, jotka tekevät kansalaistoiminnan ehdoista epävarmoja.
3. Yleishyödyllisyyden sisältö on ohentunut niin, että se enää ohjaa hallinnon toimia. Osittain tausta palautuu siihen, että pohjoismainen järjestelmä sopii huonosti yhteen EU:n säädösten kanssa.
4. Kartoitus nosti esiin useita vähäisempiä, mutta silti tärkeitä kansalaistoiminnan esteitä.

Käyn lyhyesti läpi ne toimet, joita ohjelmaan kuuluvissa ministeriöissä on tehty tai ollaan tekemässä. On vaikea ennustaa, mitä kaikkea vielä voidaan tehdä. Alkaa näkyä myös se, että ohjelman vauhti on ollut hengästyttävä. Läheskään kaikista asioista ei ole ehditty puhua riittävästi, ei päätöksentekijöiden keskuudessa, ei virkamieshallinnossa eikä kansalaisyhteiskunnassa. On myös ilmeisiä ja oikeita koulukuntaeroja. En kuitenkaan painottaisi vaikeuksia. On hyväksyttävä se, että asiat ottavat aikansa. Japanilainen kehittämisekspertti I Nonaka sanoo, että ”pisin tie on lyhin”; vaikka pitkä puhuminen joskus tuntuu uuvuttavalta, se on kuitenkin lyhin tie todellisiin tuloksiin. Jatkotyölle on joka tapauksessa luotu hyvä pohja, vaikka osa asioista siirtyisi seuraavalle hallituskaudelle.

Seuraavat asiat on kuitenkin tehty tai tekeillä:

1. Jyväskylän yliopistossa on laadittu OPM:n tilaamana 29.11.2006 jätetty Petri Ruuskasen, Pauliina Maukosen ja Anu Tuikkasen selvitys ”Kansalaistoiminnan tutkimus ja opetus Suomessa”. Myös teoreettisesti kiinnostava selvitys antaa pohjan monille jatkotoimille.
2. Jyväskylän yliopisto aloittaa kansalaistoiminnan asiantuntijuuden maisteriohjelman ensi syksynä. Myös tutkijakoulu on valmisteilla. OPM on päättänyt perusrahoituksesta ja lisärahoitus on valmisteilla. Lisäksi OPM on rahoittanut ammattikorkeakouluissa tapahtuvan kansalaistoiminnan opetuksen selvityksen ja kehitystyön. Pia Lindholmin raportti valmistuu ensi keväänä.
3. Politiikkaohjelma on tilannut selvityksen, jossa tutkitaan järjestöjä palvelevien opintokeskusten ja kansanopistojen mahdollisuuksia tavoittaa vähän osallistuvia ryhmiä yhteisöllisen toiminnan piiriin. Anneliina Törrösen ja Anna Kirstinän kirjoittama raportti valmistuu vuoden lopussa.
4. OPM:llä on valmius rahoittaa suomalaisen kansalaisyhteiskuntakeskuksen kehittämistä alan tutkimuksen, opetuksen, kehittäjien ja järjestöjen yhdyssiteeksi.
5. OPM on valmistellut edelleen Kivistön toimikunnan esityksiä, joista kymmenkunta eteni ohjelman nimissä ja koordinoiva ministeri Leena Luhtasen allekirjoituksella ministeriöihin. Seurannassa riittää työtä vielä seuraavalla hallituskaudella.
6. OPM kehitti ja valmisteli Kivistön toimikunnan esitysten pohjalta ajatuksen kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnasta.  Neuvottelukunta alkaisi seurata kansalaisyhteiskunnan kehitystä, kehittää osaltaan tutkimusta ja koulutusta, toimia kansalaisten ja hallinnon vuoropuhelun organisoijana ja paimentaa kansalaisyhteiskunnalle tärkeiden asioiden etenemistä hallinnossa Suomessa ja EU:ssa.
7. Yleishyödyllisyys laajalla Kivistön toimikuntaan liittyvällä mandaatilla otettiin ohjelman toimiston valmisteluun; ministeri Leena Luhtanen asetti Ruohosen työryhmän tekemään pika-aikataululla selvityksen asiasta. Työryhmä teki useita esityksiä, niiden joukossa ajatuksen hallituksen periaatepäätöksestä kansalaisyhteiskunnan kehittämiseksi. Se tähdensi voimakkaasti kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnan tarvetta.
8. OM kutsui tohtori Pentti Arajärven tekemään selvitysmiehenä esityksen siitä, minkälainen hallituksen periaatepäätös voisi olla. Esitys valmistuu vuoden loppuun mennessä ja se pyritään päättämään tämän hallituskauden aikana.
9. Euroopan komissio ja unionin urheiluministerit päättivät 28.11. Suomen tavoitteiden mukaisesti perustaa työryhmän selvittämään urheilun kansalaisjärjestötoiminnan suhdetta yhteisölainsäädäntöön.

Politiikkaohjelma valmistelee myös ”testamenttiaan” seuraavaa hallitusta ja hallitusneuvotteluja varten. Vaikka politiikkaohjelma loppuu, työ jatkuu.